Tässä hopean puhdistukseen muuan vanha ohje Kotiliesi-lehdestä vuodelta 1927. "Tulelle pannaan suuri emaljoitu kattila tai pesuvati johon veteen liuotetaan tavallista pesusoodaa n. ruokalusikallinen litraa kohti. Vettä on varattava runsaasti jotta kaikki puhdistettavat hopeat peittyvät. Kattilan pohjalle pannaan tätä varten ostettu alumiinilevy tai paljoa yksinkertaisemmin jonkun vanhan alumiinikasarin hyljätty kansi tai pari kolme alumiinikauhaa. Hopeat ladotaan sitten vatiin siten, että kukin esine koskettaa alumiinia. Vesi saa kiehua hiljalleen ja hopeat saavat olla siin ä n. 5 minuuttia tai kunnes kaikki lika on hävinnyt. Sitten pestään soodavedestä nostetut hopeat lämpimässä saippuavedessä ja huuhdotaan puhtaassa lämpimässä vedessä sekä kuivataan huolellisesti.Puhdistamisen jälkeen hopeita voi hienosti hieroa säämiskällä tai pehmeällä rievulla jolloin ne saavat kauniin valkean kiillon". Oliko tuttu puhdistus menetelmä kenellekään?
Hopeat hohtaviksi
Lampetti
4364
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Tuttu on konsti.
Alumiinifolio käy myös hyvin, mutta sitä pitää vaihtaa usein, jos putsaa paljon hopeaa kerralla.
Tämän keinon mulle neuvonut tuttuni oli sillä saanut anopilta jalat alta ja ikuiset kehut ;-)
Vanhoista lehdistä löytää tosiaan kaikkea kivaa jota voi soveltaa nykyaikaankin. Joskus lehtiä on hauska lukea jo pelkästään niiden vanhan kielellisen sisällön vuoksi. Itse olen löytänyt niistä askartelu, sisustus ja käsityöohjeita vanhan ajan henkeen. Kirppareilta ja antikvariaateista tekee hyviä lehtilöytöjä -joita voi sellaisenaankin käyttää sisustamiseen. Vanhat kansipiirrokset ovat joskus oikein kauniita kehystettyinä sopivassa nurkkauksesa jossa on ajanhenkeen muutakin pientä koristetta tms.
Olen samaa mieltä!
Monia hyviä kodinhoitovinkkejä olen löytänyt Emännän niksikirjasta vuodelta -38. Ja juuri luin puutarhaohjeita vielä vanhemmasta kirjasta ja nauroin katketakseni niille lauseille.
Kodin terveys -niminen lehti 50-luvulta kirjoittaa näin:
" Isä eli perheenpää, kuten häntä juhlallisesti nimitetään, on parhaissa voimissaan. Hän käyttää työkykyään huoltaakseen perheensä.... Äidin paikka on koti, se on vanha tapa....nykyisen työnjaon mukaan äidin on huolehdittava kodin kaikista huoltotehtävistä. Ja niitä on paljon.... Emännän ammatti on sekatyötä, sitä tehdään sekä aivoilla ajatellen että käsillä, jaloilla ja koko vartalolla... Kun lapsi sitten aikanaan tulee maailmaan, se ensitöikseen parkaisee kauhunsa julki tästä maailmasta. Senkin jälkeen se huutaa silloin tällöin.... (äidistä)Pian hän on loppuunajettu, ärtyinen, itkuinen ja saa vielä vähemmän valmista aikaan. Perhe alkaa vieroksua häntä, suhde mieheen viilenee, mies muistaa vanhat toverit, kokoukset ynnä muut ja viihtyy poissa, kun asuntokin on ahdas ja likainen. Elämän murhenäytelmä on valmis."
Mitä opimme tästä? Kodin viihtyisyys on tärkeää, mutta ottakaamme näin nykyaikana sen rakentamiseen osalliseksi koko perhe.