Ainakin minun mielestäni näihin useimpiin vaivoihin olisi rymäterapia.Siinä huomaa ainakin oleellisen seikan,että en ole ainoa ja saa samalla keskustella samankaltaisten kanssa,ilman pelkoa ja ennakkoluuloja.Mutta herää kysymys,että miksi näitä ei järjestätä!Kaventaako se näiden ammattiauttajien leipää? Joidenka apu yleensä on tapujen määrääminen!!!
Parasta lääkettä !
Jukka
4453
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Tämän logiikan mukaan ihmisille, joilla on seksuaalisia vaikeuksia, auttaisi ryhmäseksi. Kuule kun ei kaikki ihmiset kykene tai halua vatvoa omia ongelmiaan edes ´samankaltaisten´joukossa. Itse en mistään hinnasta lähtisi ruikuttamaan pahaa oloani muille ja kuuntelemaan samanlaisia masentavia juttuja kuin omani.
Ja kyllä näitä ryhmäterapioita on tarjolla. Mullekin niitä MTT:ssä tarjotaan aina kun tarkkaavaisuus herpaantuu ja kerran jo kolahti postiluukusta esite aikatauluineen kaikkineen. Nou däänks!
Siis kuvittele tilanne: Mulla on tässä maanis-depressiivisyydessä kaks olotilaa valittavana; turboboost tai totaalinen off-tila. Jos intoa puhkuen loikkisin tällaiseen ryhmään tässä turboboost-mielentilassa, en malttaisi kuunnella muiden hitaita pohdintoja vaan keskeyttelisin koko ajan.
Toinen vaihtoehto ois sitten tää off-asento. Silloin suuri saavutus on se, että saan noustua istumaan sängyn laidalle ja syötyä satsuman. Et revi täst sit huumorii...tai ryhmäterapiaa.
Ryhmäterapia on ihan hyödyllistä jos ryhmän kokoonpano on sellainen että se toimii. Mielenterveystoimistojen ryhmät kun taas on koottu vähän sen mukaan, että saadaan joku vaan ryhmä kokoon. Edes sama diagnoosi (masennus) ei saa aikaan sitä että siellä olisi sillätavoin samanlaisia ihmisiä että homma toimisi.
Eräs kaverini oli joutunut ryhmään missä kaikki muut olivat naisia. Käsiteltiin lähinnä ahdistusta, mutta kaverillani oli syvä masennus. Ohjaaja yritti saada kaikki aktivoitumaan, joten hänenkin oli vastattava kysymyksiin mitä tuntemuksia edellinen puhuja herättä. Hän tuli puhuneeksi vähän liiankin suoraan siitä, mikä hänen mielestään oli jonkun toisen keskeinen ongelma. Seurauksena että muutamat lähtivät kesken istunnon ovet paukkuen, hysteerisiä itkukohtauksia ja joku ilmoitti ettei enää tule koko ryhmään. Lopulta kaverini ei tarvinnut enää käydä siellä, koska ohjaajan mukaan hän aiheutti ristiriitoja ryhmässä! Eikö tarkoitus ole nimenomaan saada palautetta muilta, eikä se että kaikki nyökyttelevät hyväksyvästi toistensa ongelmille?
Olin ilmoittautunut mukaan johonkin terkkarin "Masennuksen itsehoitoryhmään". Kysyin tarkoin että minkälaisia ihmisiä siellä on? Kerrottiin että on monen ikäisi, naisia ja miehiä. Käytännössä siellä olikin eläkeikää lähestyviä ihmisiä, jotka olivat vaan ehkä hieman yksinäisiä. Jäi siis yhteen kertaan siinä ryhmässä käynti.
Tiedän kyllä että on olemassa hyviäkin ryhmiä, jotka pyrkivät siihen että ryhmän kokoonpani olisi mahdollisimman pitkäaikainen. Ohjaaja valitsee tarkoin alkuhaastattelun perusteella kuka sinne soveltuu tai minkälainen ihminen voidaan ottaa ryhmän dynamiikkaa järkyttämättä. Noita ryhmiä tosin joutuu todella etsiskelemään, lähinnä kavereilta ja kaverin kavereilta kysymällä.
minäkään toisten jorinoita kuuntelemaan,mitä apua siitä olisi ?
Niin kuin totesin!Tämä on vain minun mielipiteeni ja mitä lääkkeisiin tulee,niin itse haluaisin päästä ainakin niistä eroon.Oikein käytettynä niistä on tietenkin hyötyä,mutta minulle jolla on kaiken lisäksi vielä alkoholi ongelmia se yhtälö ei käy.Tunne elämäni on nolla! Ei pelaa ylä eikä alapää ja muutenkin on sellainen hällä väliä olo,mutta KIITOKSIA palautteista.