Olen odottava päihteidenkäyttäjä- äiti, joka on juuri nyt kuivilla. Kannattaako neuvolassa ja äitiyspoliklinikalla kertoa rehellisesti päihdehistoriasta ja -todellisuudesta vai tuleeko siitä vain leima ja vaikeuksia myöhemmin? Onko kellään omakohtaisia kokemuksia? Mitä seurauksia rehellisyydestä koitui?
Kannattaako päihteistä kertoa
neuvolalle?
8666
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 8
Vanhimmat
Kannattaa kertoa jo ihan tulevan lapsenkin vuoksi. En kyllä ymmärrä miksi tällaista etes kysyt...
En usko että rehellisyydestä ongelmia koituu ehkä ennemminkin valehtelemisesta. Eiköhän lääkärit huomaa viimeistään lapsen synnyttyä että äiti on käyttänyt jotain, tietenkin riippuen että miten vahvaa ja paljonko.
Enkä ymmärrä sitä miksi monet äidit yleensäkin käyttävät alkoholia, huumeita ja/tai tupakkaa raskausaikana. Surullista. =(
Kerro ihan rauhassa. Se on asia, joka kuitenkin selvästi vaivaa mieltäsi, eli askarruttaa.
Sulle ei olla vihaisia, päinvastoin.
Ei ole omakoht.kokemusta mutta uskon, että sun kannattaa asiasta mainita.
Sanoin mä tupakanpoltostani, kun polttelin, vaikka odotin, eikä siitä sen kummosempaa.
ONNEA ODOTUKSEESI JA NAUTI !
OLE MYÖS REHELLINEN, SE KANNATTAA !!
Jos siis olet kuivilla niin älä helvetissä kerro!
Seurauksena sinua kytätään ja saat juosta pissitesteissä ja näistä huolimatta tädit ajattelee vakavasti huostaanottoa yms. Nähty, koettu. Ellei ne muuta keksi niin ne pistää sut henkisesti kyykkyyn ja saat pahat morkkikset.
Olennaista on se että jos et käytä mitään (enää) niin se ei vahingoita lastasi. Jos tiedät ettet sairasta B:tä yms. niin ei mitään ongelmaa eikä mitään syytä puhua asiasta.
Jos kuitenkin mietityttää niin ehdotan ennemminkin avautumispaikaksi vertaisryhmää!
Tämä jos siis tosiaan olet ja pysyt kuivilla.
Jos et niin sitten kannattaa kertoa että varmasti saisit parhaan mahdollisen hoidon itsellesi ja lapsellesi.
Kiitos erityisesti viimeksi vastanneelle. Uskon, että olet täysin oikeassa . Tuttavieni kokemukset sekä omien päihdealaa opiskelevien kurssitovereideni idiotismi ja hysteria vahvistavat sanasi. Olen ihan oikeasti kuivilla ja aion pysyäkin. Epäilykseni vain heräsivät kun minut laitettiin huumeseulaan vain sen takia, että olin myöntänyt käyttäneeni runsaanpuoleisesti alkoholia ennenkuin tiesin olevani raskaana. Realistina epäilen, että päihdehuolto on pitkälti pelkkää sikiönsuojelua- äideistä vähät väliä.
http://www.ensijaturvakotienliitto.fi/2toiminta/6hoito.html
Jos sinulla on päihdetaustaa, tuolta löytyy vertaistukea ja ammattiapua vaikka nyt oletkin kuivilla. Lapsen syntymä on asia, joka järkyttää kaikkien maailmaa ja vaikka itse todella uskotkin pysyväsi kuivilla, on se koetus päihteettömyydessä pysymiseen. Ainakin tuo projekti on aidosti äidistä välittämistä, ei paapomista ja tuomitsemista.
mitä suotta kertomaan vaikeutat vain asioita.
Mutta jos sorrut yhtään, niin heti kannattaa kertoa. Oman itsesi ja lapsen takia. Se päihteiden käyttö kuluttaa raskausaikana sinuakin tuplasti siihen mitä ellet olisi raskaana. Tuleva lapsesi todennäköisesti tulee myös olemaan kehitysvammainen siinä tapauksessa. syytät sitten loppuelämäsi itseäsi ja sulla on helvetin syvä päihdekierre sitten valmis.
Tässä on sulle hyvä mahdollisuus, päästä päihdemaailmasta eroon. Hakeudu vain "tavallisten" odottavien äitien seuraan. Kysele neuvolasta odottavien äitien yhteistoiminnasta. Sinne sitten vain rohkeasti mukaan, ne kyllä sut hyväksyy. Se sosiaaliryhmä saa sut unohtamaan koko päihdeasiat.
Äläkä turhaan ala puhua päihteilystäsi siellä ainakaan. Ei ole oikea aika eikä paikka purkaa niitä asioita, hautaa ne vain jos kykenet odotusajaksi pois mielestäsi. Käsittele ne pikkuhiljaa siinä sivussa tai sitten myöhemmin.
Vertaistukiryhmät on mielestäni kakkosvaihtoehto, jos ykkönen ei toimi. Tai voit yhdistää molempia. Itsellä ainakin toimi hyvin tuo, että eli aivan eri maailmassa johon ei päihteet eikä edes niistä puhuminen kuulunut.
Filosofia oli: päihteet poissa silmistä poissa mielestä. Niin se vain toimi en edes ajatellut niitä päihteitä kun olin toisenlasisissa kuvioissa. Heti kun joutui vanhojen päihdeporukoiden kanssa tekemisiin, niin alkoi tehdä itsekin mieli. Se vertaistukitoiminta ei ollut virallista, vaan siellä oli ns. entisiä päihteidenkäyttäjiä. Ongelma oli, että keskustelimme niistä päihteistä koko ajan, ja psyykkasiimme itteämme kaikki olemaan erossa. Vaan silti se oli mielessä koko ajan.
Joten helpompi oli vain olla muissa sosiaaliryhmissä, niin päihteet unohtui.
Kokeilin olla yksinkin, vaan se oli liian ahdistavaa.
Vaikea kysymys.
Jos olet varma, että pysyt kuivilla, sinun ei tarvitse mielestäni kertoa.
Jos vähänkin epäilet, edes nanosekunnin ajan, jos hetkenkin mielessä välähtää haikeus kun ajattelet päihteitä... KERRO ITSESI JA LAPSESI TAKIA. TEIDÄN MOLEMPIEN.