Hei näkijät!
Tätä on varmasti kysytty teiltä jo tuhat kertaa, mutta en millään viitsisi mennä keskusteluissa taaksepäin jo ihan senkin vuoksi että juuri nyt tämä Suomi24 taas vaihtelun vuoksi jumiutuu.
Missä vaiheessa elämäänne huomasitte, että teillä on kyky nähdä tai tuntea, mitä toisen henkilön elämässä tulee tapahtumaan.
Tapahtuuko teidän kyvyssänne muutoksia iän myötä, esimerkiksi heikkeneekö näkemisen kyky sitä mukaa kun ikää karttuu.
Minä itse näin enneunia jotakuinkin 90-luvun lopulle saakka, mutta sen jälkeen ne ovat vähentyneet ja edelleen loppuneet tyystin aina tähän hetkeen saakka.
En ole suinkaan ainoa, joka näitä enneunia meidän suvussamme on näkee, tai on nähnyt. Äitini (46v) näkee pahaenteisen unen tai peräkkäisinä öinä kun jotain ikävää on tapahtumassa. Äidinäidistäni voin sanoa että hän on ollut ja on edelleenkin aika kyvykäs näkemään enneunia.
Välillä toivon että saisin jotenkin "skarpattua" kykyni ennalleen, mutta lieneekö sitten niin että kiire ja stressi ovat sen pois vieneet.
Oletteko kertoneet kyvystänne teitä lähellä oleville ihmisille ja kuinka he ovat siihen suhtautuneet. Onko kyvystänne ollut apua teidän omassa elämässänne; tarkoitan tällä sitä että esimerkiksi johonkin suureen ikävään asiaan olisi jo ennalta voinut varautua.
Tätä on varmasti kysytty teiltä jo tuhat kertaa, mutta en millään viitsisi mennä keskusteluissa taaksepäin jo ihan senkin vuoksi että juuri nyt tämä Suomi24 taas vaihtelun vuoksi jumiutuu.
Missä vaiheessa elämäänne huomasitte, että teillä on kyky nähdä tai tuntea, mitä toisen henkilön elämässä tulee tapahtumaan.
Tapahtuuko teidän kyvyssänne muutoksia iän myötä, esimerkiksi heikkeneekö näkemisen kyky sitä mukaa kun ikää karttuu.
Minä itse näin enneunia jotakuinkin 90-luvun lopulle saakka, mutta sen jälkeen ne ovat vähentyneet ja edelleen loppuneet tyystin aina tähän hetkeen saakka.
En ole suinkaan ainoa, joka näitä enneunia meidän suvussamme on näkee, tai on nähnyt. Äitini (46v) näkee pahaenteisen unen tai peräkkäisinä öinä kun jotain ikävää on tapahtumassa. Äidinäidistäni voin sanoa että hän on ollut ja on edelleenkin aika kyvykäs näkemään enneunia.
Välillä toivon että saisin jotenkin "skarpattua" kykyni ennalleen, mutta lieneekö sitten niin että kiire ja stressi ovat sen pois vieneet.
Oletteko kertoneet kyvystänne teitä lähellä oleville ihmisille ja kuinka he ovat siihen suhtautuneet. Onko kyvystänne ollut apua teidän omassa elämässänne; tarkoitan tällä sitä että esimerkiksi johonkin suureen ikävään asiaan olisi jo ennalta voinut varautua.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Luulen, että jos on kyky nähdä se saattaa olla jo varhain.
Jos sitä vastustaa, ei taida kuitenkaan onnistua.
Vaikka ei vastusta, niin tulevaisuus tuntematon