Mä en enää itse tiedä, mitä mun oikeen pitäis tehdä.. syödä vai ei? Oon nyt koko syksyn ajan ollut kiikun kaakun mun syömisistäni. Kun paino laskee oon täynnä energiaa ja oon iloinen, mut sitten kun paino nousee niin päätän etten syö mitään pitkään aikaan. Joskus on ollut ahmimiskohtauksia. Tää kuullostaa tosi tyhmältä luultavasti, mut musta tuntuu kuin olisin jakautunu kahtia. Toinen puoli pelkää laihduttamista ja mitä kaikkee siitä voi seurata ja toinen puoli taas haluaa laihtua, ja paljon. Mä en tiiä kunnolla mitä mun pitäisi tehdä. Aina kun mä en näen laihan/hoikan ihmisen niin mä ajattelen et miks mä oon tällänen epäonnistunu läski.Kaikki sanovat mua laihaks, mitä en tosiaankaan ole. Ainut mikä täs on mun mielest varmaa on se et mä haluan olla laiha ja pysyä laihana.
Ja ei kiitos mitään Jumala-juttuja. :)
Ja ei kiitos mitään Jumala-juttuja. :)
Vastaukset 7
Vanhimmat
Täysin sama homma! Ihanaa tietää etten ole ainut tässä ongelmassa! :) Tsemppaan itseäni aina panínon pudotuksella ja välillä sitten repsahtaa ja se on maailman loppu.. paastoa ja yliliikkumista... haluan repsahduksista kokonaan eroon jotta ooen nopeammin unelmakropassani... tänäänkin tuli syötyä AIVAN liikaa.. :(
mullakin on just tollasta. mä pidän aina muutaman päivän nälkäkuurin ja sit ku on tosi paha nälkä ni rupee ajattelee et mitä painonpudotuksest voi seurata.(mun bmi on 18.7) sit mä päätä et nyt mä lopetan tän typerän laihduttamisen ja sit ku oon syöny ni kaduttaa hirveesti. mä en kuitenkaan oksenna
Minullakin sama juttu. ihan kamalaa tollanen. Ja ist ku ihmiset kehuu sua laihaks ni välil ainaki mä oon menny siihen lankaan ku on tullu sellanen olo ja sit on ollu vapaampaa toi syöminen. Nyt inhoan taas itteäni.
Ja tuolla yhdellä oli aivan sama painoindeksi kuin mulla, 18.7. Mulla on jonkun verran lihaksia, jotka sitä painoa tuo lisää. Mutta silti tulee aivan hirveä olo kun näkee jonkun paljon laihemman. Haluaisin laihtua, mutta jotenkin en vaan pysty siihen. Viis kiloa lähti ja samantien viis kiloa tuli takas :S
ei ole mun mielestäni luottamista.. se on yhtä huijausta.. mun bmi on 17.5 ja vielä on pitkä matka matka edessä..
..huomasit, meitä "skitsoja" on paljonkin.. :)
Erotuksina edelleseen minä olen kokenut tuon aijemman jo vuosia sitten. välillä herännyt tajuamaa, että sairas minä olen.. No nyt painoindeksi on vähän alle 16.. muutama kuukausi sitten vielä vietin monia hetkiä itkien katsoessani peilikuvaani. Toki minä olin laiha niinkuin olin aina halunnut, muuta en todellakaan lopulta sellainen laiha kuin naisen kuuluisi olla.. ei minkäänlaisia naisellisia muotoja.. joka puolelta törrötti pelkästään luita..
Ei mikään joka iehen unelma..
No nyt massaa on tullut pikkaisen lisää, mutta ei paljoakaan.
Toisinaan edellleen näen peilistä sren muodottoman luurangon joka sieltä katsoo.. mutta se peilikuva on kadonnut silloin kun mielessä kummittelee että "tuokin olisi onnistunut ellet olisi moinen ahmiva läski" "tuollaista läskiä ei kukaan halua" tai "syö ihmeessä vielä yksi laku, sinne se mahtuu valtavaan massaan joka on vyötäröllesi edellisistä keräytynny"
Toivon että sinä erotat sen järkevämmän oikeassa ol.evan äänen ja kuuntelet sitä, sillä tästä helvetistä ei tunnu ikinä pääsevän erooon..
Kylläpäs onnistuitkin kuulostamaan minulta :) Varsinkin tuo kohta "Toinen puoli pelkää laihduttamista ja mitä kaikkee siitä voi seurata ja toinen puoli taas haluaa laihtua, ja paljon." on suoraan minun ajatukseni, joka sitten pyöriikin päässä taukoamatta tunnista, päivästä, viikosta ja kuukaudesta toiseen. Laihdutin viime keväänä vajaassa 3 kuukaudessa itseni 49 kilosta 42 kiloon (olen 157 cm), ja se oli tosi rankka rutistus. Sitten annoin itselleni luvan olla kesän rauhassa, yhtään en saanut lihoa, mutta laihtumistakaan en enää yrittänyt. Päätin, että jatkan sitten syksyllä. No, kesä meni ja nyt on jo miltei joulukuu, enkä ole jatkanut laihtumista vieläkään. Pelkään sitä valtavasti, toisaalta haluan olla pienempi ihan hirveästi. Kulutan hullusti aikaa laihdutus- ja anoreksiasivuilla (ja ei, en ole anorektikko) keräämässä voimia, henkisiä voimia, jaksaakseni taas syödä vähän. Hulluahan tämä on. Painan nyt vajaat 43 kiloa ja päässä hakkaa entäs jos lähtisi vielä kilo tai toinenkin...En tiedä. Kaverit on kai huolissaan, tai ovatkin, tiedän sen, mutta tämä on _minun_ kroppani eikä minulla ole tässä hyvä olla. *huokaus*