Olen monesti ajatellut vuosikummenien taakse. Sillioin, ainkin meillä ja suurimmalla osalla kansaamme oli aineellinen pula. Kuitenkin ihmiset olivat onnellisempia kuin nykyään. Naapurusopu kukoisti. autetettiin miestä meän alla eika nasa silloin kun ei auttamisen tarvetta olly, mäen päällä-
Raha oli melkein yhteistä. Nyt ei tajuta edes sitä sikkaa, ettei rahakka ole omaa tuntoa. Näin Joulun lähestyessa lapsille ostetaan leluja, leluja joita kaapit ovat täunnä jo riittämiin asti- Nein tuttoni pokalle noin 39 vuotta vanhan lelun, se lelu on rakkain vielä tänäkinpäivänä.
Tulee mieleeni Sokratekstin ajatus 500 vuotta ennen ajanlaskumme alkua. Kävellessään torillä hän ajatteli, paljon on sellaisya kota minä en tervitse. Ei ighminen eläesään paljoa tarvitse eikä kauaa kun ei sitä vähintäkään-
Nykyään nuo laillisetetut rosvovot tugoavat perheitä, ei lapsille juurikaan jää aikaa, sillä nuö ahneet euvät näe tulevaisuuttaa omaa napaansa kauemmaksi.
Aika on rahaa
Raha oli melkein yhteistä. Nyt ei tajuta edes sitä sikkaa, ettei rahakka ole omaa tuntoa. Näin Joulun lähestyessa lapsille ostetaan leluja, leluja joita kaapit ovat täunnä jo riittämiin asti- Nein tuttoni pokalle noin 39 vuotta vanhan lelun, se lelu on rakkain vielä tänäkinpäivänä.
Tulee mieleeni Sokratekstin ajatus 500 vuotta ennen ajanlaskumme alkua. Kävellessään torillä hän ajatteli, paljon on sellaisya kota minä en tervitse. Ei ighminen eläesään paljoa tarvitse eikä kauaa kun ei sitä vähintäkään-
Nykyään nuo laillisetetut rosvovot tugoavat perheitä, ei lapsille juurikaan jää aikaa, sillä nuö ahneet euvät näe tulevaisuuttaa omaa napaansa kauemmaksi.
Aika on rahaa
Vastaukset 2
Vanhimmat
... kun luki tekstisi läpi suodattimella...
hektisyys tässä ajassa taitaa olla se, mikä saa meidät voimaan pahoin.
Maaltapako asutuskeskuksiin työn perässä on ehkäpä ollut se, mikä teki monesta juurettomia ja 'pakotti' huolehtimaan kunkin omasta/perheensä hyvinvoinnista.
Meidän ikäisten isät ja äidit suurimmalta osin ja melkoinen osa meidän ikäluokkaamme olemme syntyneet maalaisympäristössä ja 'pakkomuuttaneet' yhteiskunnan rakennemuutoksen vuoksi pois siitä omavaraistaloudesta, joka varsinkin maatalousvaltaisilla paikkakunnilla oli vallitseva.
Asioiden; käsittäen koko ketjun, omasta toimeentulosta valtioiden välisiin kanssakäymisiin, on niin rationalisoitua, klobaalia, että omat tekemiset ja vaikuttaminen asioihin, jopa oman elämän hallinta, on enenevässä määrin muiden käsissä ja yksilö on niin mitätön osa sitä, että vain "tilastoituna" erilaisin/ erilaisiin keskiarvoihin, voidaan päätöksiä tehdä.
Aina vain kauempana yksilöstä, mikä aiheuttaa sen, että väliinputoajia on enemmän sekä niitä, joiden ääni ei tule kuulluksi ollenkaan ja jotka syrjäytyvät yhteiskunnan ulkopuolelle ilman mahdollisuutta olla hyödyksi muille tai edes itselleen.
Tilanne on ja (olisi) hyvin samantapainen, eläisimme sitten vaikka 'sosialistivaltiossa' tai tai tässä nykyisessä ns.demokratiassa, jota kuitenkin markkinatalous paljolti ja enenevässä määrin ohjaa.
Koruttomaia, jopa pelottavia tulevaisuuden odotuksia nykyään monella on, eikä nykynuoret edes halua sitoutua saati perustaa perheitä lapsineen näin vaikeasti ennustettavaan ja jatkuvasti sirpaloituvaan yhteiskuntaan.
Siispä, olisi hyväksi, jos pystyisimme kukin kohdallamme pysähtymään 'hetkiin', nauttimaan ihmisistä ympärillä syvällisemmin ja samaan mielenrauhaa sekä voimia kestää arkea ja vastoinkäymisiä hyvillä ihmissuhteilla, eikä pelkästään yrittäen taloudellisesti varautua tulevaan.
Onneksi on vieläkin havaittavissa nuorissa jopa jonkin 'sortin' idealisteja, joilla on ajatuksia saada maailma voimaan paremmin ja ainakin elinkelpoisena tuleville sukupolville.