Et varmaan halua lukee pidemmälle,mutta mun on pakko kirjottaa,sanoo muutama sana,vaikka tiedän kuinka nyt vihaat mua.
Olisin toivonu,että oltas voitu erota ihan toisella tavalla,puhumalla asiat selviks.Olisko se viä mahdollista?
Tuntuu musertavalta ajatella,että oon tehny sulle pelkästään pahaa,hirveitä asioita,ainoastaan rakastamalla sua.Sille mitä tunnen sua kohtaan,en voi mitään,enkä voi sillekään mitään,jos oot joskus tuntenu jotakin mua kohtaan,koskaan en oo "yrittäny" mitään siihen suuntaan.Tunteet on vaan tullu,yritin kyllä aikoinaan pistää lujasti hanttiin.Turhaan.
Omalle tilanteellenikaan en voinu mitään,se ratkaisu tehtiin kolmekymmentä vuotta sitten,mutta jos olisin silloin tienny kohtaavani sut,ei olis tuottanu mitään vaikeutta odottaa sua.
Sun ripee kävely,aina en tahtonu pysyä perässä!!,
pieni hymy,yleensä vakavat kasvot,nopee vilkaisu,
ja parasta,kädet,ne on arvokkaita asioita ja muistoja,niitä eivoi kukaan ottaa multa,niistä saan tulevaisuudessa sen voiman,mitä nyt oon saanu sulta itteltä.
Se jaksaminen,mitä oot antanu, on uskomaton,niin monta kertaa oon tuntenu,kuinka se on kannatellu
mua vaikeissa tilanteissa,oon tuntenu sut ihan fyysisesti,se läheisyyden tunne, sellasta kokee vaan jonkun kanssa,tietyn ihmisen.
Ja nyt kun tuntees on toisenlaiset,sairastuin heti.Se voima on melkein pelottava.
Viimeks,kun pyysin sua lenkkiseuraks,olin ihan tosissani,joka toisen viikon illat olis alkanu olla mulla "vapaat",hetken jo ehdin ajatella,että nyt sitten voidaan nähdä ja tehdä se ikuinen iltakävely,mutta ei se menny niin,ehdittiin eksyä toisistaan.
Kolme kuukautta oon nyt kirjotellu sun kans, on
vaikee lopettaa kerrasta,mutta kun on joulu,uskosin,tai toivon ainakin,että en oo enää täällä.
Anteeks taas tää kilometripituus.
Olisin toivonu,että oltas voitu erota ihan toisella tavalla,puhumalla asiat selviks.Olisko se viä mahdollista?
Tuntuu musertavalta ajatella,että oon tehny sulle pelkästään pahaa,hirveitä asioita,ainoastaan rakastamalla sua.Sille mitä tunnen sua kohtaan,en voi mitään,enkä voi sillekään mitään,jos oot joskus tuntenu jotakin mua kohtaan,koskaan en oo "yrittäny" mitään siihen suuntaan.Tunteet on vaan tullu,yritin kyllä aikoinaan pistää lujasti hanttiin.Turhaan.
Omalle tilanteellenikaan en voinu mitään,se ratkaisu tehtiin kolmekymmentä vuotta sitten,mutta jos olisin silloin tienny kohtaavani sut,ei olis tuottanu mitään vaikeutta odottaa sua.
Sun ripee kävely,aina en tahtonu pysyä perässä!!,
pieni hymy,yleensä vakavat kasvot,nopee vilkaisu,
ja parasta,kädet,ne on arvokkaita asioita ja muistoja,niitä eivoi kukaan ottaa multa,niistä saan tulevaisuudessa sen voiman,mitä nyt oon saanu sulta itteltä.
Se jaksaminen,mitä oot antanu, on uskomaton,niin monta kertaa oon tuntenu,kuinka se on kannatellu
mua vaikeissa tilanteissa,oon tuntenu sut ihan fyysisesti,se läheisyyden tunne, sellasta kokee vaan jonkun kanssa,tietyn ihmisen.
Ja nyt kun tuntees on toisenlaiset,sairastuin heti.Se voima on melkein pelottava.
Viimeks,kun pyysin sua lenkkiseuraks,olin ihan tosissani,joka toisen viikon illat olis alkanu olla mulla "vapaat",hetken jo ehdin ajatella,että nyt sitten voidaan nähdä ja tehdä se ikuinen iltakävely,mutta ei se menny niin,ehdittiin eksyä toisistaan.
Kolme kuukautta oon nyt kirjotellu sun kans, on
vaikee lopettaa kerrasta,mutta kun on joulu,uskosin,tai toivon ainakin,että en oo enää täällä.
Anteeks taas tää kilometripituus.
Vastaukset 6
Vanhimmat
oot mulle aiheuttanu, se itkeminen ollu raskainta, nytki silmät ihan kauheen näköiset ja päätä särkee... sun täytyis osoittaa mulle että sä haluat, se on ainut asia millä teet mut onnelliseks.
kuvitellu,että oon kirjotellu vaan ihan höpöjä
sulle tänne nää kolme kuukautta,keksiny kaiken?
Oon kyllä ollu niin avoin,etenkin alkuun,että ihan nolottaa,ei sillon voinu jäädä arvailujen varaan mitään.
Mutta kun tilanne on mikä on,kaikki on hidasta ja hankalaa,kaiken pitää vaan osua kohdalleen.
Kaikkien palasten,mutta toi kiusaaminen,siitä en tahdo päästä yli,jos toisesta tykkää,ei siihen sillon kuulu minkäänlainen kiusaaminen,ainakaan
mun puolelta,mutta jos koet,että oon sitä tahallani tehny,sillon ei oo paljoo mahkuja.
hirveen väsynyt.... mutta mielipidettäni en muuta... haluan ja haluan.... voi kuulostaa pelottavalta .... mutta vain haluaminen voi mut pelastaa... menisin nukkumaan mut pääsen vasta neljältä... :/ tiedän tilanteen alkuepävarmuuden... masentaa vaan kaikki.. just nyt...
pelottavalta,minäkin haluan,oon halunnu koko ajan sun syliin,kyllä sen tiedät,etkö vaan, ei se oo voinu pysyä salassa sulta,
kuinka haluaisinkaan ottaa sut syliini nukkuun pois kaiken tuskan ja väsymyksen.
Yritetäänkö selvitä tästä hiljakseen jotenkin,haetaan mahdollisuuksia,
tai...jos haluat mut pois,teen sen kyllä,
en koskaan halua sua kiusata tai mitään pahaa sulle,
minä en voi ees itkee,kaikki on surtava vaan sisällä,mutta oon aika sisupussi,kun sikseen tulee,,,se oli loppupiristys,sulle kulta.
sellaisen asian, että sä olet aivan ainutlaatuinen. Siis mun elämässä.
kuulla,vielä näillä ikävuosilla,joku sanoo niin.
Oot siis nyt töissä,vai?
Minä en oo ihan kunnossa,mutta yritän väsätä sairaille sukulaisille jouluks laatikoita,oon niin vanhanaikanen,että teen kaikki itte.
Viikonloppuna mettään,jos oon paremmassa kunnossa,remonttia.
Mutta,ootko nyt ihan varma,se tie on vaikee ja kivikkoinen,itkua voi riittää,on asioita,joita en voi tehdä,mutta tässä ei voi kaikkee sanoo.
Mutta mennään hissukseen,puhumalla ja sillain...
Mulla on tänään mahdollisuus kirjotella iltaan asti,tässä käryn keskellä....