Henkilöt A ja B sopivat, että A ostaa B:ltä kukon hintaan 5 euroa. Varmuuden vuoksi päätetään tehdä sopimus ihan paperilla asti ettei tule riitaa. A lupaa toimittaa sopimuspaperin B:lle ja sen tekeekin, mutta paperi on kirjoitettu kiinaksi. Jos B, joka ei osaa kiinaa, laittaa nimensä alle, niin onko sopimus pitävä (luki siinä mitä järjellistä tahansa)?
Muuttuuko tilanne jos A sanoo sopimuksen sisältävän yhtä, mutta se sisältääkin toista?
Joo, tyhmä kysymys, mutta minulle väitettiin, että sopimus olisi ainakin ensimmäisessä tapauksessa pitävä, mutta arkijärki potkii vastaan.
Muuttuuko tilanne jos A sanoo sopimuksen sisältävän yhtä, mutta se sisältääkin toista?
Joo, tyhmä kysymys, mutta minulle väitettiin, että sopimus olisi ainakin ensimmäisessä tapauksessa pitävä, mutta arkijärki potkii vastaan.
Vastaukset 8
Vanhimmat
Ekassa se olisi saattanu pitääkkin paikkansa... Ja toisessa se olisi tehnyt petoksen jolloin sopimus olisi kumoontunut ja se olisi saanu tuomion...
Jos tuon nenän eteesi sopimuspaperin, joka on kiinaksi ja jota et siis ymmärrä, mutta laitat siihen nimesi alle kyselemättä mitään, niin sopimus on pitävä? Jos siinä vaikka lukisi, että sitoudut kolaamaan pihani tai maksat sen kolauksen, niin lupaus olisi pidettävä?
pääsääntö =
Pacta sunt servanda (lat. "sopimukset on pidettävä") on yksityisoikeuden ja kansainvälisen oikeuden periaate, jonka mukaan sopimuksessa sovitut ehdot velvoittavat osapuolia lakiin verrattavalla tavalla.
Ei pidä mennä allekirjoittamaan sopimuksia joiden sisältöä ei tiedä. Pääsääntö Suomessakin on sopimusvaupaus sisällön ja muodon suhteen ellei toisin ole säädetty (mm. kiinteistökaupat).
Lain ja hyvän tavan vastaiset sopimukset eivät saa oikeussuojaa (sopimus uhkapelivelasta), ja samoin toisen sopijaosapuolen petollinen menettely yms. johtaa usein sopimuksen pätemättömyyteen. Kaiveleppa oikeustoimilaki ja mm. 36 § esille.
Vaikka on olemassa sääntö, jonka mukaan sopimus sitoo, on olemassa useampia teorioita, joiden mukaan sopimusta voidaan arvioida.
Ensinnäkin pacta sunt servandaan liittyy läheisesti tahdonmuodostusoppi, tahtoteoriat yms, joiden mukaan nimenomaisesti osapuolen velvoittautumistahto ja vastapuolen ymmärrys tästä tahdosta määräävät sopimussidonnaisuutta. Jos ei ole velvoittautumistahtoa, ja toinen vielä tietää sen, ei sopimusta ole syntynyt. Tahtoteorian mukaan B:n oikeaa tahtoa suojataan, ja luottamusteorian mukaan A:n vilpitöntä luottamusta suojataan - kumpikaan ei siis päde tässä tapauksessa.
Oikeustoimilaki sanoo asian tässä tapauksessa ihan suoraan pykälilläkin:
32 §
Jos jonkun tahdonilmaisu on erhekirjoituksen tai muun hänen erehdyksensä johdosta saanut toisen sisällyksen, kuin on tarkoitettu, ei tahdonilmaisu sellaisena sido sen antajaa, jos se, johon tahdonilmaisu on kohdistettu, tiesi tai hänen oli pitänyt tietää erehdyksestä.
33 §
Oikeustointa, jota muuten olisi pidettävä pätevänä, älköön saatettako voimaan, jos se on tehty sellaisissa olosuhteissa, että niistä tietoisen olisi kunnian vastaista ja arvotonta vedota oikeustoimeen, ja sen, johon oikeustoimi on kohdistettu, täytyy olettaa niistä tietäneen.
ja vielä loppuun jokajuristin kaatopykälä:
36 § (17.12.1982/956)
Jos oikeustoimen ehto on kohtuuton tai sen soveltaminen johtaisi kohtuuttomuuteen, ehtoa voidaan joko sovitella tai jättää se huomioon ottamatta. Kohtuuttomuutta arvosteltaessa on otettava huomioon oikeustoimen koko sisältö, osapuolten asema, oikeustointa tehtäessä ja sen jälkeen vallinneet olosuhteet sekä muut seikat.
Niin, siis tietenkin, jos sopimuspaperi sisältää ne asiat, joita B on mielestään ollut sopimassakin, sopimus on pätevä. Nuo mainitsemani tahtoteoriat siihen riittävät.
Jos paperi sisältää jotain muuta, niin siinä tapauksessa sen sisältö ei sido. Tosin, sen alkuperäinen, suullinen sopiminen saattaa siltikin olla pätevä.
Ja tämä on tietysti ideologiaa, käytännössä todistelu väärinymmärryksistä ja suullisista sopimuksista on vaikeaa, jos ei mahdotonta.
Joo, tämä on tällaista ideologista keskustelua, mutta jos vielä tarkentaisi...
Jos B kirjoittaa alle sopimuspaperin tietämättä mitä siinä lukee, mutta kuitenkin tietäen, että se on sopimuspaperi, niin voidaanko allekirjoitusta pitää B:n tahdonilmaisuna, että hän haluaa sitoutua sopimukseen riippumatta mitä siinä lukee?
Kun sopimus on vapaamuotoinen oikeustoimi, siis Suomessa, olennaista ei ole sopimusvelvoittautuminen yleensä tai tietyllä tavalla.
Ideologisesti sopimusoikeudessa tosiaan on kaksi linjaa. Liberalistinen tahtoteoria, jonka mukaan osapuolen tahto määrää, mikä on sopimuksen sisältö. Se mihin B on halunnut sitoutua, on siis olennaista. Voiko sitoutua allekirjoittamaan paperin? Voi ehkä, mutta ei sillä voi muodostua oikeusvaikutuksia, joista ei ole tietoinen ts. täysin tuntemattomaan asiaan ei voi olla tahdonalaista sitoutumista. Jos sopimus nähtäisiin muodollisena asiana, varmasti olisikin pätevä, mutta kun sopimus nimenomaan on sellainen elementti, että osapuolten toteennäytetty tahto ajaa aina kirjallisen sopimuksen ohi, tässäkin (ainakin teoreettisesti) se, mistä on puhuttu, jää sopimuksen sisällöksi.
Nuo luottamuksensuojateoriat voisivat puoltaa sitoutumista, jos vastapuolella on aihetta luulla, että B on tehnyt velvoittavan sitoumuksen, mutta siinä tapauksessa, että vastapuoli tietää, ettei B tiedä, ei mitään perusteltua luuloa ole, eikä ole luottamuksensuojaakaan.
Mutta viisaammat vastatkoot, varsinkin kun nämä Hemmon teokset ovat kyllä niin juu-ei-vaarinhousut että kaikki voi ollakkii tai olla olemattakii. :D
Ole huoletta jos olet moiseen paperiin nimesi laittanut ei se todenäköisesti pidä paikkaansa kuten oiktl 32§
Jos jonkun tahdonilmaisu on erhekirjoituksen tai muun hänen erehdyksensä johdosta saanut toisen sisällyksen, kuin on tarkoitettu, ei taidonilmaisu sellaisena sido sen antajaa, jos se, johon tahdonilmaisu on kohdistettu, tiesi tai hänen oli pitänyt tietää erehdyksestä.
Loput osaat ehkä päätellä itse