Olen 14-vuotias tyttö 160/46 ja en ole laiha, vaikka noilla mitoilla ehkä luulisi. Painoin vielä noin kuukausi sitten 44kg, kun olin sairaalassa, (en syömishäiriön takia vaan raiskauksen)mutta nyt olen lihonnut 2kg.. Haluaisin laihtua, koska ne ole tyytyväinen itseeni ja aina joka ilta mietin ja päätän, etten syö seuraavana päivänä paljoa ja alotan laihduttamisen.. Käy kuitenkin aina näin; syön aamulla esim.viilin ja koulussa en mitään (nyt kahden päivän aikana olen kyllä syönyt taas) ja sitten kotiin tullessa saatan syödä esim hedelmän ja sitten siitä tunnin päästä taas ilman nälkää syön vaikka neljä leipää päällisten kera ja vaikka mitä muuta, kunnes mahani on todella täysi ja tulee kurja olo.. EN kuitenkana pysty oksentamaan. Joskus taas en ole syönyt aamulla tai koulussa mitään ja sitten kotiin tullessa alan syömään liikaa, vaikkei olisi edes nälkä. Olen myös alkanut pitämään ruokapäiväkirjaa johon olen yrittänyt laittaa ruokamäärien kalorit, mutta ei se minua auta. Tää ei oo yhtään hauskaa. Inhoan itteäni ja haluaisin laihtua ja olla ajattelematta ruokaa.. Aina mä ajattelen että tänään mä en syö liikaa tai että tänään mä en syö mitään paljon kaloreita sisältävää ja yritän sinnitellä alle 900 kalorilla, mutta ei onnistu. Mä en jaksa!
tää ei oo hauskaa
Se_osasi_lentää?
101048
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 10
Vanhimmat
.. Olen kyllä joskus itkenyt ja pakottanut itseni oksentamaan ja kesällä ramppasin aamu ja iltalenkillä ja yritin liikkua paljon ja halusin sillonkin laihtua todella!
Tuo on kuin suoraan minun tilanteestani. Isäni kuoli reilu puoli vuotta sitten. Laihduin neljässä kuukaudessa 8 kg. Nyt paino on pysynyt samassa (155cm/41-43kg)sellaiset pari kuukautta. Olen kuitenkin viime viikosta lihonut kaksi kiloa, painoa on nyt 45kg... :/
Olen lihonut siitä syystä, että syön ihan huvikseni! Voi h*lvetti että se on ärsyttävää! Teen myöskin sillä tavalla, että aamulla juon maitokahvin. Koulussa syön pikkaisen salaattia. Koulun jälkeen taas kahvin, iltaruokaa en syö ollenkaan tai sitten syön VALTAVASTI! (Tyyliin oikeaa ruokaa, kolme-neljä leipäpalasta täytteillä, muutaman keksin ja hedelmän, juomaksi meitoa tai mehua...) Jos en syö iltaruoallakaan, niin sitten kamala ahmimiskohtaus tulee iltapalan aikoihin... Ja pahinta tässä on se, että oikein odotan sitä, milloin saan syödä! Tottakai se johtuu siitä, että kun en muuten päivällä syö juurikaan ruokaa... Pelkään vain, että ahmin joka tapauksessa illalla mahani täyteen, söinpä päivän mittaan tai en. (Sillä näin on tapahtunut) Joten en uskalla syödä päivällä mitään ja sitten illalla syön koko päivän edestä. Sitten en saa unta kun vatsaan koskee niin paljon ja turvottaa... Onpa tosi tasokasta. :(
Sama täällä! mulla käy täysin samoin! Välillä olen viikon paastolla tai ihan vähä kalorisella dietillä ja sitten ratkean taas.. kamalaa! mittani nyt 155/48... :( haluaisin nuo ylimääräiset 8 kiloa pois... kuinka onnistuisin..? Sairasta tälläinen... miksen osaa syödä normaalisti., täsmäsyömistä olen kokeillut ja ei auttanut, ratkean silti illalla... :(:(:(:( ahdistaa!!!
Minäki haluan painoni siihen sellaiseen vähän alle 40 kg. Kuulostaa hurjalta, mutta kun pituuttakin on alle 160 :D Joo, eli nyt loppui ilta-ahmimiset!
.. tavote 40 kg! :D motivoitas toisiamme jne..?
Mä oon ainaki mukana! Mielestäni hyvä idea :) Käyn kuitenkin melkein päivittäin netissä näillä palstoilla, joten olen mukana jutussa. Mites muut?
Se alle 40 kg pidetään sitten tavoitteena, eikö? :)
160cm ja 40kg on alipainoa, tiedättehän sen? Miksi te haluatte olla alipainoisia?
Tuo ei kuitenkaan tule olemaan tervettä laihduttamista, minkä nyt jotenkin voisin ymmärtää (tarkoitan terveellä laihduttamisella sitä, että syö kevyesti mutta kunnolla, ja liikkuu suhteessa siihen sopivasti, ei liikaa), sillä tää on tääl sh puolella.
Kuulostaa pahalla, jos vielä saatte motivaatiota siihen sillä tapaa että teillä kaikilla on sama tavoite. Sairasta sanon minä.
miksi jollakin on tavoittena olla ruma(alipainoinen) ? Ihmettelen vaan.. :o
Ootko tullu ajatelleeks että sillä raiskauksella saattas olla jotain tekemistä sun minäkuvan kanssa? Ootko saanu puhua siitä ammatti-ihmisen kans? Oon pahoillani että sulle on käynyt niin...
Toisaalta sun iässä se on ihan normaaliaki olla tyytymätön omaan vartaloon, tai no mä oon tullu siihen tulokseen että se on kyllä vielä näin 25-vuotiaanaki ongelma toi peilikuvasta tykkääminen.
Mutta tossa iässä se on vähä erilaista. Mä en tosiaankaan enää kasva ku leveyttä mutta sä oot vasta niin nuori että sähän kasvat ja kehityt vielä kohti naiseutta, ja sillon se paino väistämättäki nousee. Etkä kuitenkaan oo lihava, vaikka kasvatkin. Siis sustahan tulee vain aikunen pikkuhiljaa :)
Paljo voimia sulle ja jaksamista :)