M1-kysymys

Juuri näin, tosin lääkärin ei tarvitse tavata potilasta esim ensiavussa tuskin siihen viikonloppuiltoina olisi edes mahdollisuutta.

Jam. kirjoitti:

Juuri näin, tosin lääkärin ei tarvitse tavata potilasta esim ensiavussa tuskin siihen viikonloppuiltoina olisi edes mahdollisuutta.

On olemassa esimerkkejä, joissa lääkäri on saanut vakavia moitteita toimiessaan näkemättä potilasta. Lääkäri oi periaatteessa tehdä likimain mitä tahansa, mutta mikäli hän ei näe potilasta, niin ns. valituksen läpimenolle on suuret mahdollisuudet.

Toinen seikka on, että m1 lähet ei ole hoitolähete, vaan m1 lähete on tarkkailu lähete. Tarkkailuun voidaan ottaa enetään kolme päivää vanhalla tarkkailulähetteellä. Sairaalassa viimeistään neljäntenä päivänä tarkkailusta vastaava lääkärin on tehtävä hoito taikka kotiutuspäätös.

..lääkäri uskoo mitä hoitaja sanoo potilaasta....eli toisin sanoin hoitaja se myös voi halutessaan saada potilaalle M1:sen.Mulle kävi niin.
Minun tapauksessa oli kaksi käden tietoa välissä ja niin etten edes ollut perillä mitä mulle tehdään.

Mieheni oli valehdellut minun tekevän sitä ja tätä kotona puhelimen välityksellä...nämä hoitajat olivat sopineet heti kotikäynnin meille...olivat vain sanoneet et ilmoita vaimolle et ovat tulossa....ei tietenkään mies sitä tehnyt et olis mulle siitä ilmottanut.

Menin aukaseen oven mitään tietämättä ja kun näin et sisään tunkee psykoositerapeutti olin aivan varma et mieheni on taas asialla ja hänen juttujaan on uskottu ja kun minulle ei olla ilmoitettu asiasta jotain karmeeta sen täytyy olla ja menin shokkiin..

Siitä shokki reaktiosta sai mieheni juttu höitajille sen kuvan et olen oikeastikkin ollut levoton kokoajan kotona ja minun olisi syytä nähdä lääkäri ja tiesin kaverini tapauksesta et jos menen lääkärille hän täällä automaattisesti määrää lähetteen M1:sen.Minua sekin sitten lisää huolestutti koska minulla oli kaksi vaippaikäistä kotona ja kukaan ei ollut auttamassa niiden hoidossa jos joutuisin sairaalaan ja mies ei todellakaan osannut lapsia hoitaa.

Eli toisin sanoin olin kotona aivan normaalisti ja tämä yllätys oli niin kova shokki et sen tulkittiin olevan minussa jo aikaisemmin ja jouduin sitten sairaalaan.

Valituksen teon jälkeen vasta melkein vuosi tapauksesta sain tietää tuon tiedon et mieheni käskettiin ilmoittaa asiasta minulle etukäteen et tuollaisia vieraita on tulossa.

Olisin ollut tiedon kuultuani ihan normaali.

Mieheni oli kiristänyt minua aikaisemmin kun minulla ei täällä ole turvaverkostoa et hankkii joku kaunispäivä minut hoitoon...ja kuulemma kukaan ei minua usko vaan ja ainoastaan häntä.

Tiesin tämän koska mieheni on todella hyvä manipuloimaan ja hän on aivan erinlainen ihminen kotona, mitä hän näyttelee vieraille olevansa.

MITÄ TEEN? EN MILLÄÄN PÄÄSE TÄSTÄ TRAUMASTA EROON,TÄÄ ON AIVAN SAIRASTA ET IHMISEN MAINE JA KAIKKI VOIDAAN PILATA PSYKOPAATTI AVIOMIEHEN TOIMESTA....

Älkää vain neuvoko et mene terapiaan nimittäin menin ja kukaan ei uskonut minua ja jopa terapeutti sanoi et älä puhu kokoajan miehestäsi!

Sain saman terapeutin joka tuli miehen puheden perusteella kotikäynnille ja halusi minut hoitoon.

trauma mielenterveyspalvelu... kirjoitti:

..lääkäri uskoo mitä hoitaja sanoo potilaasta....eli toisin sanoin hoitaja se myös voi halutessaan saada potilaalle M1:sen.Mulle kävi niin.
Minun tapauksessa oli kaksi käden tietoa välissä ja niin etten edes ollut perillä mitä mulle tehdään.

Mieheni oli valehdellut minun tekevän sitä ja tätä kotona puhelimen välityksellä...nämä hoitajat olivat sopineet heti kotikäynnin meille...olivat vain sanoneet et ilmoita vaimolle et ovat tulossa....ei tietenkään mies sitä tehnyt et olis mulle siitä ilmottanut.

Menin aukaseen oven mitään tietämättä ja kun näin et sisään tunkee psykoositerapeutti olin aivan varma et mieheni on taas asialla ja hänen juttujaan on uskottu ja kun minulle ei olla ilmoitettu asiasta jotain karmeeta sen täytyy olla ja menin shokkiin..

Siitä shokki reaktiosta sai mieheni juttu höitajille sen kuvan et olen oikeastikkin ollut levoton kokoajan kotona ja minun olisi syytä nähdä lääkäri ja tiesin kaverini tapauksesta et jos menen lääkärille hän täällä automaattisesti määrää lähetteen M1:sen.Minua sekin sitten lisää huolestutti koska minulla oli kaksi vaippaikäistä kotona ja kukaan ei ollut auttamassa niiden hoidossa jos joutuisin sairaalaan ja mies ei todellakaan osannut lapsia hoitaa.

Eli toisin sanoin olin kotona aivan normaalisti ja tämä yllätys oli niin kova shokki et sen tulkittiin olevan minussa jo aikaisemmin ja jouduin sitten sairaalaan.

Valituksen teon jälkeen vasta melkein vuosi tapauksesta sain tietää tuon tiedon et mieheni käskettiin ilmoittaa asiasta minulle etukäteen et tuollaisia vieraita on tulossa.

Olisin ollut tiedon kuultuani ihan normaali.

Mieheni oli kiristänyt minua aikaisemmin kun minulla ei täällä ole turvaverkostoa et hankkii joku kaunispäivä minut hoitoon...ja kuulemma kukaan ei minua usko vaan ja ainoastaan häntä.

Tiesin tämän koska mieheni on todella hyvä manipuloimaan ja hän on aivan erinlainen ihminen kotona, mitä hän näyttelee vieraille olevansa.

MITÄ TEEN? EN MILLÄÄN PÄÄSE TÄSTÄ TRAUMASTA EROON,TÄÄ ON AIVAN SAIRASTA ET IHMISEN MAINE JA KAIKKI VOIDAAN PILATA PSYKOPAATTI AVIOMIEHEN TOIMESTA....

Älkää vain neuvoko et mene terapiaan nimittäin menin ja kukaan ei uskonut minua ja jopa terapeutti sanoi et älä puhu kokoajan miehestäsi!

Sain saman terapeutin joka tuli miehen puheden perusteella kotikäynnille ja halusi minut hoitoon.

Minäkään en pääse traumasta eroon, eikä mistään ole saatavilla apua. Jouduin viime toukokuussa pakkohoitoon mennessäni Päijät-Hämeen keskussairaalaan hakemaan antibioottia virtsatietulehdukseen. Minulla oli aikaisemmin ollut masennusta ja univaikeuksia ja jo tuolloin oli todettu, että neuroleptit ovat pahinta myrkkyä mitä minull voi antaa. Koskaan ennen pakkohoitoon ja pakkoneuroleptien syöttöä en ollut halunnut kuolla.
Pakkohoidossa minulle pakkosyötettiin (tai aluksi annettiin injektiona kun en suostunut suyömään) neuroleptejä huolimatta siitä että sanoin että oloni on kestämätön eli haluan vain kuolla. Ainoa keino jolla selvisin elossa oli kun parin viikon jälkeen tajusin että minun on tehtävä kaikkeni teeskennelläkseni että lääkitys parantaa oloani ja olla kaikesta hoitohenkilökunnan kanssa samaa mieltä.
Pois päästyäni olin shokissa ja meni 2kk ennen kuin ymmärsin lopettaa Olatsepiinin. Sen jälkeen kokeiltiin avohoidossa vielä kuutta muuta neuroleptiä jotka pahensivat oloani. Sen jälkeen kieltäydyin syömästä yhtään neuroleptiä johon lääkäri totesi että siinä tapauksesta odotetaan että menen niin huonoon kuntoon että minut määrätään pakkohoitoon ja pakkosyötetään neuroleptejä.
Siitä lähtien olen joka päivä harkinnut itseni tappamista mutta apua en voi edes pyytää. Lihoin pakkohoidossa kuukaudessa 20kg jonka jälkeen olen hävennyt itseäni niin paljon ettei minulla ole lainkaan sosiaalista kanssakäymistä ihmisten kanssa. Ei ole edes vaatteita joihin pukeutua ja rahatilanteenikin kärsi huomattavasti ja huononee koko ajan.
Neuroleptit aiheuttavat minulle halun kuolla ja vaikean itsetuhoisuuden mutta vaikka olen sen satoja kertoja sanonut en saa muuta lääkettä. Taistelen joka päivä selvitäkseni elossa kunnes neuroleptien aiheuttama totaalisen elämänhalun menetys toivoakseni helpottaa.

Varmastikin vastaanottavassa päässä se toinen, sillä pikkupaikkakuntien: lahti, lpr, kouvola jne. ensiavussa ei todellakaan ole kaikkina aikoina kahta lekuria.

Se nyt on aivan sama, että kuinka monta allekirjoitusta siihen tarvitaan.