G:halusitko tyttöjä/poikia

nyt kuitenki toivoisin että seuraava ois poika. ois se kiva et ois molemmat, vaikka tyttöäkin tietysti rakastaisin yhtä paljon. =)

Toivoin poikaa ja poika tuli. Seuraavastakin toivoisin poikaa, mutta en enää yhtä paljon, kun ensimmäisestä.

esikoista kun odotin mulle ei ollut väliä kumpi tulee.nyt kakkosta odottaessa olen miettinyt että jos tulisi poika siitä olisi enemmän kaveria esikoiselle mutta jos taas tyttö niin sekin olisi ihana koska olen aina toivonut saavani molemmat.olen kyllä paljon miettinyt sitä että jos saan tytön osaanko "hoitaa" sitä kun en ole tähän päivään mennessä hoitanut kun poika vauvoja.aika tyhmää toisaalta=) pääasia että lapsi on terve!

Eli ensimmäistä kun odotin niin ei ollut mitään väliä,sain pojan.
Pikkukakkosta kun odotin niin toivoin poikaa siksi, että jostain kumman syystä luulin,että en osaisi olla kun poikalapsien äiti...
Sain sitten tytön ja nyt olen maailman onnellisin poikalapsen ja tyttövauvan äiti (ja huomattu on,että osaan nähtävästi olla myös tytön äiti) =)

Mulla on 2 poikaa, ja molemmilla kerroilla toivoin pojua, ja siis sain.

Samanlainen typerä pelko oli mullakin aikoinaan että mitä jos sieltä tuleekin tyttö..

Jos meille kolmas lapsi suodaan, olishan se tyttö ihan kiva yllätys, mutta jos poika tulis jälleen en vois olla onnellisempi :) On ne niin ihania.

toivoin ja tyttö tuli...tosin en vastannut kenellekään mitään kun kysyivät odottaessani kumpaa toivot...

Lähipiiriini on syntynyt vammaisia lapsia, ei montaa mutta monikossa kuitenkin. Eivätkä ne olleet mitään äidin aiheuttamia vammoja, vaan perinnöllisiä tai syytä ei tiedetä.
Ensisijainen toive on ollut aina, että kunhan lapsi olisi terve. Eikä tuo todella ole mikään klisee!
Meillä on 3 lasta, keskimmäinen on tyttö sekä esikoinen ja kuopus poikia.

En toivonut kumpaakaan, oli tunne että tulee poika ja tulikin tyttö. Kumpaakaan ei erityisesti odotettu, etukäteenkin ostettiin vaatteita - molemmille sopivia värejä :)

Seuraavan kanssa ihan sama myöskin, vauvaa odotetaan eikä jompaakumpaa sukupuolta.

Tyttöjä toivoin, ja tyttöjä sain. Luulin kumpiakin pojiksi, joten ei laisinkaan huonot yllätykset, kun molemmat olikin tytsyjä =)Ei silti, jos tässä vielä joskus vauvelin sais, niin oishan tuo jännää, jos sieltä poika tulis...

Esikoisen aikaan toivoin poikaa ja pojan sain. Toista lasta odottaessa toivoin poikaa, mutta tyttökin kävisi. Tyttö tuli.

Kolmatta odotan. Toivoin kovasti tyttöä tai ainakin rauhallista lasta, no ultran mukaan on poika tulossa. Petyin vähän, mutta kyllä ajatukseen toisesta pojasta tottuu. Tosin tämä lapsi on tuntunut möyryävän mahassa vähemmän, kuin edelliset lapset eli toivoa on rauhallisesta lapsesta.

Toivoin poikaa ja tuli tyttö. Ihan sekunnin pettynyt olo, sitten ei enää.
Toista synnyttäessä toivoin poikaa vielä enemmän ja poika tuli.

meiltä löytyy 3 poikaa.raskausaikoina olimme 100 prosenttisen varmoja että poikia tulee.nimet oli valmiina ja poikien vaatteet ja tavarat.

Itse toivoin kovasti tyttöä, mies kovasti poikaa. Poika kun oli ulos tullut ja kysyin mieheltäni että kumpi se on ja kun vastaus oli että poika, olin kovin hämmentynyt.
Olin ollut varma että tulokas on tyttö. Myönnän häpeäkseni, että välillä ekan viikon aikana tuli jopa pettymyksen tunteita..
mutta, nyt... en antaisi omaa rakkaampaakin rakkaampaa poikaani pois kymmenestäkään tytöstä ja tulee ihan kyynel silmään ja huono olla, kun ajattelen mitä minäkin olen ajatellut.
Odottaessa sitä toivoo, mutta kun lapsi on maailmassa niin siinä vaiheessa sitä ajattelee kuinka hölmö olikaan kun toivoi jompaa kumpaa...Rakastan poikaani niin paljon että sen ajatteleminenkin laittaa itkemään:)

mitä minäkin olen ajatellut.........

ensimmäistä kun odotin en osannut toivoa oikein kumpaakaan, poika tuli. Toisesta toivoin poikaa, poika tuli(lähipiiri muuten jostain kumman syystä kuvitteli että haluamme tyttöä, onko se joku sääntö että seuraavasta pitää toivoa eri sukupuolta kuin eka on:)?). Kolmatta kun odotin tuntui etten osaa odottaa kuin poikaa mutta mielenpohjalla jotenkin oli pieni toivo tytöstä ja tyttöhän sieltä tuli =) Luulin muuten olevani ainut jolla on pelottanut ettei muka osaa olla tytölle äiti enkä ole sitä ääneen edes uskaltanut kenellekkään sanoa oli mukava huomata etten olekaan niin kummallinen ja muitakin löytyy ;)

Ajattelin odotusaikana että kumpi tahansa on yhtä tervetullut ja koko raskausajan kaikki (n. 90%) veikkailivat masusta että poika on tulossa. Itsellä oli kuitenkin pieni toivomus tytöstä ja jostakin syystä mielessä tyttöjen nimiä. Mutta siis maailman ihanin nyt jo hurjat 10 kk:n ikäinen poika sieltä tuli = ) ......

Tyttöjä olen aina toivonut!

Itse toivoin vai,että lapsi olisi terve,ei niinkään että onko se tyttö vai poika. Ehkä ihan salaa haaveilin tytöstä,joita minulla on nykyään kaksi. Mut erityisesti en ole toivonut kumpaa sukupuolta lapset olisi,kunhan vain saisivat olla terveitä.

kun odotin esikoista niin jotenkin näin vain punaisia ja vaalenapunaisia vaatteita, mekkoja. Ehkä ajatuksissa oli kuitenkin poika miehen takia kun silloin vielä ajattelin meidän jäävän yhteen lapseen.. Vaunut olivat lilat joissa vähän pinkkiä kuviota. Tyttö tuli.

Toista kun odotin niin ei tuota sukupuolta ajatellut juuri. Lopulta hankin laitokselta tuloa varten sellaisen keltaisen puvun, joka lopulta oli aika tyttömäinen vaikak ostaessa sitä ja paria mutakin vaatetta todistelin itselleni niiden käyvän molemmille.. Vaunutkin hankittiin punaiset! Tyttö tuli.

Kolmatta odottaessa ei tullut mieleenkään muu kuin tyttö. Ihmisten kiusaksi kyllä keksittiin pojan nimi odottaessa. Kassiin pakkasi taas laitokselle mekkoa.. Vaunut hankittiin ja oikein nätit viininpunaiset vempeleet olivatkin. Kun poika sitten syntyi niin mieskin sanoi; sehän onkin poika! Outo malli hoitaa..

Neljättä odottaessa järjellä tumpuloi kumpi olisi parempi versio, mutta muuten ei mitään väliä. Mieli teki punaista turvakaukaloa ihan kamalasti, mutta otettiin sininen että käy kummallekkin. Tyttö tuli.

Ihan sama se on ollut kumpi sieltä on tullut. Järjellä välillä todella yrittänyt perustella jompaa kumpaa, mutta ei mitään haavetta että kumpa se olisi ja sitten pettynyt tai mennyt onnesta sekaisin. Terveeksi sen lapsen kai ihna oikeasti jokainen uskoo ellei ole syytä toisenlaiseen oletukseen? Huonoa tuuria se olisi ollut jos olisi tavallaan kotonakin saanut töitään tehdä oli ajatus ja luottamus kohtaloon ja tuuriin vahva.

Välillä naurattaa nuo puhtaat sarjat jne. Osalla ne varmaan pitävät paikkaansa, mutta osalla on selvästi sanahelinää tositilanteessa. Yksikin mies osti autorataa sun muuta kolmanelel ja sitten kun tytö taas tuli niin kertoi ettei ole sekatyömies ja puhdas sarja jne. Ei oikein vakuuttanut. Moni joka puhuu kamalasti lapsen sukupuolesta ja kyselee siitä on sellainen jolle sillä on väliä. Tiukkana istuu se toive pojastakin monella..

Itseasiassa miehen suku on porukkaa jolel poika on itseisarvo. Kolmas lapsi oli siis ihan luontevaa koska poika aei ollut. Elämähän olikin sitten täydellistä kun se tuli. Neljättä sitten kummeksuttiinkin urakalla kun se poika jo tuli.. Ensisijaisesti meillä kuitenkin haluttiin lapsia! Muutenkin yrittävät aina korottaa pojan jotenkin erityiseen asemaan sukupuolen takia ja se on todella rasittavaa!

Joskus kun miettii josko sitä viidettä niin väliin pohtii että entäs jos se onkin tyttö tai jos se onkin poika? Ihan niinkuin sillä olisi oleelista merkitystä, mutta maailma näyttää hieman erilaiselta sen mukaan kumpi tulisi.. Olisi noita mekkoja tuolla aikalailla ja toisaalta paljon kivoja poikien hyväkuntoisia vetimiäkin.. Pinniskin olisi maalattava ja punainen sopisi niin hyvin makkariin, sininen taas kun verhot vaihtaisi.. Hölmöjä aatoksia ja kuvaa asian vakavuutta?