kotikonsteja änkytykseen?

Olemme kyllä välillä olleet olevinamme kiinnittämättä mitään huomiota, mutta suoraan sanottuna moinen teeskentely tuntuu melko epärehelliseltä. Lapsella on reilusti järkeä päässä ja tietysti huomaa, kun juttu ei luista. Silloin voi mielestäni - siis maalaisjärjellä ajatellen - *joskus* sanoa rehellisesti ja rauhallisesti, että pienille puhuminenkin (niinkuin moni muukin asia) on joskus vähän vaikeaa ja sen jutun voi kertoa ihan rauhallisesti. Silloin se puhe tuleekin monesti paljon rauhallisemmin ja suoremmin. Eihän muillakaan lapsenkasvatuksen aloilla todellakaan pidä teeskennellä olevansa huomaamatta lapsen ongelmia; eri asia sitten on, miten ne huomataan ja huomioidaan.

Sellainen mukava harrastus meillä on, että pelaamme aika paljon lapsen suosikkipelejä, jotka menevät niin iloisella ja reippaalla rutiinilla, että keskustelussa tarvittavat sanat ja lauseet luistavat vanhasta muistista, ja siinä sivussa sitten muutkin asiat. Ei toimine kaikilla pikku änkyttäjillä, mutta meillä aika kivasti ja toivottavasti muillakin.

Toivoisin todella, että joku ammattiylpeyttä tunteva logopedi ihan hyvän hyvyyttään edes pikkuisen kommentoisi tätä keskustelua, ettei kaikkia änkyttäjiä tarvitsisi kiikuttaa puheterapiaan asti.

kysyväinen kirjoitti:

Olemme kyllä välillä olleet olevinamme kiinnittämättä mitään huomiota, mutta suoraan sanottuna moinen teeskentely tuntuu melko epärehelliseltä. Lapsella on reilusti järkeä päässä ja tietysti huomaa, kun juttu ei luista. Silloin voi mielestäni - siis maalaisjärjellä ajatellen - *joskus* sanoa rehellisesti ja rauhallisesti, että pienille puhuminenkin (niinkuin moni muukin asia) on joskus vähän vaikeaa ja sen jutun voi kertoa ihan rauhallisesti. Silloin se puhe tuleekin monesti paljon rauhallisemmin ja suoremmin. Eihän muillakaan lapsenkasvatuksen aloilla todellakaan pidä teeskennellä olevansa huomaamatta lapsen ongelmia; eri asia sitten on, miten ne huomataan ja huomioidaan.

Sellainen mukava harrastus meillä on, että pelaamme aika paljon lapsen suosikkipelejä, jotka menevät niin iloisella ja reippaalla rutiinilla, että keskustelussa tarvittavat sanat ja lauseet luistavat vanhasta muistista, ja siinä sivussa sitten muutkin asiat. Ei toimine kaikilla pikku änkyttäjillä, mutta meillä aika kivasti ja toivottavasti muillakin.

Toivoisin todella, että joku ammattiylpeyttä tunteva logopedi ihan hyvän hyvyyttään edes pikkuisen kommentoisi tätä keskustelua, ettei kaikkia änkyttäjiä tarvitsisi kiikuttaa puheterapiaan asti.

Lue lisää

Änkyttäjänä sanoisin, että muiden huomio ei auta asiaa. On todella ärsyttävää kun joku sanoo sanan jota yrittää sanoa, kaikkein paras on ihminen joka kärsivällisesti kuuntelee loppuun asti keskeyttämättä.
Änkytystä on kovin eriasteista, joten joskus se häiritsee enmmän ja joskus vähemmän. Se ei kuitenkaan estä elämää. Minulla on akateeminen tutkinto, suoritan parhaillani toista työn ohessa, olen hyvässä virassa, naimisissa, yhden lapsen äiti ja odotan toista - eli en todellakaan syrjäytynyt luuseri vaikka änkytänkin.

kysyväinen kirjoitti:

Olemme kyllä välillä olleet olevinamme kiinnittämättä mitään huomiota, mutta suoraan sanottuna moinen teeskentely tuntuu melko epärehelliseltä. Lapsella on reilusti järkeä päässä ja tietysti huomaa, kun juttu ei luista. Silloin voi mielestäni - siis maalaisjärjellä ajatellen - *joskus* sanoa rehellisesti ja rauhallisesti, että pienille puhuminenkin (niinkuin moni muukin asia) on joskus vähän vaikeaa ja sen jutun voi kertoa ihan rauhallisesti. Silloin se puhe tuleekin monesti paljon rauhallisemmin ja suoremmin. Eihän muillakaan lapsenkasvatuksen aloilla todellakaan pidä teeskennellä olevansa huomaamatta lapsen ongelmia; eri asia sitten on, miten ne huomataan ja huomioidaan.

Sellainen mukava harrastus meillä on, että pelaamme aika paljon lapsen suosikkipelejä, jotka menevät niin iloisella ja reippaalla rutiinilla, että keskustelussa tarvittavat sanat ja lauseet luistavat vanhasta muistista, ja siinä sivussa sitten muutkin asiat. Ei toimine kaikilla pikku änkyttäjillä, mutta meillä aika kivasti ja toivottavasti muillakin.

Toivoisin todella, että joku ammattiylpeyttä tunteva logopedi ihan hyvän hyvyyttään edes pikkuisen kommentoisi tätä keskustelua, ettei kaikkia änkyttäjiä tarvitsisi kiikuttaa puheterapiaan asti.

Lue lisää

meillä ainakin auttoi. Meidän poika alkoi änkyttää alle kolmivuotiaana, odottelimme että meneekö itsestäään ohi kuten neuvolassa sanotaan, mutta eipä tuo mennyt. Poika hermostui itse ja tuskaili miksi sanat pomppii, miksei ne tottele. Silloin päätimme että nyt kyllä mennään puheterapiaan... ja sehän auttoi. Nyt poika on yhdeksänvuotias, kolmannellla koulussa ja ilmaisee itseäään sujuvasti - itse asiassa tuntuu olevan enempi puhuja kuin matemaatikko ;)

Kotikonsteisa sen verran, että ympäristön rauhoittaminen auttaa. Tv:n tai radion ei tarvitse olla päällä koko ajan ja lasta ei saa hoputtaa kun se yrittäää puhua. Änkys tulee päällle juuri silloin kun yrittäää puhua nopeammin kuin pystyy. Usein änkyttäjillä on päässä valmiudet puhua enemmmän kuin puhe-elimet antaa myöten, eli ääänihuulet sun muut eivät ole kehitttyneet samaa vauhtia kuina aivot.

pah, meidän koira ei ainakaan ole mikään puheterapeutti. Tai ehkä änkytys alkoi, koska meillä on koira...
Tuntuu pahalta kun lapsi änkyttää eikä osaa auttaa.