Hei!
En tiedä kuuluuko tämä kysymykseni suoranaisesti tälle palstalle, mutta parempaakaan paikkaa en löytänyt.
En tiedä vaivaako mua joku liika analyyttisyys vai onko kyseessä ihan ajan henkeen kuuluva ilmiö,kun olen katsellut poikani tekemiä piirustuksia koulussa ja kotona ja ne ovat mielestäni aika dramaattisia ja väkivaltaisia.
Piirustukset ovat aika usein ihan lyijykynäpiirustuksia; värejä hän ei kauheesti käytä. Kuvissa vaan on miekkaa, verta, silmän lähtöjä jne...huih.
Tietenkin itse ajattelen jo huolissani, että onko poikani mielenmaisema tällainen:/...
Koulussa hän ei ole kiusattu, eikä kiusaa muita; ennemminkin sellainen kiltti poika, joka monen muun ikäisensä tapaan pelaa tiettokonepelejä ja äkspoxia ja on kiinnostunut bionicleistä.
Tosin, mielestäni hän ei pelaa kovin väkivaltaisia pelejä.
Millaisia kokemuksia teillä hyvät vanhemmat on tällaisesta asiasta?
Kiitos jo etukäteen vastanneille.
En tiedä kuuluuko tämä kysymykseni suoranaisesti tälle palstalle, mutta parempaakaan paikkaa en löytänyt.
En tiedä vaivaako mua joku liika analyyttisyys vai onko kyseessä ihan ajan henkeen kuuluva ilmiö,kun olen katsellut poikani tekemiä piirustuksia koulussa ja kotona ja ne ovat mielestäni aika dramaattisia ja väkivaltaisia.
Piirustukset ovat aika usein ihan lyijykynäpiirustuksia; värejä hän ei kauheesti käytä. Kuvissa vaan on miekkaa, verta, silmän lähtöjä jne...huih.
Tietenkin itse ajattelen jo huolissani, että onko poikani mielenmaisema tällainen:/...
Koulussa hän ei ole kiusattu, eikä kiusaa muita; ennemminkin sellainen kiltti poika, joka monen muun ikäisensä tapaan pelaa tiettokonepelejä ja äkspoxia ja on kiinnostunut bionicleistä.
Tosin, mielestäni hän ei pelaa kovin väkivaltaisia pelejä.
Millaisia kokemuksia teillä hyvät vanhemmat on tällaisesta asiasta?
Kiitos jo etukäteen vastanneille.
Vastaukset 16
Vanhimmat
Olen työssäni nähnyt paljon eri-ikäisiä lapsia. Pojilla siinä 5-6v. ylöspäin alkaa tulla tälläisten piirustusten kausi. Juuri näin, että pojat tuossa iässä ja ala-asteikäisenä piirtävät mielellään tarkkoja ja yksityiskohtaisia piirustuksia, ei paljon värejä ja terävällä kynällä (lyijykynä, ohut tussi). Ja aiheet juuri kuvailemiasi räjähtelyjä, kolareita, suolen pätkiä yms.
Samoin poikien leikit ovat usein tässä samassa iässä aina jonnekin 9-10v. asti: ritarit lentelee, räjähtelee, pyörivät volteilla vihollisen päälle, autot törmäilevät ja räjähtelevät tms. Lisäksi juuri bioniclet ja muut sellaiset ovat suosikkileluja.
Minä kehottaisin seurailemaan juuri että millaisia pelejä poikasi pelaa ja jos voit, et antaisi hänen pelata kovin väkivaltaisia pelejä. Lisäksi päiväkodissa rajua käytöstä huomataan aiheuttavan tietyntyyppiset lastenohjelmat: pokemon ja muut vastaavat. Eli jos pojan suolenpätkät rajoittuvat piirrustuksiin niin katsoisin olevan normaalia.
Jos leikitkin ja käytöskin muuttuvat kovin aggressiivisiksi niin sitten kannattaisi ehkä miettiä noita tietokonepelejä erilaisiksi ja suunnata mielenkiintoa vähemmän suolenpätkiin. Enemmän strategiapelejä kuin ihan taistelujuttuja.
Muutoinkin pelien peluun voisi vaikka ajastaa tuntiin päivässä. Ja sitten tarjota pojalle vaikka mielenkiintoista luettavaa; Akut, seikkailuromaanit ja muut poikia kiehtovat kirjat (robotit, dinosaurukset, autot, koneet). Ala-asteikäisille pojille on myös paljon muitakin kivoja rakentelujuttuja kuin bioniclet. Monesti tähän ikäporukkaan kuuluvat pojat ovat tosi kiinnostuneita myös sellaisista lautapeleistä, joissa on jännitystä. Niitä on afrikan tähdestä eteen päin. Labyrintti, ja kaikkia kummitus- ja pyramidipelejä, jotka kiehtovat poikia. Näitä saisi työssään pelata loputtomiin:)
Ja tietenkin jalkapallo ja muut reippaat harrastukset ovat poikien mieleen. Löytyisikö mahdollisuutta tälläiseen vaikka jossain seurassa.
Mutta usein pojat eivät miellä noita hirviöitä ja suolen pätkiä silleen kuin aikuiset, ne ovat pojille vain jänniä ja siistejä juttuja, jotka kuuluvat normaaliin pojan elämään kohtuuden rajoissa. Esimerkiksi eskariryhmissä tuntemani pojat olivat hyvin kiinnostuneita hirviökeräilykorteista, että ihan hirvitti nuo kuvatukset, olivat niin rumia. Ja ison osan päivää pojat viettivät kortteja tutkien ja vaihdellen. Ja mietittiin muiden aikuisten kanssa annetaanko poikien touhuta korttien kanssa. Mutta tulimme siihen tulokseen että ei niinkään hirviöt ja niiden välittämä maailmankuva ollut niin oleellista vaan tuo oli ennemmin pojille sosiaalinen tapahtuma olla kavereiden kanssa. Toki ohjasimme heitä välillä ihan muihinkin juttuihin sitten.
Eli sama varmaan poikien aiheet kuin tytöille prinsessat ja koiran pennut ja kulta ja kimallus. Itselläni 3 tyttöä ja kummasti vaan kasvavat neuvomatta hörselöihin ja koruihin:)
Toivottavasti tästä vastauksesta oli jotakin apua:)
kanssa, jolla oli samanikäiset pojat kuin minulla, 10-12 -vuotiaat.
Vanhempi miesystäväni pojista oli kerran tehnyt tietokoneanimaation, jossa tapettiin raa'asti kiduttaen sorsa. Loppukuvassa tappaja seisoi sorsa kädessään ilman päätä ja yksijalkaisena (siis sorsa )
Olin todella järkyttynyt koko animaation sisällöstä. Poika oli hyvinkin kiltti, joskin mielestäni erittäin sulkeutunut.
Vastaavia juttuja en koskaan ollut nähnyt omien poikieni hengentuotoksissa.
Animaation tehnyt poika on nyt kohta 15, on ainakin vielä periaatteessa ihan normaali. Erittäin kuitenkin sulkeutunut edelleen, eikä oikein ole nuorten porukoissa mukana. Mitään väkivaltaisuutta ei kuitenkaan ole havaittavissa.
Jonkin asteiset kaikkivoipaisuuskuvitelmat ovat ainakin psykoanalyyttisen koulukunnan mukaan ihan normaaleja miehisyyttään hakevalle poikalapselle. Niiden ilmentymä on fantasia esim. piirustuksina.
Nämä piirustukset ovat kuulemma tyypillisempiä äiti-yksinhuoltajien pojille. Miehistä vahvuutta tarvitsee ikään kuin itsessään korostaa, kun sitä ei arjessa ole isän muodossa. Oletko yh?
Summa summarum: Sinuna en olisi vielä huolissani, enkä moittisi missään tapauksessa poikaa piirustuksista.
Mutta seuraile nyt tilannetta ja reagoi, jos ihan sairaaksi menevät lapsen taiteelliset tuotokset. Tai tulee muuta häikkää..
poika on kyseessä?
Itse opetan kuvataidetta työkseni ja olen ottanut sen kannan, että koulussa ei "väkivalta" -kuvia tehdä...!
Pojilla kuitenkin on sellainen vaihe, että taistelut, sotiminen jne. kiinnostaa. Omassa työssäni yritän antaa vaihtoehtoja ettei piirtäminen koko ajan pyörisi saman teeman ympärillä...
Kuviksen opetuksen ammattilainen minäkin, enkä nyt suoralta kädeltä huolestuisi kuvaillun kaltaisista piirustuksista. Seuratahan niitten kehitystä tietysti kannattaa, ja kysellä pojalta muina miehinä, mistä kuvat kertovat. Vanhemmat varmasti lapsensa selityksestä saavat käsityksen, onko kyse pelien ym. inspiroimasta tietystä kaudesta vai kumpuavatko kuvat jostain todellisuuden tapahtumasta, mitä kyllä suuresti epäilen.
Kuvaillun tyyppisiä piirustuksia pojat piirtävät toisinaan, kun saavat valita välineet ja aiheet itse, ja niitä piirtävät sekä luokan äänekkäät että hiljaiset. Olen yleensä ajatellut, että hyvä kun purkavat näitä pimeäpiä mielen syövereitä kuviksi sen sijaan että jollain muulla tavalla.
Sama meillä. Normaalia on, parempi noin kuin oikeassa elämässä
Kun muutimme saman katon alle... kotiimme tuli myös mieheni piirustukset ja saviukot. Hui kauhistus kun näin ne. Verta, miekkoja, pullistelevia silmiä yms. Aivan järkyttäviä naiselle, joka on elänyt niin prinsessaisen lapsuuden kuin elää voi.
Mieheni oli koulukiusattu ja vaikeiden perheolosuhteiden uhri. Ehkä patoutumat vain purkautuivat tuollaisen asian avulla.
Mieheni on erittäin sosiaalinen ja erittäin normaali perheenisä tällä hetkellä. On minulle ja lapsille hellä ja sydämellinen mutta myös tiukka ja perisksiantamaton.
ala-asteikäisenä piirteli väkivaltaisia kuvia ja opettaja ilmoitti siitä kotiinkin.Ilmeisesti se kuuluu johonkin kehitysasteeseen kun eise piirtely kestänyt kauaa.Poika on nyt aikuinen eikä mitään väkivaltaisuutta tai muuta poikkeavaa ole havaittu.Muistaisin että aineiden sisällötkin olivat aika kauheaa luettavaa.
Teen lasten kanssa mm. animaatioita työkseni. Oma poikani piirtelee todella raakoja sarjakuvia koko ajan.
Mielestäni se on aivan luonnollista ja lapselle luonnollinen tapa käsitellä ahdistavia asioita joilta on hankala välttyä nykyään kun uutisissa ja lööpeissä myös lapset joutuvat näkemään kaikenlaista pahaa.
Hälytyskellojen pitää soida kn lapsi esimerkiksi alkaa oikeasti kiusata eläimiä. Siitä on lyhyt matka muihin rikoksiin. Ja eläinten rääkkääminen viittaa vahvasti luonne/persoonallisuushäiriöön.
Oma poikani (nyt 16) on jostain arviolta kolmentoista ikäisestä lähtien piirtäny väkivaltakuvia. Aluksi kuvat olivat kevyen humoristisia, mutta viimeaikoina hän on alkanut tehdä aina vaan brutaalimpia kuvia ja osassa on myös seksuaalista väkivaltaa. Lisäksi hän tykkää korostaa kuviensa väkivaltaisuutta sellaisella yksityiskohdalla, että kuva muuten on mustavalkoinen, mutta gore on tehty värejä käyttäen. Kouluaineet sisältävät melkoisen järkyttävää materiaalia ja muutenkin väkivalta eri muodoissa tuntuu kiinnostavan häntä jopa huolestuttavan paljon.
Normaali hirviövaihe on pikkupojilla. Minusta on huolestuttavaa, jos nuori mies, joka lähestyy seksuaalista kypsyyttä, piirrustelee seksuaalisesti väkivaltaisia kuvia. Poikien väkivaltaleikkien pitäisi jo olla taakse jäänyttä ja nuoren miehen kiinnostua oikeasta elämästä ja tyttöystävistä. Itse kyllä en lähtisi seurustelemaan miehen kanssa, jota väkivaltapornon tuottaminen kiinnostaa! Luultavasti poika on myös pornon suurkuluttaja ja on nähnyt häiritsevää materiaalia mahdollisesti jo aivan liian nuorena. Pojan kanssa pitäisi puhua pornosta, naisista ja seksistä. Aloita vaikka kysymällä, mitä arvelisit mahdollisen tyttöystävän ajattevan kuvista.
Onhan sillä tyttöystävä, ihan kiva ja suht normaali tyttö, samaa ikäluokkaa. Ymmärtääkseni ei oikein perusta kuvien aiheesta ja häneltä ja pojan kavereilta olen kuullut myös että melkoisen sairas ajatusmaailma joiltain osin on pojallani, mutta ei se ketään vaikuta haittaavan. Mutta toisaalta, pojallani on aikalailla sosiaalinen elämä kunnossa ja koulussa hän menestyy keskivertoa paremmin.
Lähinnä vaan se liiallinen kiinnostus väkivaltaan huolestuttaa. Ja kun kaveri tosiaan noin muuten on suht normaali, ja kunnollisen kasvatuksen saanut, niin ihmetyttää mistä johtuu tuo. Lapsena ainakin ollut melko tarkoin valvottua mitä saa ja mitä ei saa katsoa.
Ihan tavalliselta kuulostaa. Mun skidi ja kaverit (1. luokalla) piirtävät näitä yhdessä samalle paperille, se on samalla leikkimistä.
Meillä myö 10v. poika piirtää sota aiheisia kuvia..enkä ole huolestunut he myös kaveriporukalla kuvaavat kännyköillä sotimis leikkejään....ajattelisin että ihan normaalia poikein touhua :)
Noin 40 vuotta sitten, kun itse olin oppikoululainen, pojat piirtelivät juuri tuollaisia piirustuksia.
Millaisia kokemuksia sinulla itselläsi on kouluajoistasi?
Etkö muista mitä pojat silloin piirtelivät? Tuskin pupuja, perhosia, sydämiä ja kukkasia. :D
Alakoulu- tai varsinkin päiväkoti-ikäisillä sopiva ruutu-aikamaksimi (tv tietokone pelikonsolit kännykkäpelit) on yksi tunti / päivä. Ikärajasuosituksista on todellakin syytä pitää kiinni. Alakoulun opettajana pystyn näkemään oppilaan käytöksestä edellisenä päivänä pelattujen pelien/katsottujen elokuvien tms vaikutuksen. Lapset muuttuvat hyvin levottomiksi ja sekaviksi katsottuaan/pelattuaan ikätasolle sopimatonta aineistoa.
Vanhempien on hyvä myös tiedostaa, että vierailulla kavereiden luona voi olla ihan eri säännöt kuin kotona. Väkivalta- porno- ym. vahingollista aineistoa voi olla tarjolla kavereiden kotona. Tämäkin saattaa selittää väkivaltaisia piirroksia ym.
Toki ohimenevänä (0,5v-1v) kautena tällaisetkin piirrokset saattavat olla ihan harmittomia.