Olen suht. pitkän elämäni aikana nähnyt sivullisena ja osallisenakin alkoholin tuomat haittavaikutukset yhteiskuntaan.
Tunnen täysraittiita ihmisiä, ns. kohtuukäyttäjiä, oikeita kohtuukäyttäjiä, kovienhuumeiden käyttäjiä, eli narkkareita ja alkoholisteja, pilven pössyttelijöitä.
Kokemukseni pohjalta; tarkastellessa näitä ihmisiä. Tasaisimpia ja 90 % onnellista elämää viettäviä ihmisiä ovat täysraittiit. (ei ex alkoholistit)
Alkoholin kohtuukäyttäjät, joka sosiaalirymässä, niin rikkaiden kuin köyhien etc... Ovat niitä masentuneimpia, ja hermoheikoimpia oravanpyörässä ravaavia, rauhoittavien ja masennuslääkkeiden popsijoita. (siis ei kaikki tietenkään, mutta lähes)
Kovien aineiden käyttäjät alkkikset ja narkkarit, ovat tippuneet suurinosa yhteiskunnan ulkopuolelle. Elävät yhteiskunnan tukemina.
Pilven pössyttelijät, nuoret lamaantuvat helposti, eivät välitä kohtuukäytöstä. Vanhemmat yli 20-25-30 etc... vuotiaat hallitsevat pilvenkäytön. Kuitenkin lapsenmielistä porukkaa, ihan ok kuitenkin, hoitavat velvotteensa.
Tämä on vain henk. koht. suppea omakohtainen poikkileikkaus tähän suomalaiseen yhteiskuntaan.
Alkoholi mielestäni kuitenkin tuo eniten onnettomuutta ihmisten elämään, vaikka se olisi kuinka sitä kohtuukäyttöä. Jokainen humalahakuinen juomiskerta, rassaa ihmisten psyykettä niin, että sen haittavaikutukset heijjastuu ympäsistöön j aihmissuhteisiin työpaikalla tai kotona. Avioerot etc... Johtuvat lopulta tästä. Alkoholin käytöllä ajatusmaailma erkanee todellisuudesta, jossa toinen ihminen huomioidaan. Alkoholin kohtuukäyttökin luo ihmisistä liian itsekkäitä, jolloin suhteet kärsivät. Tätä vain ei suostuta tajuamaan, etsitään vikaa omaan pahaanoloon puolisosta, lapsista työkavereista, peiliin jää katsomatta, kun alkoholin kohtuukäyttökin on tehnyt liian itsekkääksi. Niin ja lopulta se syy onkin se alkoholi. Toiset ihmiset ovat lopulta sinun itsesi peili. Ja niin ne vastaavat kuin sinä heitä omalla kommunikaatiollasi ohjaat.
Eikä se kommunikaatio tarkoita sanallista kommunikaatiota vaan: teot, eleet, pukeutuminen, puheet. Mielialasi peilautuu ympäristöön ja muuttaa lähimmäisiesi käyttäytymistä laumassa, vetää muita mukaan.
Niin turhaa tässä puhun ei alkoholin sumentamat ihmiset pääse näin pitkälle filosofiassa.
Me kun elämme länsimaisessa lyhytnäköisessä itsekkäässä alkoholin värittämässä kulttuurissa. Siihen on vain sopeuduttava ja hyväksyttävä se elämänmalli vaikka se aika onnetonta onkin.
Tunnen täysraittiita ihmisiä, ns. kohtuukäyttäjiä, oikeita kohtuukäyttäjiä, kovienhuumeiden käyttäjiä, eli narkkareita ja alkoholisteja, pilven pössyttelijöitä.
Kokemukseni pohjalta; tarkastellessa näitä ihmisiä. Tasaisimpia ja 90 % onnellista elämää viettäviä ihmisiä ovat täysraittiit. (ei ex alkoholistit)
Alkoholin kohtuukäyttäjät, joka sosiaalirymässä, niin rikkaiden kuin köyhien etc... Ovat niitä masentuneimpia, ja hermoheikoimpia oravanpyörässä ravaavia, rauhoittavien ja masennuslääkkeiden popsijoita. (siis ei kaikki tietenkään, mutta lähes)
Kovien aineiden käyttäjät alkkikset ja narkkarit, ovat tippuneet suurinosa yhteiskunnan ulkopuolelle. Elävät yhteiskunnan tukemina.
Pilven pössyttelijät, nuoret lamaantuvat helposti, eivät välitä kohtuukäytöstä. Vanhemmat yli 20-25-30 etc... vuotiaat hallitsevat pilvenkäytön. Kuitenkin lapsenmielistä porukkaa, ihan ok kuitenkin, hoitavat velvotteensa.
Tämä on vain henk. koht. suppea omakohtainen poikkileikkaus tähän suomalaiseen yhteiskuntaan.
Alkoholi mielestäni kuitenkin tuo eniten onnettomuutta ihmisten elämään, vaikka se olisi kuinka sitä kohtuukäyttöä. Jokainen humalahakuinen juomiskerta, rassaa ihmisten psyykettä niin, että sen haittavaikutukset heijjastuu ympäsistöön j aihmissuhteisiin työpaikalla tai kotona. Avioerot etc... Johtuvat lopulta tästä. Alkoholin käytöllä ajatusmaailma erkanee todellisuudesta, jossa toinen ihminen huomioidaan. Alkoholin kohtuukäyttökin luo ihmisistä liian itsekkäitä, jolloin suhteet kärsivät. Tätä vain ei suostuta tajuamaan, etsitään vikaa omaan pahaanoloon puolisosta, lapsista työkavereista, peiliin jää katsomatta, kun alkoholin kohtuukäyttökin on tehnyt liian itsekkääksi. Niin ja lopulta se syy onkin se alkoholi. Toiset ihmiset ovat lopulta sinun itsesi peili. Ja niin ne vastaavat kuin sinä heitä omalla kommunikaatiollasi ohjaat.
Eikä se kommunikaatio tarkoita sanallista kommunikaatiota vaan: teot, eleet, pukeutuminen, puheet. Mielialasi peilautuu ympäristöön ja muuttaa lähimmäisiesi käyttäytymistä laumassa, vetää muita mukaan.
Niin turhaa tässä puhun ei alkoholin sumentamat ihmiset pääse näin pitkälle filosofiassa.
Me kun elämme länsimaisessa lyhytnäköisessä itsekkäässä alkoholin värittämässä kulttuurissa. Siihen on vain sopeuduttava ja hyväksyttävä se elämänmalli vaikka se aika onnetonta onkin.
Vastaukset 9
Vanhimmat
minä en hyväksy alkoholin värittämää länsi maista muka kulttuuria.
jos haluat sopeutua elämän muotoon joka saa halunsa mainosten innostamana,kulutus yhteiskuntaan joka aiheuttaa sterssin ja luonnon tuhoutumisen niin sopeudu vaan.
se että rikolliset ovat kieltolain suurimmat voittajat on ilmeisesti poliitikoille sivuseikka.
pikku diilereitä ja satunnaisia kilomiehiä saadaan kiinni mutta nämä ison rahan tyypit vain porskuttaa.
eikö siitä viinan kieltolaista opittu mitään.
jo silloin tiedettiin että sala kauppa ja siihen liittyvä rikollisuus aiheuttavat suurempia ongelmia kuin laillinen saatavuus.
kontrolloitu myynti viinalle ja muillekkin huumeille olisi parempi ratkaisu tai edes pieni muotoisen kasvattelun hyväksyminen mikä on eri asia kuin laillistaminen.
raitis maa on utopia mutta jos ja kun puhutaan juomisesta tai huumeista niin ei aina tarvi kärjistää spurgujen tai nistien kautta.
suurin osa on kuitenkin kohtuu käyttäjiä.
Monesti olen pohtinut kohtuukäytön tuomia ongelmiakin. Kun huomaa miten tuhoisaa tuo alkoholin kohtuukäyttökin on ihmissuhteille ja ihmisen älylliselle toiminnalle.
Luulenpa ja vaitankin, että useimpien huumeiden kohtuukäyttö olisi huomattavasti vähemmän tuhoisaa.
Alkoholi vähentää seksuaalisia ja väkivaltaisia estoja mielestäni kaikista tehokkaimmin. No kokaiini on toinen. Mutta Ei kukaan mitään pahaa kanssaihmisilleen tee pilvessä tai opiaattipilvessä. Jalostetut huumeet kuten heroiini on tietenkin oma lukunsa ja erittäin tuhoisaa ja luo riippuvuuden nopeastikin.
Opiaatit ovat muutenkin vahvan riippuvuuspotentiaalin takia huonoja vaihtoehtoispäihteitä.
Kokapensaan lehdetkään ei pureksittuna tuota andeilla paljoa ongelmia, mutta jalostettuna kokaiiniksi ja tuotuna eri kulttuureihin aiheuttavat yhtä suuret yhteiskunnalliset ongelmat kuin alkoholi, enemmänkin jopa.
Omassa lähipiirissä lähes kaikki ovat ns. kohtuukäyttäjiä ja he ovat onnellista ja työtätekevää porukkaa. Ihmettelen tuota harjoittamaasi alkoholin demonisointia. Korkeat hinnat ja piilottelu vain luovat turhaa alkoholin ihannointia joista tulisi luopua tässäkin sivistyneessä yhteiskunnassa. Alkoholista tulee riisua sen erikoisasema ja mahdollistaa normaali suhtautuminen alkoholiin. Aikaa tämä tulee viemään ja jotkut eivät tulekaan sitä oppimaan, mutta jos ei edes yritetä niin tuomitaan tulevat sukupolvet kamppailemaan saman ongelman kanssa.
ja omia ongelmia peitellään julkisesti kavereilta sukulaisilta. Esitetään, että asiat on hyvin. Kuitenkin rivien välistä on helppo lukea sen pahanolon tunteet. Kiukkuset naiset, ylimieliset miehet. Moniko kohtuukäyttäjä puolisoaan ylistää, empä ole useita tavannut. Väkinäistä mielistelyä etc...
No et näe sitä olet niin sisällä kultuurissa, jotta koet sen normaaliksi käytökseksi.
No itselläni on ulkomaalainen vaimo joka tulee kulttuurista jossa ei juoda. En enää koske suomalaisiin siideriä lipittäviin kanoihin pitkällä tikullakaan.
taidat kuvitella vaan.. terveitä lapsia nämä kaikki sukulaiseni ovat kasvattaneet.
on tosin olemassa tuo mainitsemasi siideriä lipittävien kanojen joukko joka vetää alkoholia kuin sienet, mutta sehän ei olekaan kohtuukäyttöä, eihän?
"terveitä lapsia nämä kaikki sukulaiseni ovat kasvattaneet"
Keskimääräinen lapsi ei välttämättä ole terve vaan kykenee vaan elämään traumojensa kanssa. Tulevaisuus näyttää paljonko he haittoja itselleen kerää; tilastollisesti tarkasteltuna kohtuukäyttäjien perheistä tulevilla on 300% suurempi alttius alkaa väärinkäyttämään alkoholia tai kokeilla huumeita kuin raittiista perheistä tulevilla.
Päihteily on opittu taito.
Puhut todella harvoin julkitulevasta aiheesta, kenties siksi että ne joilla onni on eivät itsekään oikein ymmärrä mistä sen ovat saaneet ja miten he "suuntasivat itsensä" siihen onneen.
Toisaalta ne joita onni karttaa eivät tietenkään löydä viisasten kiveä. Jos he löytäisivät niin he eivät olisi onnettomia.
Itselläni on tuuria; olen kokenut päihteidenkäytön äärikokemuksia ja sittemmin pystynyt valitsemaan raittiuden. Tunnistin itseni välittömästi "Alkoholin kohtuukäyttäjät, joka sosiaalirymässä, niin rikkaiden kuin köyhien etc... Ovat niitä masentuneimpia, ja hermoheikoimpia oravanpyörässä ravaavia," kuvauksesta, siis entisen minäni... Alkoholinkäyttöni oli viikottaista, kaukana "alkoholismista". Silti olin masentunut ja yksin, kaukana kaikesta. Syynkin ymmärrän; alkoholin kanssa eivät pääse todelliset elämänarvot muokkaamaan ihmistä kohti omaa onneaan. On aina "estynyt" ajattelemaan ja toteuttamaan onneaan.
Tämä johtunee siitä että ihmisen elämän tärkeimmät päätökset ovat nekin ajatuksia; ajatuksia joiden muodostuminen kestää kuukausia- jopa vuosia tai vuosikymmeniä! Alkoholi niittää ennenkaikkea niitä kaikkein herkimpiä viejähaarakkeita jolloin "pitkä ajatus" katkeaa - ja aletaan alusta. Jos juo viikoittain ei pysty ajattelemaan kunnolla viikkoa pidempään kypsyviä ajatuksia. Jos juo kuukausittain niin silloin kuukausi on maksimi "ajatuksen kesto". Onneen vaadittavat ajatukset ja toimintatavat ja ennenkaikkea oman minän muokkautuminen terveeseen suuntaan on todella pitkä prosessi! Vuosia kestävä!
Minulle raittius - ja ennenkaikkea alkoholittomuus - on ollut yksiselitteisesti suuri lahja. Elämäni ei ole ikinä aikaisemmin tuntunut näin hyvältä ja kestettävältä... olkoonkin että arki työn, parisuhteen ja kahden lapsen kanssa on raskasta! - mutta kuitenkin. Syvällä sisimmässäni tiedän että se raskaus on vain jotain maallista. Tänään viimeksi katsoin puolitoistavuotiaan poikani peuhaamista, ajattelin isyyttäni ja sitä kuinka voin tehdä tuon lapsen elämästä niin paljon paremman. Ajattelin surullisena sitä että nämä hetket kuluvat ja niistä jää kuitenkin niin vähän muistoa, kuinka elämä on kaunista juuri tässä ja juuri nyt. Se saa vieläkin kyyneleet silmiini, sekä onnesta että surusta, toivosta ja rakkaudesta.
Ihmiset olisivat paljon onnellisempia jos vaihtaisivat viinakset mehuun. Eivät ehkä heti... mutta lopulta; kun ne solmut oikeasti alkaa aueta. Varmasti tulisi suuria muutoksia ihmisten elämään... mutta jostain sieltä löytyisi aina jotain uutta ja itselle sopivampaa. Aidosti parempaa.
Niin kyllä tuon kirjoittamasi allekirjoitan täysin. Tosin minä en enää koe surua, niistä ohimenevistä hetkistä, koska nykyisin sentään ne jää muistoiksi ennen alkoholi piti huolen, etten muista niitä hetkiä.
Suunnitelmallisuus tosiaan on liian lyhytjänteistä ja elämää hallistsee outo "masennuksen" kaltainen huomiseen odotus ,nykyhetki jää elämättä.
Se on varmaan sitä kohtuukäytön alkoholismia, että odottaa sitä kerran kuussa tapahtuvaa juomistaan. Nyt kun olen minäkin vapautunut tuosta odotuksesta, niin osaan elää kaikki hetket elämässäni.
En ollut koskaan alkoholisti ns. virallisen normiston mukaan, vaan kohtuukäyttäjä.
Minä en tätä nykyä viitsi ystäväpiirissäni katsoa ihmisiä, joilla on tapana käyttää alkoholia humalahakuisesti. Mielestäni "kerran viikossa kännit"- tahti on jo ihan liikaa ja kenties merkki ongelmista.
En siis pakota ketään olemaan juomatta, mutta itse valitsen mieluummin raitista seuraa.
Alkoholi-ihmisillä kun on paha tapa valehdella jatkuvasti.