Eka saksanpaimen menossa. Nartulla ikää 1,5 v ja tosi hyvällä mallilla. Kiva koira, hyvin saaliilla ja tosi mukava treenattava,bh-koevalmis jo. Olen tehnyt koiran kanssa paljonkin virheitä, joista se näkyy antaneen melkein kaikki anteeksi.
Mutta kun pennun hain, kasvattaja ja "kaikki muut" jaksoi muistutella rodun vaativuudesta. Koira on ehdottomasti ollut liian kovan kurin uhri, enkä häpeä sitä myöntää. en ole antanut koiran kasvaa, vaan olen alkanut vaatimaan siltä varmaan liian nuorena liikaa. Haluaisin palauttaa koiran itsetunnon ja uskon itseensä ja kaipaisin siihen vinkkejä. Ettei koiran tarvisi jatkuvasti mielsitellä minua (muista ihmisistä puhumattakaan). Koskaan sitä ei ole millään kättä pidemmällä löyty, mutta on ilmeisesti aika pehmo luonteeltaan eikä olisi tarvinut lainkaan ruumiillista kuria. ¨
kaikenlaiset vinkit tervetulleita.
Mutta kun pennun hain, kasvattaja ja "kaikki muut" jaksoi muistutella rodun vaativuudesta. Koira on ehdottomasti ollut liian kovan kurin uhri, enkä häpeä sitä myöntää. en ole antanut koiran kasvaa, vaan olen alkanut vaatimaan siltä varmaan liian nuorena liikaa. Haluaisin palauttaa koiran itsetunnon ja uskon itseensä ja kaipaisin siihen vinkkejä. Ettei koiran tarvisi jatkuvasti mielsitellä minua (muista ihmisistä puhumattakaan). Koskaan sitä ei ole millään kättä pidemmällä löyty, mutta on ilmeisesti aika pehmo luonteeltaan eikä olisi tarvinut lainkaan ruumiillista kuria. ¨
kaikenlaiset vinkit tervetulleita.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Niinhän me kaikki virheitä tehdään mutta niin kauan kun säilyy nöyryys se myöntää edistymistä tapahtuu!
Toi on vaikea kysymys ja jos ihan kamalan rehellinen olen niin en usko että tilanne on suurissa määrin enää korjattavissa, valitettavasti (itse samassa tilanteessa olleena).
Paljon pehmeydestä ja mielistelystä tulee jo perimässä ja sitä jos ei pennusta asti tiedosta niin myöhemmin vaikea korjata.
Voin vain kertoa mitä itse olen tehnyt; antanut koiran tuntea voittavansa minut esim maannut lattialla ja antanut hyppiä päällä ja "purra" ja olen ehkä vähän kiljunut tai esittänyt pelokasta että koira tuntee olonsa vahvaksi - tiedän, kuulostaa hullulta!! Olen antanut sen lipsua "kotitottelevaisuudessa" ja minua ärsyttävätkin jutut missä se on oma vahva itsensä niin yritän kestää ja vaan kehua.
Tällä olen saanut jotain aikaan mutta jos "tosi tilanne" tulee ja äänenpaino syvenee niin kyllä ollaan samassa tilanteessa taas.
En halua sinua masentaa mutta jos jostain kikkakolmosen löydät niin minäkin haluan ehdottomasti osingoille!! ;)
Vinkkinä; yritä elää asian kanssa; tiedätpä ettet seuraavan kanssa tee samaa virhettä. Yritä löytää siitä ne positiiviset puolet; ompahan ohjattava koira!
Iloista joulun odotusta!
Voin vain kertoa mitä itse olen tehnyt; antanut koiran tuntea voittavansa minut esim maannut lattialla ja antanut hyppiä päällä ja "purra" ja olen ehkä vähän kiljunut tai esittänyt pelokasta että koira tuntee olonsa vahvaksi - tiedän, kuulostaa hullulta!! Olen antanut sen lipsua "kotitottelevaisuudessa" ja minua ärsyttävätkin jutut missä se on oma vahva itsensä niin yritän kestää ja vaan kehua.
onhan se tietty vähän hauska visio mielessä,kun nainen/mies makaa lattialla koiran maisteltavana. Itekin kokeilin tota samaa,tosin lapsuuden kotini takapihalla,nurmikolla. Mukamas kaaduin maahan ja huusin ja sätkin maassa. Tottahan toki koiraa kiinnosti et mitä se pesueen juniori kiljuu ja sätkii. Mutta sitten sen leikin johdosta koiran kävikin hermoon ja kappasi mua kintusta kiinni ja puri sen verran napakasti että reiät tuli pohkeeseen ja kipu oli helvetillinen! Arvatkaas jatkoinko leikkiä sen jälkeen?? =)Enpä tainnut jatkaa. Kyllä se yks nappasu teki niin mojovaa,että opin laakista leikkimään kaikkea muuta kun vallan kaappaus leikkejä. Hula hula vanne oli penskana kiva koiran hyppyytys rengas. Enempi se koira sitä rengasta taisi käyttää kun minä =)toki mun avustuksella..joo ja piilo leikkiä leikittiin kaverien kera. mentiin koiraa auto tallin katolle piiloon isäni tekemiä puisia tikkaita pitkin ja kun ne oli sopivasti vähän loivemmin seinää vasten niin koira mokoma kiipesi perässä katolle. Siinä sitten huuettiin isiä apuun,et saatiin koira alas katolta,kun eihän se alas enää osannu teputtaa.Sellasia lapsuuden muistoja=D
En toki tiedä, voi olla että teillä on ollut "liian kova kuri" mutta esim meillä ei ole ollut mutta vahvan auktoriteetin omaava ohjaaja ja pehmeä narttu riittää yhtälöksi vaikka kuinka pentuna olisi pumpulissa eletty joten älä siitä nyt itseäsi puhtaasti syytä. Nartut usein pehmeitä etenkin ohjaajaa kohtaan.
Ja vielä vinkki; älä "pelkää" koirasi pehmeyttä-se vaistoaa sen ja tulee pehmeemmäksi mutta pidä huoli että palkka on aina vahvempi kuin pakote (esim käsky, koska sekin on minun mielestäni pakote).
No joo edelleen onnea ja muista että koirasi on vielä nuori - vahvistele sitä paljon ja väittäisin että vielä tulee vahvistumaan!!
Oma sakemanni narttu on suunilleen saman ikäinen kuin omasi.Ehkä olen myös hitusen kovalla kädellä kouluttanut sitä.Mut eipä tuo ole sitä haitannut.Huomasin jo ku se oli pentulaatikossa vielä että tämän kanssa tulee ongelmia jos ei näytä heti kuka määrää kämpässä.
Toinen sakemannini on hitusen aran puoleinen..Ainakin isoja miehiä kohtaa.Ostin sen noin 2vuotiaana siitä on jo miltein vuos..Sen luonteen kanssa olen saanut kyllä tehdä työtä.Helppoja asioita kouluttaa uudestaa ja todellakin varovasti.Makupalat helpottanut asiaa kyllä.Eli oma vinkkini on et kertailet vanhoja asioita vaan.Mut tällä kertaa otat todellakin leikin kannalta.Mut vaadit tekemään jos selvästi osaa asian.
Ps itse en ole kuulut sanottvan et sakemmanit olisi vaativa rotu.Paremminki toisin päin.