Millä foorumeilla netin kuvataidekeskusteluja käydään? Täällä ja sfnetissä tuntuu olevan aika hiljaista. Aukea.net - onko muita?
Missä taidekeskustelu
luurailee
14946
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 14
Vanhimmat
Koska Suomalainen taide on verrattavissa kauniit ja rohkeat, kotikadut ym. puppusarjoihin ns.tosielämstä.
Taiteen ja sen tekijöiden ollessa hiljaisia hyrisijöitä. Vallan-ja valtaapitävien nuoleskelijoita.
Keskustelut käydäänkin siten, että minkälainen ulkoasu jollain olikaan tai muusta pintaliidosta.
Millä ei kuitenkaan tosi elämän kanssa ole sanottavammin tekemistä .
Eli keskuteluja käydäänkin mutta niitä ei tunnista taide keskusteluiksi.
Täälä ei oo tarpeeksi taitoa mistä keskustella. En edes tiedä mitä taide on. Siitä tuskin on turha jauhaa. Sen voi jättää joillekkin viherpiipertäjä, regeipipo, pitkätkalsarit kommareille.
www.conceptart.org
www.artrenewal.org
koska minun mielestäni valtioneuvoston tilaama presidentti Halosen virallinen muotokuva ei näytä presidentti Haloselta, vaan joltakin ihmiseltä joka istuu kirkkaana kesäpäivänä ulkohuussissa, jonka ikkunoista näkyy maisemaa.
Mitenkä sinä tulkitset teoksen?
Entä mitenkä se ulkomailla nähdään?
Minun mielestäni näin tärkeästä teoksesta täytyisi järjestää ammattimiesten kesken kilpailu,
kuten ennenkin, mm Marskin patsaasta ym
Tarja Halosesta presidenttinä riittää tulevaisuudessa varmasti monenlaista puhuttavaa mutta mistä hänet tullaan muistamaan, se jää nähtäväksi. Veikkaan kuitenkin, että hänen halunsa saada Rafael Wardi virallisen muotokuvansa tekijäksi on yksi muistettavista teoista.
Valintansa tehdessään hän taatusti tiesi mitä teki. Hän olisi voinut valita kenet hyvänsä mutta valitessaan Wardin hän halusi tulla muistetuksi presidenttinä, jolle taide on arvo sinänsä.
Taiteella ei ole rajoja, vielä vähemman standardeja. Muotokuva on taideteos, ei mikään standardin mukainen tuote kuten paperiarkki. Muotokuva on taiteilijan näkemys kohteesta eikä sitä voi tehdä saamatta kontaktia kuvan takana olevaan henkilöön. Ilman tällaista kontaktia ei ole mahdollista saada kunnollista karaktääriä kuvaan, se jää ulkokohtaiseksi kuin passivalokuva.
Wardin maalaama muotokuva on hyvä kuvaus Halosen persoonasta, se on värikylläinen ja väreissään elämänmyönteinen, siitä puuttuu tumma raskasvärisyys. Kuva ei ole tarkkarajainen vaan antaa persoonalle epämääräisen väreilyn tunnun. Tätä epämääräisyyttä korostaa kuvan rekvisiitta ja tausta, kohde saa moniulotteisen leiman.
Liian usein taide ymmärretään ahtaasti ja sille asetetaan tiukat raamit ja ehdot. Muotokuvan tulee sen mukaan olla tiukasti realistisen näköinen, paluuta Neuvostoblokin sosialistiseen realismiin, vakavaa ja pönöttävää. Keveys, leikillisyys, huumori eivät kuulu siihen taiteeseen, sen tulee olla tylsää ja ennalta arvattavaa. Sen ei tule olla taidetta vaan kaavan mukaista tekemistä.
Wardia taiteineen ei saa mihinkään kaavaan eikä lokeroon, hän on vapaa koloristi, joka kulkee omaa tietään. Ihmiskuvauksessa hän saa hienosti esiin pinnan taustan, näin on erityisesti niin Halosen muotokuvassa kuin sarjassa vanhuksista sairaalassa ja hoitokodeissa kuvattuina.
Halosen muotokuva nykyisessä sijoituspaikassaan nousee muiden presidenttien kuvien joukossa selvänä huippuna esiin. Se on nykytaiteen airut vuosikymmenet uudistamatta jääneen perinteen tiennäyttäjänä. se on hieno muotokuva, maalaustaidetta parhaimmillaan.
mielipide presidentin muotokuvasta.
Niinkuin näet sen voi selittää monella tapaa, riippuen katsojasta. Itse yritin paneutua maallikon silmin teokseen jolta puuttuu taide-teoreettista pohjaa katsomisessa, ja minkälainen mielikuva nousee mieleen tästä kompositiosta väreiltään ja muodoiltaan.
Ainakaan mainitsemaasi presidentin karaktääriä en nähnyt, oiskohan se kuvan toisella puolella?
Kyllähän teos on tyypillistä Wardia, tykkäsi siitä tai ei.
Mitä tulee mainitsemaasi sosialistiseen realismiin, niin tuskin Fardi olisi päässyt venäjällä muotokuvamaalarin oppiin, nykyäänkään.
Vaikka mielelläni annan "kaikkien kukkien kukkia",ja taiteilijoille täysi vapaus, on minulla oikeus veronmaksajana sanoa mielipiteeni verovaroilla hankitusta julkisesta teoksesta.
Tähän mennessä on näkynyt vain pelkkää hymistystä teoksesta, suurin piirtein sinun malliin.
Se on kyllä totta että teos nousee esiin muista presidenttien kuvista seinällään, ehkä sitä onkin parempi katsoa ennemmin monumenttina presidentille kuin muotokuvana.
Istutetaanhan joidenkin ihmisten muistoksi puitakin.
-Kaukomieli- :)
on meidän jokaisen vapaus ja oikeus eikä sitä kenenkään pidä toiselta kieltää. Jokaisen mielipide on myös yhtä oikea ja arvokas kuin kenen hyvänsä muun, jota kuvainraastajat ja kirjarovioiden sytyttäjät vain eivät tunnu tietävän.
Julkiset teokset ovat aina olleet kritiikin kohteita, niin hyväksyvän kuin kieltävänkin. Helsingin oma neito Havis Amanda herätti aikanaan laajaa paheksuntaa siveettömänä ja julkeana teoksena, nyt on nauramatta vaikea ymmärtää sen saamaa kielteistä kritiikkiä. Hyväkin taide vaatii usein oman aikansa ja uudet aikalaiset tullakseen hyväksytyksi.
Saman kohtalon koki Halosen muotokuva, joka tekijöineen haukuttiin sekä kelvottomaksi että "meidän Kallekin, 7v., tekee parempia"-luokkaan kuuluvaksi. Viimeksi lienee saman kohtalon kokenut lokakuussa paljastettu Pekka Kauhasen teos Taidepoliisi, joka osoittaa tietä taidemuseo EMMAan. Sitäkin, yksityisin lahjoitusvaroin hankittua teosta, jotkin veronmaksajat pitävät sopimattomana rahojensa käyttökohteena.
Mitä muotokuvan teon kilpailuttamiseen tulee niin sitä ei liene koskaan käytetty ja vaikeaa se olisikin. Se on lähinnä julkisten ja suurten monumenttien tarpeisiin soveltuva eikä johda sen parempaan tulokseen kuten mm. Mika Waltarin ja Risto Rytin monumenttien kohtalo osoittaa. Mikään taideteos ei uutena saa yksimielisen varauksetonta hyväksyntää.
Muotokuvat on perinteisesti tilattu suoraan joltakin taidemaalarilta eivätkä tilaajat suinkaan aina ole teosta hyväksyneet tai halunneet esille vaikka tekijä olisi maailmankuulu taidemaalari ja muotokuvantekijä. Halosen muotokuvan tilaaja hyvksyi ja pisti myös koko kansalle näytteille.
Miksi muuten sanot "hymistelyksi" sitä, jos kerron pitäväni teoksesta ja myös perustelen kantaani? Toki se on samalainen vapautesi kuin teoksen ja tekijän halventaminen mutta pahasti keskustelukumppania leimaava.
"Mikään taideteos ei uutena saa yksimielisen varauksetonta hyväksyntää"
Näin oli myöskin impressionistien alkutaipaleet.
Siis, jos pannaan vastakkain väittämäsi, niin sosialistinen realismi ei ole hyvää taidetta jos puhutaan siitä globaalisti, mutta vastakohtana kaikki uusi suomessa saa ensin osittain "negatiivisen vastaanoton", jonka jälkeen se "hyväksytään".
Summa summarum,myöskin sosialistinen realismi on saanut paljon kielteistä kritiikkiä. Ja saa edelleenkin näköjään, ja käy vertailukohteena "hyvään taiteeseen", vaikka sekin on aikansa lapsi ja alkaa kiinnostamaan jo suurempaakin yleisöä.
Hymistelyllä tarkoitin lähinnä fraaseja mainitusta teoksesta toisaalta kielteisiä fraaseja sosialistisesta realismista joita kaikkia on kuullut ja lukenut ihan tympääntymiseen asti.
Mikäli tuo "hymistely" sana loukkasi sinua niin pyydän anteeksi, ja koitan keksiä jonkun paremman kuvauksen,
en kyllä ole oikein itsekään siihen tyytyväinen :)
on suotavaa lukea ensin kirjoitus, jota kommentoi. Sosialistista realismia en ole arvottanut hyväksi enkä huonoksi, en liioin kaikesta uudesta ole kirjoittanut kuvailemasi mukaisesti.
Keskustelua haittaa myös sanojen merkitysten erilainen mieltäminen, esimerkkinä käyttämäsi sana fraasi. Fraaseja en teksteistäni löydä mutta ilman adjektiiveja ja adverbejä taitaa olla melko vaikeaa keskustella taiteesta. Onko sinulla ehdotusta siitä, miten se kävisi päinsä?
Pahitteeksi ei liioin olisi, jos kertoisit mitä fraaseja olen sosialistisesta realismista kirjoittanut, ikään kuin opiksi vastaisen varalle. Vaikka oletkin jo tympääntynyt siitä keskustelemaan niin totean kuitenkin, että sen nimissä tehdyt teokset olivat tasoltaan kirjavia kuten kaikessa muussakin taiteessa on aina ollut. Parhaat olivat maalauksellisesti todella hienoa käsityötä, Viron uudessa taidemuseossa Kumussa on oiva kokoelma tämän ismin tuotteista Viron taiteessa, niin hyvässä kuin pahassa.
Tuon ismin painolastina on teknisestä toteutuksesta riippumatta sama kuin sen rinnakkaistaiteessa toisessa diktatuurissa Natsi-Saksassa. Pakkopaitaan alistettuna sitä ei voi rehellisesti kutsua taiteeksi, taide ei voi niiden lailla olla paikallaan pysyvää ja uuden torjuvaa.
Taiteeseen kuuluu kaikinpuolinen ilmaisun ja toteutuksen vapaus. Viikonvaihteessa tuli riipaiseva esimerkki taiteilijan kohtalosta ideologian puristuksessa, kun tv esitti dokumentin Dmirti Shostakovitsista. Se oli katsomisen arvoinen ja ajatuksia antava myös kuvataiteisiin.
uudestaan kirjoituksesi johon viittasin ja kyllä siitä negatiivisen kuvan saa.
"Liian usein taide ymmärretään ahtaasti ja sille asetetaan tiukat raamit ja ehdot. Muotokuvan tulee sen mukaan olla tiukasti realistisen näköinen, paluuta Neuvostoblokin sosialistiseen realismiin, vakavaa ja pönöttävää, keveys, leikillisyys, huumori eivät kuulu siihen taiteeseen, sen tulee olla tylsää ja ennalta arvattavaa".
En ymmärrä miksi Natseja ja sotaa pitäisi kuvata leikkisästi ja kevyesti, huumorilla höystäen.
Vaikka Neuvostoideologia meni "mettään" niin sanoakseni, oli taiteilijat kumminkin sydämestään mukana kehittämässä sitä ja näin syntyi monia hienoja ja kestäviä taideteoksia.
Aivan samoin kuin Suomessa oli "Kultainen kausi",Suomalaisuuden ihannointina.
Yhdyn kyllä sinuun Natsi-saksan diktatuurisesta taiteesta jossa arjalaisuus asetettiin kaikkein korkeimmalle asteelle.
En ole vastustanut "taiteellista vapautta", se vain on nykyään fraasi, joka kelpaa selitykseksi
kaikkeen tuotokseen, valitettavasti.
Olennainen kysymys Halosen muotokuvasta on, että onko se taidetta. Vai onko kyseessä perinne, jossa Presidentit ikuistetaan muotokuvan keinoin.
Wardin työ taideteoksena on epäilematta hieno, mutta mielestäni se ei ole hyvä muotokuva. Muotokuvan idea on olla "valokuvamainen" kuvaus henkilöstä. Ja etenkin kun kyseessä on julkishallinnon tilaama muotokuva, ei taiteilijalla mielestäni ole oikeutta tehdä ihan mitä tahansa.
Kyse on hieman samasta analogiasta, kun jos tilaa talon arkkitehdiltä. Arkkitehdillä on työssään taiteilijan vapaus, mutta hänen on silti otettava huomioon asukkaan tarpeet ja ympäristön vaatimukset.
on takuuvarmasti taidetta, siitä ei voi olla epäilystäkään, tekijähän on yksi Suomen tunnetuimpia ja arvostetuimpia taidemaalareita.
Muotokuvan hyvyys tai huonous on makuasia, eri ihmiset arvottavat sen eri tavalla. Yhden huono on toisen hyvä ja myös päin vastoin. Muotokuvan idea ei ole olla "valokuvamainen" vaan taiteilijan näkemys mallistaan. Siitä ei koskaan saa valokuvantarkkaa. Jos haluaa valokuvatarkan muotokuvan on paras tyytyä valokuvaan tai siitä tehtyyn fotorealistiseen toistoon.
Wardi muotokuvaa tehdessään ei ole tehnyt "ihan mitä tahansa" vaan näkemyksensä mallista. Tilatessaan muotokuvan Wardilta tilaajat ovat hyvin tunteneet hänen maalaustapansa ja tyylinsä. Halonen on itse taidefriikki ja -harrastelija ja tietoisesti halunnut Wardin kuvansa tekijäksi. Tilaajat ovat saaneet täsmällisesti sen, mitä ovat halunneet.
yksi kriteereistä on mallin tunnettavuus karaktääreineen, jossa taiteilijan näkemys yhtyy taiteelliseen suoritukseen mestarillisesti kuten Unto Koistisen, Aimo Kanervan ja Tapani Raittilan,(muutamia mainitakseni) maalaamat muotokuvat osoittavat.
Näitä on nähtävillä muun muassa kustantamojen tiloissa.
Edellämainittujen taiteilijoiden maalaamiin muotokuviin verrattuna, ovat kaikkien presidenttien muotokuvat enimmäkseen taiteilijoidensa rutiinin näyte tunnettavuuden vuoksi, Wardilla vain rutiinin näyttö :)
www.rikuart.com
synnynnäinen suurrealisti. Onnea vaan!
-Kaukomieli-