Tuosta Bumble-B:n ikävästä tapahtumasta=( (otan osaa) niin kuinka pitkälle on olemassa se keskenmenon riski??Niin ettei sikiö selviä?Eikö ne pahimmat viikot ole juuri tuohon rv12?Mutta entäs se jälkeen?
Tuo Bumble-B:n juttu sai aivo nystyrät jyllään=/
Kiitos vastanneille!!
Tuo Bumble-B:n juttu sai aivo nystyrät jyllään=/
Kiitos vastanneille!!
Vastaukset 14
Vanhimmat
synnytyssairaalalla että suurin keskenmenon riski on sinne 12-14 viikoille asti, mutta että sikiö on altis menemään kesken aina viikolle 24 asti esim. jos äidin elämä on kovin stressaavassa tilassa eikä kaikki asiat esim. parisuhteessa ole kunnossa. Henkinen pahoinvointi voi kuulemma aiheuttaa ikäviä asioita tosiaan vielä aika myöhäänkin ja lapsen psyykkeeseen se myös vaikuttaa.
Minulle sitten taas on aina sanottu että ajatuksilla ei ovi aiheuttaa keskenmenoa eikä stressikään sitä aiheuta. Terve vauva ottaa äidistään kaiken minkä tarvitsee ja on turvassa veden täyttämässä yksiössään, ei siihen ajatuksilla vaikuteta eikä myöskään stressillä.
Otan itse myös osaa B:n suruun, mutta olen täysin varma että hänelle siunaantuu kyllä vielä jonain päivänä vauva. Vaikka se ei korvaisi menetettyä niin on se silti aina yhtä rakas kuin se menetetty.
Ainakin Minulle ovat lääkäri(t) kertoneet, ettei äiti voi itse aiheuttaa keskenmenoa, eli siis stressi tms. ei voi olla keskenmenon syy.
Tiedäpä sitten...:/
kaksi eri henkilöä ,toinen kätilö ja toinen lääkäri, puhui Helsingissä Kätilöopistolla, että on erityisen tärkeää ettei äiti joudu stressaamaan asoista raskauden aikan ja ettei ole lapselle hyväksi jos asiat on hataralla pohjalla. Niin että kyllä minä heitä ammattilaisina kuuntelin vaikka en itse kyllä kokenutkaan olleeni sellaisista asioista annetun infon tarpeessa.
ole väittänytkään, että ne, jotka ovat Sinua noin infonneet, olisivat jotenkin väärässä.
Kerroin vaan, mitä Minulle on sanottu.
Näitä juttuja kun täältä lukee niin hyvin kyllä huomaa sen että aika monia mielipiteitä nuo neuvolan ja sairaalan ihmisetkin sanoo toistensa kanssa ristiin. Se on aina välillä hiukan hämmentävää ainakin mulle kun ensi kertaa näin pitkällä odotan vaavia. Mut kaitpa ne asiat aina jotenkin selviää vaikka ensin pakka menisikin sekaisin kun ei tiedä ketä kuuntelee vai kuunteleeko ketään... :)
Stressin vaikutuksesta keskenmenoihin olen myös minä kuullut paljon eriäviä asioita.
Stressi vaikuttaa kehoon ja sen toimintaa kohonneena verenpaineena yms.
Uskoisin kyllä jos minulle sanottaisiin että stressi voi vaikuttaa keskenmenoon. En usko että se yksin kuitenkaan sen aiheuttaa.
Mutta kuten sanottu. Raskaus, sikiön kehitys kuten synnytyskin on yksilöllistä. Varmasti myös keskenmeno on yksilöllistä eikä välttämättä ole yleisiin oireisiin perustuva.
..keskenmenoja tapahdu jollekin viikolle 22-24? Joku viisaampi voi korjata ton rv:n, jotain siinämain se oli. Sen jälkeen ei puhuta enää keskenmenosta, vaan kohtukuolemasta. Jos synnytys käynnistyy niin sikiöllä on kai mahdollisuus noitten viikkojen jälkeen selvitä hengissä, mutta jos kohtuun kuolee, se voi tapahtua vaikka päivää ennen la. :(
No, hyvin vaikea on tältä palstalta pitää itseään pois, tai lähinnä nyt tuola keskenmenopalstalla olen lueskellut mutta nyt pisti tämä silmään ja ajattelin vastata kun niin läheisesti muakin tämä asia koski.
"Vaarallisimmat" ajat sikiölle on oppikirjojen mukaan ne 3 ensimmäistä kuukautta eli viikolle 12 asti. Sen jälkeen keskenmenon todennäköisyys pienenee huomattavasti. Viikolle 22 asti ennenaikainen synnytys lasketaan keskenmenoksi, sen jälkeen puhutaan synnytyksestä. Jos sikiö syntyy viikolla 24 niin sen pelastamiseksi tehdään jo enemmän töitä mutta selviäminen on melko epätodennäköistä. Todennäköisyys selviämiseen on sitten vasta n. 25 viikon jälkeen. Kaikki tietysti riippuu sikiön omasta kehitysvauhdista ja lääkäreiden tehokkuudesta, eli miten paljon pystytään ja ollaan valmiita tekemään sikiön sisällä pitämiseksi vielä pari viikkoa ja millaisilla toimenpiteillä voidaan yrittää kypsytellä sikiön keuhkoja tehokkaammin jne. Meidän pikku enkeli siis syntyi viikolla 21 eikä mitään mahdollisuuksia ollut. Kaiken lisäksi sikiö oli kuollut jo syntyessään, näin ainakin luulisin, en edes älynnyt sitä järkytykseltäni kysyä.
Meille sanottiin ettei stressillä ole vaikutusta keskenmenoon ainakaan tässä vaiheessa raskautta. Stressihän voi lisätä supistuksia ja sitä kautta supistukset taas voi avata kohdunsuuta mutta suoranaisesti stressi ei keskenmenoa aiheuta. Näin myöhäisessä vaiheessa kyseessä on yleensä jokin rakenteellinen, elimellinen vika tai tulehdus joka on laukaissut tilanteen.
Me odottelemme vielä patologin tuomiota, sen saamme ehkä n. kuukauden päästä..
..nuokaan tiedot nyt ei ole mitään ehdottomia totuuksia vaan asioita, jotka olen päässäni miettinyt ja jotka meille on sairaalasta kerrottu. Eri mieltä saa olla, jokainen raskaus on yksilöllinen.
Minusta on ihan hienoa että jaksat olla mukana keskusteluissa täällä, se on varmasti aika tärkeää myös sun omalle surutyölle ja uudelle alulle. On hyvä kuulla sulta lisää infoa näihin spekulointeihin milloin keskenmeno vielä on ns.mahdollista ja mikä siihen voi vaikuttaa. Niinkuin jo yhdessä viestissäni laitoi n, se on tuntunut aika hämmentävältä että myös nämä meitä hoitavat tahot kertoo niin ristiriitaisia tietoja.
Mulla itselläni oli keksenmeno vuonna 96, eli tasan kymmenen vuotta sitten. Silloin lääkäri sanoi ihan selvästi mulle että sikiö on jo ennättänyt poistua kohdusta, mut nyt kun aloin odottaa uudestaan lähes päivälleen tasan 10 vuotta myöhemmin, minulle sanottiin että asita on kirjattu papereihin tuulimunaraskautena. Todella sekavaa siis tuokin, siinä tilanteessa kun oli läsnä myös mun äiti ja hän muistaa myös lääkärin sanat.
Joka tapauksessa toivon sulle suuresti voimia ja paljon pikkuenkeleitä myötä elämään. Kyllä teille vielä varmaankin suodaan uusi mahdoillisuus lapseen vaikka ei se tätä kertaa tietenkään korvaakaan.
Huomaan että sanojen muotoileminen on vaikeaa vaikka luulin että tiedän tarkkaan mitä haluan sanoa omasta kokemuksestani ja vuosia kestäneistä tuntemuksistani..minä kun ene osannut aikanani niitä oikein käsitellä.
Tuossa alla on ihan lukuarvoja kerkenmenoille eri raskausviikoille:
http://www.tekay.fi/index.php?option=com_content&task=view&id=20&Itemid=66
huomioitavaa noissa luvuissa on siis, että viikot on laskettu vasta hedelmöityksestä, eli siis omista raskausviikoista pitää vielä vähentää pois kaksi.
Eli siis esimerkiksi rv 20-23 (taulukossa rv 18-21) 97,5 % sikiöistä selviää loppuraskauteen. Periaatteessa tuntuu suht isolta luvulta, mutta käytännössähän se merkitsee, että melkein kolme sikiötä sadasta ei selviä...
Ja kuten muutamaan kertaan on tullut ilmi, kun rv:tä on 22 tai enemmän, kyse ei ole enää keskenmenosta vaan ennenaikaisesta synnytyksestä. Ja laitanpa linkkiä siihenkin kun kerran linkittämään rupesin:
http://www.tekay.fi/index.php?option=com_content&task=view&id=21&Itemid=66
Eli tuon mukaan, kun raskausviikkoja on täynnä 22, sikiöllä on periaatteessa minimaalinen mahdollisuus selvitä (käytännössä taitaa olla aika olematon). Ellen nyt ole ihan väärässä, jopa 0,5 kg painoisia sikiöitä on voitu pelastaa joissain tilanteissa (ei tietenkään kovin yleistä). Eli siinä mielessä täytyy kyllä nostaa hattua tälle lääketieteen kehittymiselle. Tosin eri asia on, kuinka vammautuneita näin pienenä syntyneet ovat.
että työkaverin tuttavaperheeseen oli syntynyt rv 22 pieni vauva, joka oli syntyessään n. 400 g, alle puoli kiloa kuitenkin. Oli joutunut olemaan sairaalassa monta, monta kuukautta, mutta on nyt reipas 1-vuotias, ikäänsä nähden tietty pieni vielä. Että ihmeitä sattuu ja varmaan tosi harvinaistahan tällainen on (Suomessa tämä ko. tapaus siis).
Vauva selviää kun noin viikon 24 jälkeen. Mut tietenkään kaikki elintoiminnot eivät ole täysin kehittyneet. Suurin haittapuoli on keuhkojen kehityshäiriö. Omani menehtyi synnytykseen viikolla 21+4. Kuuluttiin tuohon ikävään 3%...