Tämä Raamatun murhenäytelmä askarruttaa minua kovasti. Ei niin, etteikö se pääsisäiateria mennyt juuri niin, kuin Taivaallinen Isämme sen halusei menneen, vaan siksi, että siinä on kätkettynä jotakin meille tämän ajan lapsillekin.
Juudas istui pääsiäisaterialla Jeesuksen vieressä, eli kunniapaikalla. Ajatelkaa, kavaltaja kunniapaikalla. Juudas oli jo tehnyt sopimuksen Jeesuksen kavaltamisesta, ja hän kantoi ns. verirahoja mukanaan. Kaikesta huolimatta Jeesus kuitenkin antoi hänellekin viiniin kastetun leipäpalan, eli ruumiinsa ja verensä, kuten hän leipää murtaessaan lausuu. Juudas kuitenkin valitsi toisin.
Miksi Jeesus teki näin? Minulle tämä asia valkenee niin, että Jeesus halusi tehdä täydellisen sovitustyön, Hän oli siksi valmis sovittamaan myös Juudaksen synnit. Muutenhan Hän ei olisi vapahtanut koko maailman syntejä, kuten Raamattu sanoo.
Tämä kertoo meille kaksi tärkeää asiaa. Ensimmäinen asia on se, että Jeesuksen puolelta ei ole m i t ä ä n kannetta meitä vastaan. Hän antaa meille jopa itsensä pilkaamisen anteeksi. Hänen rakkautensa on rajaton. Toinen asia on myös erittäin tärkeä. Jeesus kyllä on vapahtanut meidät, ja lunastanut, mutta meidän tulee henkilökohtaisesti ottaa tuo lahja vastaan. Miten? Jeesus itse sanoo, että meidän tulee tunnustaa Hänet maailman edessä, niin Hän tunnustaa meidät Isänsä edessä. Tunnustamalla tämän tunnustamme samalla itsemme syntisiksi, pelastusta tarvitseviksi. Näin meistä tulee Jeesuksen seuraajia.
Uskon, että ihminen saa siis vapaasti uskoa kuullessaan tämän evankeliumin, ilman esteitä. Jos meidän pitää s u o r i t t a a jotakin tämän lisäksi, se ei ole meidän uskollemme tarpeen. Jos me haluamme ehtoolliselle mennessämme jotenkin puhdistautua, tai lisäksi pyytää suusanallisesti anteeksi, vaatia jonkin tietyn kaavan noudattamista tai tietyn ihmisen läsnäoloa, vietämme ehtoollista turhaan. Menemmehän ehtoolliselle juuri nauttimaan Hänen ruumistaan ja vertaan, jonka Hän antoi kaikkien tähden. Juudaksia, Pietareita ja Sauluksiahan me kaikki tässä olemme, kukin omalla tavallamme vajaita Jeesuksen vainoajia, kieltäjiä ja kavaltjia. Jos tätä asiaa ei tunne, on usko ainoastaa oman tien onnistunutta kulkemista.
Juudas istui pääsiäisaterialla Jeesuksen vieressä, eli kunniapaikalla. Ajatelkaa, kavaltaja kunniapaikalla. Juudas oli jo tehnyt sopimuksen Jeesuksen kavaltamisesta, ja hän kantoi ns. verirahoja mukanaan. Kaikesta huolimatta Jeesus kuitenkin antoi hänellekin viiniin kastetun leipäpalan, eli ruumiinsa ja verensä, kuten hän leipää murtaessaan lausuu. Juudas kuitenkin valitsi toisin.
Miksi Jeesus teki näin? Minulle tämä asia valkenee niin, että Jeesus halusi tehdä täydellisen sovitustyön, Hän oli siksi valmis sovittamaan myös Juudaksen synnit. Muutenhan Hän ei olisi vapahtanut koko maailman syntejä, kuten Raamattu sanoo.
Tämä kertoo meille kaksi tärkeää asiaa. Ensimmäinen asia on se, että Jeesuksen puolelta ei ole m i t ä ä n kannetta meitä vastaan. Hän antaa meille jopa itsensä pilkaamisen anteeksi. Hänen rakkautensa on rajaton. Toinen asia on myös erittäin tärkeä. Jeesus kyllä on vapahtanut meidät, ja lunastanut, mutta meidän tulee henkilökohtaisesti ottaa tuo lahja vastaan. Miten? Jeesus itse sanoo, että meidän tulee tunnustaa Hänet maailman edessä, niin Hän tunnustaa meidät Isänsä edessä. Tunnustamalla tämän tunnustamme samalla itsemme syntisiksi, pelastusta tarvitseviksi. Näin meistä tulee Jeesuksen seuraajia.
Uskon, että ihminen saa siis vapaasti uskoa kuullessaan tämän evankeliumin, ilman esteitä. Jos meidän pitää s u o r i t t a a jotakin tämän lisäksi, se ei ole meidän uskollemme tarpeen. Jos me haluamme ehtoolliselle mennessämme jotenkin puhdistautua, tai lisäksi pyytää suusanallisesti anteeksi, vaatia jonkin tietyn kaavan noudattamista tai tietyn ihmisen läsnäoloa, vietämme ehtoollista turhaan. Menemmehän ehtoolliselle juuri nauttimaan Hänen ruumistaan ja vertaan, jonka Hän antoi kaikkien tähden. Juudaksia, Pietareita ja Sauluksiahan me kaikki tässä olemme, kukin omalla tavallamme vajaita Jeesuksen vainoajia, kieltäjiä ja kavaltjia. Jos tätä asiaa ei tunne, on usko ainoastaa oman tien onnistunutta kulkemista.
Vastaukset 21
Vanhimmat
Olipa hyvä kirjoitus. Kiitos siitä. Minä ainakin astelen ehtoolliselle ja uskon syntini anteeksi, koska Raamattu näin lupaa. Myös Luther opetti samalla tavalla.
Raamattu sanoo Matteuksen 26. luvussa ensimmäisestä ehtoollisesta:
26 Ja heidän syödessään Jeesus otti leivän, siunasi, mursi ja antoi opetuslapsillensa ja sanoi: "Ottakaa ja syökää; tämä on minun ruumiini".
27 Ja hän otti maljan, kiitti ja antoi heille ja sanoi: "Juokaa tästä kaikki;
28 sillä tämä on minun vereni, liiton veri, joka monen edestä vuodatetaan syntien anteeksiantamiseksi.
----
Tuli mieleeni kysymys, kun vl:t täällä väittävät, ettei ehtoollisella saa syntejä anteeksi, niin opettavatko vl-papit sitten tahallaan "väärin" tavallisten ihmisten lapsia rippikouluissa, koska siellä kuitenkin opetetaan ehtoollis- ja kasteasia näin niin kuin se on tunnustuskirjoissa, Raamatussa ja Luther opetti? Opettavatko papit kahta eri oppia? Eli seuroissa vl oppia ja sitten samat papit tavallisessa rippikoulussa kirkon oppia? Miten asia on? Väärin olisi, jos papit opettaisivat vl oppia tavallisille rippikoululaisille, koska se olisi eri oppi kuin kirkon oppi. Vastatkaa papit tai asiasta tietävät.
Kiitos kommentista. Papit vastatkoot kysymykseesi tuosta väärin opettamisesta. Sen sijaan tuli vielä mieleeni tähän ketjuun tulleista vastauksista muutamia ajatuksia.
Evankeliumit kertovat pääsiäisajan tapahtumia hieman eri tavalla. Muun muassa hetki, jolloin saatana meni Juudakseen, esitetään eri tavoin. Pohdin tuota asiaa, ja päädyin siihen ettei Jeesus olisi jakanut saatanalle ehtoollista, koska saatanahan on tenhyt Pyhän hengen pilkan. Täytyy siis olla niin, että saatana meni Juudakseen tuon ehtoollisen jälkeen, ja hän lähti ulos. Mutta Juudas kuitenkin sai ehtoollisen, eli Jeesus halusi kavaltajalleen parhaan kohtelun, vaikka Hän näki jo sillä hetkellä tuon tilanteen. Se on Taivaallista ja Jumalallista rakkautta.
Kempelelaiselle vielä kommentti, että en ole perehtynyt Juudaksen evankeliumiin, enkä siksi osaa sitä kommentoida millään tavalla. Siihen liittyvä kysymys voisi olla, milloin Juudas sen kirjoitti?
On todellakin niin kuten kirjoitit. Tämä on juuri näin, mutta tuon oman pikantin lisäni kirjoitukseen, en usko sen vähentävän yhtään alkuperäistä, ei myöskään lisäävän, mutta kun katsoo VL- vastauksia, on heille hyvä näyttää Raamatun kohdat.
On tiedossa, että he eivät juuri Raamattua lue, mutta tämän palstan tarkoitus on avata heidän silmänsä tässä asiassa ja antaa muille uskoville lisää uskoa ja ymmärrystä. Sen saat parhaiten lukemalla avaukseni 22.11. EHTOOLLINEN ON EHDOTTOMASTI KAIKILLE.
Mutta puhut tuosta kanne mielestä, Jumalalla ( Isä, Poika ja Pyhä Henki ) ei ole koskaan mitään kannemieltä, he eivät kadu tekojaan, He eivät kosta, He ovat tasapuolisia, He ovat R A K K A U S, mutta Juudaksella oli kannemieli, ja näin ollen ehtoollinen ei olisi ollut hänelle sopiva, sinne ei saa mennä kannemielellä, ja Juudaksella oli vielä kannemieli juuri Jeesusta kohtaan, hänen kavalluksenansa
Raamattu on valitettavasti myös raiskattu teos, siitä on jätetty pois mm. Juudaksen evankeliumi, missä asia näytetään. Hän mm tuo sen eri lailla julki, kun Jeesus joka neutraalimpi, mutta ilman Juudaksen kavallusta ei olisi myöskään Lain täyttäjää, Vapahtajaa, Ylösnoussutta.
Kuten tiedämme, Jumala, Jeesus ja Henki on ollut olemassa aikojen alussa, kaikki kolme luomiskertomusta Raamatussa sen kertovat, eli Jeesuksen tapahtumat näin suurelta osin, kun ristinkuolemalla, kuului Jumalan suunnitelmaan ja miksi siihen kelpuutettiin juuri juutalainen, ei Roomalainen, joka heitä hallitsi, siis Juudas, joka oli Jumalan oma kansa. Näin se vain on.
Ei meidän viisaus riitä kaikkea tulkitsemaan, ja jos riittäisi, Jumala olisi turha, mutta onneksi kuvaan astuu usko. Lapsenmielinen usko Jeesukseen Kristukseen ja kun saamme kumartua hänen jalkojen juureen aika- ajoin saamme nauttiva suuresta Armosta ja onnesta. Olemme etuoikeutettuja ihmisiä, jotka sinne haluavat vaivautua. Myös uskomme pitää sisällään sen, että Jeesukselle kelpaamme juuri tällaisena kun olemme, olemme nimeltä kutsuttuja, minä, Sektori, ma- ria ja kaikki.
Siunausta.
tulleena ollut kauan epäselvää,että miten käy jos vl-pappi ei ole suorittamssa sakramenttia.
Herran Pyhälle Ehtoollliseslle mennessä emme mene VL- papille, VAAN SAAMME UUSIA AINA LIITTOMME JEESUKSEN KRISTUKSEN KANSSA,ilman kannemieltä. Eli hyvin käy.
Kysymyksesi on aiheellinen, joskin haistan siinä hieman pilkaa, mutta SoW What, kerron kuitenkin, että saat rauhan.
Ensimmäisellä, ehtoollisella, jota et löydä Raamatusta, mutta siellä puhutaan viimeisestä ateriasta ( ks. kirjoitukseni 22.11, EHTOOLLINEN KUULUU KAIKILLE ), jossa oli läsnä opetuslapset.
Ehtoollisen jakoi itse Jeesus Kristus, ja optuslapset nauttivat sen ja Jeesus ei ollut mikään VL-pappi.
Sitten, jollet tiedä, alkukirkossa ehtoollisen jako tapahtui diakonissojen toimesta, eivätkä hekään olleet Lesdatiolisa, valitan.
Mutta siihen, jos ehtoollisen jakaa VL- pappi, saajan kannattaa olla tarkka, että hän jakaa se oikein, sillä saattosanta ovat "omille" - tässä on Jeesuksen Kristuksen veri/ ruumis, joka puolestasi annetaa. MUTTA MUILLE USKOVAISLLE HE TEKEVÄT MIINAN. - TÄSSÄ ON JEESUKSEN KRISTUKSEN VERI.... ja menevät tiehesä.
Tuollainen menettely on Anti Kristuksesta, suoraan Saatnasta, mutta Teille se on kai OK:
Siunusta.
Eikö Lutherille olisi käynyt vaikka aasi ehtoollisenjakajaksi? Näin muistelen Lutherin kirjoituksia, pitänee vielä varmistaa. Tosin se on Lutherin, ei Jumalan Sanaa. Luottaisin kuitenkin siihen, että hän tutki juuri tätä asiaa aikanaan tarkasti.
"Kysymyksesi on aiheellinen, joskin haistan siinä hieman pilkaa, mutta SoW What, kerron kuitenkin, että saat rauhan. "
Ei ollut pilkkaa, ei ollenkaan.
Kun tekee parannuksen, sitä on kuin pieni lapsi, joka opettelee kävelemään.
Ja pikku hiljaa oppii asioita uskon kautta. Ei sitä heti osaa.
Minulla kesti kauan ennen kuin ymmärsin eri asioista.
Ja en tiedä ymmärränkö vieläkään kaikkia.
usko voi olla suoritus ihmisen puolelta, eihän ihminen voi synnyttää itsestään elämää, ei ajallista eikä hengellistä. Usko, ollakseen elävä, on tyystin elämän antajan kädessä. Siinä, missä evnkeljumin pyytämisen ajatellaan olevan synnittömyyden tae ja edellytys, voi pyytämisestä tulla rituaali tai varokeino tekojen tiellä. Toisaalta ei kuitenkaan ole väärin tunnustaa itseään kelvottomaksi, evankeljumin voimasta eläväksi kristityksi myös äänellistä evankeljumia kohdalleen pyytämällä. On siten kallis asia, että evankeljumi on elävänä keskuudessamme ja että sitä saa vapaasti uskolla ammentaa ja siitä elää. Juuri niin heikkona, kuin itsensä kokee ja tuntee.
Mikä ihme se on, kun niinkin tärkeä sana kuin evankeliumi, sitä ei osata oikein kirjoittaa, kaiken laisia "keljumeja" näkee täällä.
Virallisesti sana on siis E V A N K E L I U M I.
Kiitos sinulle evankeliumistasi. Ennen vanhaan sitä ei oikein osattu kirjoittaa, taidettiin jopa lausuakin tuo sana väärin!
Hienoa, sinä se jaksat, on ihansam sanotaanko evakejumiksi, tai sanotaanko evankeliumiski, se on vain tääs tapauskessa kirjoitettu nimi joka on alkukielellä EUANGELION, eikä se tarkoita syntien antteksi antamista, luten VL- sitä vääristelee, vaan se tarkoittaa TÄRKEÄÄ JULKISTA TAPAHTUMAA, KUTEN KUNINKAAN SYNTYMISTÄ, VALTAISUIMELLE NOUSIA, TAI VALTKUNNALLLISTA VOITTOA, mutta Raamatussa se tarkoitta Esim Matt; 4- 24. Jossa Jeesus kulki ja kertoi - uskokaa, sillä Jumalan valtkunta on tullut lähelle ( Pyhä Henki on KAIKKIEN IHMISTEN TAVOITETTAVISSA ) ja PARANSI KAIKKIEN IHMSITEN TAUDIT JA VAIVAT.
Muuten Lesdatiolais- usko on ainoa, joka ei ole saanut Pyhän Hengen parantamisen armolahjaa, sillä ne seurakunnat, joss parannetaan kätten päällepanemisella, ovat eriä. Mistähän johtuu..?
Siunusta.
Muuten on myös sama. sanotaanko, olen uskossa, vai uskomassa, se on vain sanaa, ei sitä voi kanavoida itselle, se usko on joisella sydämmessä, eikä se näy ulospäin.
Sama
Toinen tapaus raamatussa joka kertoo meille ylenpalttisesta rakkaudesta on ristin ryövärin kohtalo. Hän pelastui nimen omaan uskonsa tähden.
Oman kokemukseni kautta peilaan asioita ja siksi tulee mieleen ihmisen sieluntilan ja hengen oikeellisuus. Onko ihminen varmasti oikeassa hengessä? ;)
Jos niihin mielikuviin voisi tukeutua, joita olen Juudaksesta saanut, niin ihmettelen hänen uskoaan ja kelvollisuuttaan ehtoolliselle. Eikö hän ollut juuri rahapussin vartija ja hieman epärehellinen talouspuolella? Rahanahneus oli kai yksi syy siihen, miksi hän kavalsi Jeesuksen? Oliko sydämen tila varmasti oikea?
Kyllä Jeesus sen tiesi ja silti kohteli häntä kuin muitakin. Ei vaatinut "väärästä hengestä" eikä väärästä sydämen kiintymyksestä parannuksentekoon ja anteeksipyytämiseen!
Miksi me ihmiset olemme niin herkkiä rajaamaan ja lajittelemaan oikeat ja väärät, kelvolliset ja kelvottamat? Miksi? Vaikka Jeesus teki aivan toisin!
minä teen xxxx, nin se on pettävä minut. En muista sanatarkasti. Muistaako joku toinen paremmin tämän kohdan.
Siis Jeesus mainitsi kaikkien kuullen, että kuka on väärässä ja vilpillinen, ja kuka on pettävä Hänet ja sanoi toisillekin siitä.
Jos vl-pappi jakaa ehtoollista, ei hän jätä sitä sen vuoksi antamatta jollekin, jos ihminen ei ole uskovainen. Jos hän haluaa sen.
Tervehdys sisareni! Pohdit taas niin syvällisiä, ettei tahdo oikein aueta. Eipä silti, omalla järjellä ei tarvitsekaan. Tuohon viimeiseen kysymykseesi rajaamisesta ja lajittelemisesta on helppo vastata. Veikkaukseni on turvallisuushakuisuus ja sen toinen puoli pelon välttäminen. Ihminen tuntee turvallisuutta, kun on tutussa seurassa, ympäristössä ja ajatuksissa. Kaikki uusi on aina stressin paikka, ja siksi turvallisuushakuinen ihminen sellaista välttelee. Pelko saa ihmisen taas reagoimaan primitiivisemmin. Pelokas ihminen mm. hyökkää herkästi uhkaajaansa vastaan. Ajattelen, että näistä syistä ei ole mikään ihme, että ihmiset pyrkivät luomaan rajoja.
Jeesus kyllä teki päinvastoin, joten me toimimme Hänen opetustan vastoin tehdessämme näitä rajoja.
Tuo ehtoollisasia on mielenkiintoinen. Vaikea kuvitella, että Juudaksen tila olisi ollut sellainen, jonka me kuvittelemme ehtoolliselle menevällä olevan. Jos laajennetaan kehää, en usko silti esimerkiksi Pietarillakaan olleen. Hän kiivastui, löi yhdeltä kiinniottajalta korvan irti, ja myöhemmin vielä kielsi Jeesuksen. Muut opetuslapset luikkivat kuka mihinkin. Vaadimmeko siis ihmiseltä liikoja, jos vaadimme häneltä jotakin, tai ylipäätään mitään, ennenkuin hän voi nauttia ehtoollisen. Annammeko Jumalan tehdä työtään ihmisessä, vai olemmeko itse puuttumassa asioihin?
Puhdas ihmisen ei tarvitse olla ennessään ehtoolliselle, koska ihminen juuri menee "puhdistautumaan", ja myös siksi, että ihminen ei koskaan ole puhdas sanan Hengellisessä merkityksessä. Kevennyksenä voisi mainita, että ihminen on peseytymisen jälkeen puhdas noin kaksi minuuttia, jonka jälkeen pieneliöt taas jatkavat työtään. Olisiko tämä sama aikataulu myös hengellisillä pieneliöillä, jotka uskoamme murentavat?
Hyvä, että peilaat omien kokemustesi kautta asioita. Se on ainoa oikea tapa Jeesuksen sovitustyön omakohtaisesti kohdalleen uskovalle. Oikean hengen erottaminen on sen luokan juttu, että sitä sietää miettiä. jos me kerran teemme syntiä ajatuksin töin ja teoin joka päivä, miten meistä voi erottaa y h d e n asian tai hetken perusteella, mikä henki meissä on? Kerropa sisareni omakohtaisia kokemuksiasi.
Kyllä sen tiedän, ettei ehtoollista jätetä jakamatta, vaikka jakaja ei ehtoollisvierasta kelvollisena pitäisikään tai hänen edustamansa yhteisö ei pitäisi.
Minusta on ihan kohdallaan muistuttaa tästä kelvollisuudesta ennen tuon sakramentin nauttimista. Mutta se on tasan tarkkaan Jumalan asia, kuka sydämessään on oikealla mielellä ja uskolla. Sitä ei vieruskaveri tai pappi tiedä! Ei edes vl! Onko sitä mahdoton hyväksyä?
Ei vl-seurakunta tai vl-pappi ole mikään Jeesus, joka tiesi ja osasi sanoa oikeat sanat esim. Juudakselle. Miksi sitten pitää "leikkiä jeesusta" kun ei kerran omaa Jumalan Pojan ominaisuuksia?
Eihän alkuseurakuntakaan ollut kaikkitietävä ja kaikkivoipa, vaan koostui todella raadollisista uskovaisista. Kuten nytkin.
Viestissäni ei ollut kovin kummosia syvällisyyksiä. Vaikka taisit löytää sieltä enemmän kuin itse ajattelin. Ihan oikeita kylläkin.
Viittasin taas kerran vain niihin kokemuksiini, joita sain veeäällänä ollessani ja senkin jälkeen opetuksista ja tavoista vl-seurakunnassa.
Silloin kun henkiä haistellaan, niin kaikki vivahteet yritetään ottaa huomioon. Mietitään, milloin ihminen on tarpeeksi puhdas, milloin omatunto on puhdas ja kaikki synnit varmasti uskottu anteeksi. Sitä varmistetaan henkilökohtaisen synninpäästön kautta. Vl-mielisanonta on, että vaelletaan synnin poispanijoina ja omantunnon puhtaudessa.
Siksipä mietiskelin, miten opetuslasten omantunnontalous kestää vl-arvioinnin. Juudas, Pietari, nukkuvat, pelkäävät, epävarmat opetuslapset. Ei ollut kovin kehuttavaa sakkia!
Ei vaikka Jeesus oli heidän jalkansa pessyt eli vl-selityksenä matkanviatkin oli anteeksi ja he olivat uskonsa vahvistukseksi nauttineet ehtoollisen!
Ei se auttanut esim. Juudasta, vaan hän teki sen, mitä oli aikonutkin. Kelvoton todella! Meidän ihmisten mittapuun mukaan. Erityisesti aiemman vl-mitan mukaan!
Minulla ei ole nyt sopivan tuntuista tekstiä tuohon viimeiseen kysymykseesi. Mutta ajattelen kuin sinäkin ihmisen syntisyydestä ja niistä tartunnaisista, jotka koko ajan ovat estämässä meitä olemasta täydellisiä ja täysin kelvollisia. Taitaa olla sekunnin murto-osa, että olemme putipuhtoisia! Tuskin sitäkään. ;)
Ja silti meidän on uskottava itsemme kelvollisiksi. Mutta ei oman itsemme tähden! Eikö niin Veljeni?
aseta ehtoja, vaan paistaa täydellisenä "aurinkona" niille, jotka uskovat. Armo ei olisi täydellinen, jos se pakottaisi ihmistä siihen tai tähän. Se, että Juudas halusi pettää Jeesuksen, kertoo Juudaksen hylänneen armon. Hän ei siis halunnut turvautua Jeesukseen, vaan ylipappeihin ja kirjanoppineisiin, näiltä itselleen autuuden ostaakseen. Tämä oli kuitenkin Jeesuksen tiedossa, vaik´ei Juudas tästä varmastikaan ollut Jeesukselle mitään puhunut. Kuin viimeisenä varoituksena ja hyvästijättöpuheenaan, rakkaudesta Juudasta kohtaan, Jeesus sanoi: "...yksi teistä, joka syö minun kanssani, on minun pettävä." Jeesuksen puolesta armo oli tarjona viimeiseen asti....
kirjoituksia. Ja uskomassa olevakin saa sielunrukoaa.
>Ja silti meidän on uskottava itsemme kelvollisiksi. Mutta ei oman itsemme tähden! Eikö niin Veljeni?>
Kyllä se näin on! Ei oman itsemme tähden.
palstalla sielun ruokaa?