Miten TE JOTKA OLETTE TÖISSÄ saatte arjen sujumaan sutjakkaasti?
Eli
Onko teillä aikapulaa?
Kasautuuko hommat?
Miten otatte omaa aikaa, jos otatte?
Auttaako mies kotitöissä?
Käykö teillä siivooja tms. ulkopuolista apua?
Onko pinna kireellä?
Oletteko väsyneitä?
Miten saatte ajan riittämään lapsien tarpeisiin?
Kuinka monta lasta teillä on?
Itsellä on 2 lasta ja paljon poissa kotoota oleva mies, 155 neliöinen talo ja käyn kokopäivätyössä!
Välillä tuntuu, että aika ei riitä mihinkään. Kaikki hommat, ihan mitkä vaan, jää puolitiehen tai tulee huitastua sinne päin vaan. Iltaisin olen välillä tosi väsynyt ja hermo on joskus kireellä! Omaa aikaa ei ole ja en voi (pysty/ halua/raaski) lähteä jumppaan tms. jos olen tullut töistä sinä päivänä kotiin klo 17.30.
Haluaisin olla enemmän kotona ja lasteni kanssa! Hoitovapaalle en voi uudelleen kuitenkaan jäädä koska rahat ei riitä!
Olen yrittänut relata ja jättää turhat siivoamiset ja muut jutut pois ja vähemmälle, mutta silti koen, että aikaa on liian vähän. Turhaudun ja koen töissä olosta syyllisyyttä.
Haluaisinkin nyt kuulla, että onko kellään muulla hankaluuksia tai muuta arjessa. Vai olenko ainoa joka kokee näin?!
Eli
Onko teillä aikapulaa?
Kasautuuko hommat?
Miten otatte omaa aikaa, jos otatte?
Auttaako mies kotitöissä?
Käykö teillä siivooja tms. ulkopuolista apua?
Onko pinna kireellä?
Oletteko väsyneitä?
Miten saatte ajan riittämään lapsien tarpeisiin?
Kuinka monta lasta teillä on?
Itsellä on 2 lasta ja paljon poissa kotoota oleva mies, 155 neliöinen talo ja käyn kokopäivätyössä!
Välillä tuntuu, että aika ei riitä mihinkään. Kaikki hommat, ihan mitkä vaan, jää puolitiehen tai tulee huitastua sinne päin vaan. Iltaisin olen välillä tosi väsynyt ja hermo on joskus kireellä! Omaa aikaa ei ole ja en voi (pysty/ halua/raaski) lähteä jumppaan tms. jos olen tullut töistä sinä päivänä kotiin klo 17.30.
Haluaisin olla enemmän kotona ja lasteni kanssa! Hoitovapaalle en voi uudelleen kuitenkaan jäädä koska rahat ei riitä!
Olen yrittänut relata ja jättää turhat siivoamiset ja muut jutut pois ja vähemmälle, mutta silti koen, että aikaa on liian vähän. Turhaudun ja koen töissä olosta syyllisyyttä.
Haluaisinkin nyt kuulla, että onko kellään muulla hankaluuksia tai muuta arjessa. Vai olenko ainoa joka kokee näin?!
Vastaukset 11
Vanhimmat
Ymmärrän hyvin, sitä on ihan tarpeeksi väsynyt jo työpäivän jäkeen vaikkei lapsia olekaan. Saatan tuskin kuvitella millaista olisi jos vielä lapsia hoidettavana ym. Aivan varmasti arjen pyörittäminen on rankkaa.
Voisitko ajatella jos alkaisit tekemään työssä vaikka puoltapäivää? Onko omassa työssäsi sellaista mahdollista ajatella?
osittaista hoitovapaata, mutta se on kovin hankala saada koska tilalleni tarvitaan ehdottomasti sijainen.
Olisi kyllä tarpeen neljä päiväinen työviikko!
Illoista tekee rankan myös se, että työskentelen päivisin lasten parissa.
...jonninmoista remonttia sulle kyllä suosittelen.
1. Arki on elämän kantava voima, siitä kannattaa muokata mieleinen. Eihän mikään voita viikonloppuja, mutta arkikin voi olla tosi hyvä.
2. Jos miehesi on noin paljon pois, jää arjen organisointi sun vastuulle. Älä enää odota tai oleta mieheltä apua, vaan laita itse homma pyörimään!
3. Kun lapset oli pieniä otin omaa aikaa niin, että tiettyyn kellonaikaan joka ilta lapset meni omaan sänkyyn lukemaan, piirtämään tms ja siitä nukkumaan, eikä pikkusyistä saanut enää äitiä häiritä. Se tunti tai parikin oli täysin mun omaa aikaa, eli ei siis kotitöitä. Siitä tehtiin ohjelmanumero, kailotin kovaan ääneen että enää puoli tuntia ja sitten alkaa äidin oma aika... ;) vertasin itseäni sähköautoon, akkuja pitää saada ladata että pyörät pyörii, lasten mielestä se oli hauskaa. Tietty voi näyttää joku ilta lapsille mitä tapahtuu jos akkuja ei pääse lataamaan: maata lattialla mahallaan ja öristä ja sanoa että nyt ei oo yhtään virtaa…huumoria peliin! Ei oman ajan tarvitse aina tarkottaa pois kotoa.
4. Organisointi pelastaa paljon. Esim vaatteita on hyvä olla niin paljon että yks pyykkipäivä viikossa riittää (käytän pyykkitupaa eli saan kaks isoa koneellista kerrallaan puhtaaks). Pienet lapsetkin voi ottaa mukaan kodin hommiin, omat pikku vastuualueet kaikille. Illansuussa voi sitten pitää (taas) ohjelmanumerona vastuualuetarkastuksen ;) Meillä on käytössä sellanen salamasiivous, joka tarkottaa lähinnä tavaroiden laittamista paikalleen. Aikaa on 10min ja kaikki juoksee ja riehuu ja sitten on paljon siistimpää ja syödään suklaapatukat palkinnoks.
5. En mä usko että siivoojan palkkaus on hyvä ratkaisu. Monille tulee stressi siitä kun pitää siivota ennen kun tulee siivooja ;) Kyllä kotityöt on mahdollista hoitaa ihan ite.
6. Osta hyvä jumppavideo ja jumpatkaa kaikki yhdessä. Ei oman ajan tarvitse aina tarkottaa pois kotoa.
Mulla ei ole aikapulaa. Kaks koululaista, kokopäivätyö ja opiskelu. Ja oon yhäri. Mulle on aina ollu paljon tärkeämpää lehden luku sohvalla kun puhtaat lattiat :DD nou stressi siis.
4vuotiaan pojan yhäiti, alusta asti yksin. Käyn kokopäivätöissä ja opiskelen työn ohessa. Arki on ihanaa yhdessä tekemistä ja touhuamista. Siivomiset, pyykinpesut ja ruoat laitetaan pojan kanssa yhdessä. harrastetaan yhdessä, luistelu ja uinti kivaa! Jos kaipaan "omaa aikaa" istuksin sohvan nurkassa kun poika nukkuu, ja teen sudokuja tai luen päivän lehdet.
Jos arki stressaa tai mättää, niin sun täytyy sitä muuttaa, ei se muutu odottamalla paremmaksi. Isäntä tuskin vaihtaa työpaikkaa...Opettele arki uusiksi niin että annat ja jaat vastuuta myöskin lapsillesi; siitä voi tulla hauskaa!
tsemppiä
Osa ideoistasi on pienellä muokkaamisella meidän perheelle sopivia! Esim. tuo salamasiivous.
Kommentoin muutamaa kohtaa:
Kohta 2
Olen joskus iltaisin todella väsynyt. Tosi rankkaa laittaa joka ilta itse hommat pyörimään.
Työskentelen lasten parissa ja työ on vaativaa ja energiaa vievää.
Kohta 3
Kaksi vuotiaani ei pysy omassa tai missään muussakaan sängyssä kuin hetken aikaa itsekseen. Ja hän on hoitopäivän jälkeen aika kiinni minussa, mikä on tietenkin ymmärrettävää. Samoin eskarilaiseni on väsynyt ja kaipaa äidin huomiota paljon.
Kohta 4
Meillä ei ole varaa ostaa vaatteita niin paljoa, että yksi pyykipäivä viikossa riittää, mutta toki pesen eniten pyykkiä viikonloppuna. Jo se, että pyykki mahtuisi kuivumaan tarkoittaa sitä, että sitä on pestävä pitkin viikkoa.
Toki lapset on mukana hommissa ja isompi tykkääkin tehdä pikkutöitä jos sille päälle sattuu. Nuorin on kuitenkin vielä niin pieni, että hän mm. avaa viikattuja pyykkikasoja sitä mukaan kun saan viikatuksi.
Kohta 5
Meillä käy siivooja 2 kertaa kuussa. Ja se on todella hyvä juttu, jää sekin aika lasten kanssa oloon ja siinä välillä imuroin ja pesen vessat vaan ja tietty tavaroita laitetaan paikoilleen. Enkä ole siivonnut kertaakaan ennen siivoojan tuloa. Kotityöt on mahdollista hoitaa itse, olen samaa mieltä. Mutta koen suurta helpotusta siivoojan käytyä.
Kohta 6
Juu, jumppavideoita on. Ja jumppapalloja ym. vehkeitä. Jumppaaminen on 2-vuotiaan kanssa (ainakin meidän) vaikeaa ja jopa vaarallista. Hän nimittäin kiipeää päälleni jos laitan maate jumppapallon päälle ja rupean jumppaamaan.
Tulen usein vasta 16.30-17.30 kotiin töistä ja 19.00 on aloitettava iltatoimet, että lapseni saa tarpeeksi pitkät yöunet. Illat yhdessä ovat usein tosi lyhyitä. Ja kun olen saanut lapset nukkumaan jää toki aikaa itselle, mutta niitä kotitöitä on tehtävä silloin. En voi jättää tekemättä koska seuraavana päivänä hommia on kaksi kertaa enemmän.
Minulla on aikapula. Tai tunne siitä, että aikani ei riitä lapsille ja muuhun mikä on pakko tehdä ja syyllisyys riittämättömyydestäni ja 2- ja 5- vuotiaat lapset.
Kiitos viestistäsi!
Yhden lapsen kanssa se minäkin tein , koin ja harrastin ja arki oli ihanaa. Olinhan ja olenhan melkein yh osan vuodesta.
Kaksi ja useampi lapsi on jo eriasia. Ja lapset kun ovat erilaisia. Yhden kanssa onnistuu yksi juttu ja toisen kanssa ei ollenkaan.
En oleta muutoksen tulevan itsestään! Koen vaan olevani riittämätön ja koen, että aikaa on liian vähän olla lasten kanssa. Kotihommiakin on kuitenkin tehtävä.
Lapseni ovat 5- ja 2- vuotiaat. Esikoinen toki tekee pikkuhommia (esim. siivoaa jälkensä), mutta en voi olettaa hänen esim. siivoavan omaa huonettaan.
Minulla ei tällä hetkellä ole taitoa muuttaa arkea niin, että en enää kokisi riittämättömyyttä, syyllisyyttä työssä olostani, että en kokisi, että kaikki hommat tulee huonosti tai sinnepäin vaan hoidetuksi. Tämä tunne rassaa.
meillä lapsia on tuo neljä ja taloa parisataa neliötä. Huushollia siivotaan kun viitsitään vaikak kyllä päivittäin on lattiat käytävä koiran takia läpi. Tiskikonerumbaan on nakitettu isompia lapsia niin että tyhjäävät sen vuorolaan, pienin kyllä on siinä hommassa innokkain.. Pihahommia tehdään ja niistä nautin. Kuitenkin on aina huomioitava, että kaikki istutukset tulee toimeen ilamn päivittäistä hoivaa ja huoltoa. Koira on oikeastaan iso työllistäjä, mutta myös se henkireikä jonka kanssa saa poistua kotoa luvallisesti ilman huonoa omaatuntoa.
Pyykkikone pyörii aina kun tulen kotiin tai vuori on niin mahtava ettei siihen riitä vapaat ja kaappitila. Ilman kuivausrumpua homma kusasis kintuille..
Yhteistä aikaa löytyy koko porukalle ja jokaiselle vuorollaan kun ei siitä ota paineita ja mittaa sitä kello kädessä. Oma aaikaakin saa kun haluaa ja siitä pitää kiinni. Mulla on vuorotyö joten oma aaika a saa näppärämmin aamupäivisin kun menee iltaan. Arkivapaat on luksusta! Joskus on ihanaa tulla yövuorosta kotiin kun kämppä on tyhjä.. Taitaa olla sekin asenne eikä mikään muu? Illalal menen usein vikana nukkumaan ja nautin lukien tai tv:n äärellä olosta rauhassa. Vapaailtoja saa kun ne kalenteriin merkkaa. Itse en niitä kamalasti kaipaa, mutta joskus. Kaikki oli hankalampaa kun lapset pieniä.
Välillä väsyttää ja pinnakin soi ainakin teinien kanssa. Se on osa arkea joka ei kellään ole niin kamalan ruusuista? Joskus ei millään viitsisi ja jos osaan perustella itselleni laiskottelun hyvin niin silloin vedetään lonkkaa!
Kodinhoitoapuna oli aikanaan kun lapset oli pieniä anoppi ja oma äiti. Kumpikin aina joskus tupsahti auttelemaan tai ilmoitti tulevansa pesemään ikkunat tms. Olisihan ne tullut itsekkin tehtyä, mutta mukavaa saada apuakin.. Nyt siivoillaan usein porukalla koko perhe. Isommat myös halukaita tekemään putsin rahaa vastaan ja eipä se hullumpi tapa olekkaan tienata taskurahaa lisää, kummankaan puolesta.
Kyllä se arjen rutiinien ja pakkohommien sumpliminen on aikamoista suunnittelua ja vekslaamista ollut, mutta nykyisin jo sujuu ihan automaattisesti. Aikamoiseksi organisoijaksi tässä on kehittynyt..
Tuo yhdessä tekeminen on hyvä konsti saada yhteistä aikaa. Meillä kauppaan lähtee yleensä aina joku mukaan ja siinä on aika ajutella samalla asioista. Jonkun kanssa katsotaan samaa sarjaa jne. Ei ne lapset tarvitse mitään tuntikaupalla huomioimista vaan sitä, että on siinä tarjolla kun tarvitaan, läsnä. Ei vanhemman tarvitse mitään ohjelmaa järkätä. Pikku täkysillä meillä saa porukan vaikka haravoimaan ja lopulta kaikilla on kivaa!
Itse en viihdy kotona eli en ole koskaan halunnut jäädä hoitovapaalle. Rooli työssä on niin keskeinen osa itseäni, että kotona seinät kaatuu päälle! Ehkä siksi arki tuntuu sujuvan niin mukavasti ja ne haitatkin tuntuu niin joutavilta. Toki tuo vuorotyö verrattuna tavalliseen viikkotyöhön tuo joustoa toisella tapaa vaikka sitten verottaakin taas toisaalta. Sen se kuitenkin on tehnyt, että lasten kanssa ehti olla ennen kouluikää huomattavasti enemmän kuin viikkotyössä olisi.
Meidän lapsista ei ole vielä kovinkaan paljon apua kotihommissa. Isompi kyllä korjaa esim. piirrustusvehkeensä pois lopetettuaan hommat.
Olen lasteni kanssa paljon yhdessä tai kaiken ajan töiden jälkeen. En liihottele työn lisäksi iltaisin missään omissa menoissa. Olen kotona. Eli yhteistä aikaa on, mutta koen, että sitä on liian vähän ja, että liikaa aikaa menee pakollisiin kodinhoidollisiin juttuihin.
Minäkin kyllä yritän organisoida ja valmistella etukäteen asioita niin hyvin kuin vain osaan. Tuntuu vaan, että kaikki aika ja energia on kortilla siitä huolimatta. Tai, että aikaa menee paljon pakollisiin hommiin, asioiden valmisteluun ja etukäteen tehtäviin juttuihin esim. hoitokassin tarkistaminen ja vaatteiden kassiinlaitto ja vaatteiden huolto. Varsinkin kun itse, yksin, on vastuussa kaikesta.
Yritän ihan tietoisesti välttää buukkaamasta mitään viikolle. Viikonloppuisin voimme mennä kylään tms., mieluummin kutsun vieraat meille, pääsee jotenkin vähemmällä kun ei tarvise lähteä.
Toivottavasti tämä riittämättömyyden tunne ja arjen hankalaksi kokeminen on vaan joku vaihe ennen kuin kehityn mestariksi organisoinnin ja huushollin hoidon suhteen ja osaan järjestää aikaa lapsilleni.
Olen ollut 3kk töissä hoitovapaan jälkeen ja tuntuu jotenkin todella raskaalta ja syylliseltä. Haluaisin olla kotona lasteni kanssa, mutta en voi, rahat ei enää riitä.
Kiitos viestistäsi!
aikanaan oli todella ongelmana tuo itselläkin..
Edelleenkin kannattaa ottaa lapset mukaan hommiin. Siinä on kaksi puolta; yhdessä tekeminen ja oppiminen. Meillä lapset on olleet tiskarin tyhjentämisessä mukaapuna jo kai konttauiässä ja muissa hommissa samaan tyyliin. Joskushan on selvää haittaa siitä apulaisesta, mutta kivaa se on silloinkin. Päikkärikassiin osaa pienikin tuoda tavaraa kun häntä ohjaa jne. Pyykkikoneen lastaaminen on lapsista yllättävän kivaa kunhan ne pyykit ensin on lajiteltu; meillä laitan usein läjiin kodinhoitohuoneen lattialle ja isommat saattavat ne heittää siitä koneeseen jossain vaiheessa kun itse puuha amuuta tai ennen laitoin sen koneellisen tavaraa lattialle josta sintti ne mätti masiinaan..
Lapsista kun nuo kotityöt ei oikeastaan edes ole töitä vaan tekemistä äidin kanssa...
Itse kun olen mestari luistamaan noissa siivouksissa vaikka tietty homma hoidetaankin niin ei kämppä aina ole ns vieraskunnossa. Siksi on kivempi mennä vaikka pullat kainalossa jonnekkin kylään kun on aikaa. Viikolal kieltämättä vierailut ei oikein kiinnosta isompienkaan kanssa..
Oletko nähnyt juttua jossa lapsilta oli kysytty mikä on vanhempien kanssa parasta? Se ei ollut ne lintsit ja frööbelien konsertit vaan yhdessä olo ja tekeminen se kun ei oikeastaan tehty mitään erikoista, mutta oltiin yhdessä..
Töihin lähtö on kyllä oikea kulttuurishokki j akunhan saat omia rutiinejasi aikaiseksi niin kyllä se siitä oikeiden töiden osalta helpottaa. Vaikeampaa onkin sitten opetella siihen että lapsien kanssa ei voi olla koko aikaa ja että se aika ei riitä yms ne on niitä korvienväliasioita jotka vaan pitää suhteuttaa omaan elämäntilanteeseen sopivaksi. jatkossahan on sitten vaihtoehtoina jäädä osa-aikalisälle tms jolloin tulot pysyy hoitomaksujen pienetessä aikalailla samoissa kuin työssä olessa ja saat taas tovin aika aolla kotiäiti?
Kyllä se siitä, kunhan alkuun pääsette!
Hyvä vinkki tuo pyykit lattialle ja lapset laittaa koneeseen! Ai, mut meillä on päältätäytettävä kone...No pikkupalli avuksi varmaan!
Olen luullut, että otan lapsia paljon mukaan kotihommiin, mutta en vissiin olekaan ottanut niin paljon kuin olisin voinut. Mielikuvitusta vaan täytyy ruveta käyttämään ja soveltaa hommia kaikille sopivaksi! Jotenkin sitä luulee pääsevänsä väsyneenä helpommalla jos äkkiä huitasee pyykit itse koneeseen!
Kiitos, silmäni avautuivat!
Mukavaa Joulun odotusta!
Eikö täällä ole ketään muita töissä käyviä äitejä kuin nämä edelliset vastaajat?
Vai eikö kukaan muu tosiaan tunne samalla tavalla kuin minä?
Vastailkaa, kaipaan kanssasisaria ja tukea!