Eilen täällä pk-seudulla satoi vettä ja itselläni töissä vaikeuksia, kutinaa keuhkoputkissa ja alkoi yskittämään. Peff arvot aivan loistavat mutta illalla tosi väsynyt olo. Mitään ammattitautia ei ole minulla todettu mutta en ole aikaisemmin huomannut että kostea sää minuun näin vaikuttaisi. Työpaikallani ei ole mitään koneellista ilmanvaihtoa joten ilmanvaihto toimii ns.pyöreän tuuletusräppänän avulla.
Kuinka voit
sadesäällä?
9490
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 9
Vanhimmat
siis ihan kauhea olo- tosi syvältä taas
peffit vähän laskussa, mutta olo kuin olisi joku pahempikin tulehdus
vilutti eilen, ei kuumetta kuitenkaan (36,0 iltapäivällä ja 36,6 illalla)
Aloitin aamuaskareet viiden jälkeen. Siinä sivussa laittelin aamupuuroa herääville perheenjäsenille ja passitin heidät töihin. Siivottu on. Parissa 3 l:n kattilassa muhii kaalipata. Kiitos hilkkaliisa vinkistä.
Mansikka-karviaismarjakiisseli viilentyy terassilla. Olohuoneen ison uunin pellit saan kohta kiinni.
Mieleni on ihan tyytyväinen, mutta kantapääni alue puoleenväliin jalkaterää ei. Alkoi kipeytyä liiasta askeltamisesta, vaikka KTL:n pääjohtajan Pekka Puskan askelmäärä, 10 000 askelta per päivä pitää ihmisen terveenä, ei ole lähelläkään täyttymistään.
Tosityhmä ruumiinalue, kun se ei saa irroitettua muutaman neliösentin alueelta siihen keräämäänsä kuollutta korppunahkaa.
Täälläkin on satanut ja satanut vettä päivästä toiseen ja marraskuun eka- ja tokapäivänä satanut valtava lumimäärä on sulamassa pikkuhiljaa tiehensä.
Ei tulisi mieleenikään lähteä tuonne ulkoilmaan altistamaan itseäni. Vaikka nenä-kurkku-keuhkoakselillani kaikki on nyt OK, niin ei olisi enää tunnin vaeltelun jälkeen muutaman tunnin päästä. Ehkä jo puoli tuntiakin tuossa homeilmassa riittäisi.
Eli minusta ei ole mikään ihme, että sinua yskittää ja keuhkoputkissasi kutisee, koska et voi välttää altistusta.
Omat limakalvoni reagoivat homealtistukseen kirvelyllä. Tuntuu kuin limakalvoilla olisi suolavettä.
jossa yritettiin tuota limaa keuhkoista irroitella. Väsyttää ja limaisuus tulee heti takaisin. Miten ihmeessä tuota limaa riittää aina vain, eikä siihen auta mitkään fysioterapeutin taputtelu ja ohjeet, pulloon puhaltelu ja jumppaaminen. No eilinen meni hoidossa ja lepäillessä, odotellessa ... Josko tänään olisi se hyvä päivä. Olihan eilinen ainakin tosi erilainen päivä elämässäni. Siinä vähän valoitettiin tulevaisuutta, eikä se kyllä kovin houkuttelevalta näyttänyt. Ehkä sitä sitten tosiaan tarvitsee noita pitkiä keskusteluja asian tiimoilta ihan näiden ammattilaisten kanssa, ei sitten tule epäselvyyksiä miten asioiden kanssa kannattaa edetä. Eipä tämä sairastuminen olekaan mikään takki, minkä voi riisua naulakkoon. Valitettavasti tämä takki pysyy tiukasti päällä.
Lomat on pidetty (=lomaa lapsen sairastelusta ensilumien tultua) ja töitä pitää paiskia (öisin); lumen tultua lapsi oli monen monta päivää oireeton, oliko peräti yli viikon. Sitten kannoin "mömmöt" ystäväni homekämpästä ja lopun voi arvata. Lumet ovat täällä Hämeessä jo hyvinkin menneet ja lapsi on päivittäin tunteja ulkona kuran keskellä.
Tällä viikolla jokaikinen yöyskiminen on voimistunut (myös päiväräkäily), viime yönä jo neljästi herättiin (siis vanhemmat) "odottamaan", joko rumba alkaa. Nebulisaattoria ei tullut hankituksi, koska lapsen astmalääkäri totesi, ettei siitä ole hyötyä; voihan tuossa päivystyksessä käydä iltaisin spiiralla, mutta tilanne onkin jo toinen ensi vuonna, kun päivystys siirtyy muualle.
Kaikkeen tottuu, kun ei muuta voi. Hieman sitä välillä syyttää itseään, että sanoihan se lapsen astmalääkäri, että etenkin tuon lapsen kohdalla vähäinenkin homealtistus on erittäin pahasta. Jos olisi sen HETI tajunnut (mitä siis käytännössä seuraa), niin olisimme nopeammin tehneet oikeat ratkaisut.
puhui tuosta nebulisaattorin hankkimisesta ja olen aikuinen. En tiedä sitten mitä mieltä siitä on keuhkolääkärini. Ainakin sairaalassa kerrottiin, että kyllä se lääke paremmin perille menee ja vähemmän aiheutta haittaa jos sen ottaa nebulisaattorilla. Toisaalta luin, ettei sitä tuosta noin suositella kaikille, eikä se kaikille autakaan. Minulla on sekä astma, että keuhkoahtauma, joten ehkä siinä on se syy miksi tt-lääkäri sitä ehdotteli. Katson ja kuuntelen mitä mieltä keuhkolääkäri on, kyllähän nuo lääkärin yleensä asiansa osaavat.
Teidän kohdalla tuo päivystyksen siirto kyllä on aika iso lisätaakka, joten kannattaa varmasti kysellä uudelleen asian tiimoilta. Ainakin tässä lähipiirissä sairastavat kyllä kertovat, että nebulisaattorilla otettu hoito auttaa nopeammin ja selkeämmin heille. Mutta jokainen on tietysti oma tapauksensa ja lääkäri sitten ohjaa oikeaan suuntaan. Joskus vain lasten kohdalla äitinä täytyy nousta barrikaadelle ja hoitaa asioita jämäkämmin. Näin ole kirjoituksistasi välillä lukenut sinun tehneenkin, joten ehkä tämä on taas asia jossa se äidin ammattitaito ohittaa sitä lääkärin mielipidettäkin. Ainakin kokeiluun pitäisi ko. laitetta saada lainaan tms. En edes tiedä millaisia nämä kotilaitteen ovat. En ole vielä jaksanut miettiä omallakaan kohdalla, mutta aina ne siitä sitten selviävät ajan kanssa.
Jaksamista ja toivotaan, että tulee noita pikku pakkasia ja lunta.
Yleensä olenkin aika jämäkkä ja saan asiat "kuntoon", mutta jotenkin ja toistaiseksi "olen luovuttanut" tuon ipanan kanssa. Monen monta kertaa olen ajatellut varata ajan omalle tk-lääkärille ja tivata, mitä mieltä hän olisi tuosta nebulisaattorista. Omalääkäri vaan on niin usein poissa, koska erikoistuu työterveyshuoltoon, ja mielestäni jo tekee niitäkin hommia terveysasemalla. Lisäksi hän on usein sairaslomalla (kuulemma masennusta). Yritin tänäänkin varata häneltä aikaa, mutta jälleen pois.
Tulin juuri lääkäristä, koska alaverenpaine huitelee yli sadassa. Tietty labrakokeisiin (rasvat, sokerit, suola-arvot kuulemma oleellisia..) ja kotimittausseurantaan. Lapsesta tulevan stressin lääkäri "allekirjoitti" ja totesi, että tulette sitten tänne jälleen spiralle. Käyhän se siis toistaiseksi, mutta vuoden vaihteen jälkeen onkin jo toinen tilanne. "Ja onhan niitä kortisoneja" - lääkäri lohdutti. Sanoin, että vastahan tässä molemmat syötiin. Lapseni on alkanut lihoa - voikohan noilla kortisonikuureilla olla osuutensa? Tosin annan hänen usein ostaa makeaa (perso suklaalle)..
Kyllä lapsillakin alkaa tulla turvotusta kortisonista. Tosin nuori elimistö pyrkii ja pystyy pitkään taistelamaan ja hakemaan oikeaa tasapainoa, mutta rajansa kaikella.
Makea lisää elimistössä kosteutta ja turvotus on myös tuota kosteutta. Makea ruokkii kaikenlaisia mikrobeja,samoin kuin makaronit ja pastatkin. Sekä tietysti hampurilaiset,pullat jne eli valkoiset jauhot ja sokeri.
on minusta minulla se ikävin oire. Toki tuo turvotus on "#%¤ ikävää myös. Ja minulle se tulee jo sanasta kortisoni. Se kyllä siitä tasaantuu, mutta kortisonin aikana turvotus on selkeä, tosin nyt tuo päiväannos on 40 mg ja siitä sitten vähenee 20 mg päivässä ja päättyy kokonaan.
Miten lapsesi kanssa on, nukkuuko hän kortisonista huolimatta?
nukkuu ja sitä olen ihmetellytkin, kun oma uni kortisonin aikana on niin ohutta, haurasta.
Tiedän, että makea ei ole hyväksi monestakaan syystä, mutta olen alkanut sortua antamaan "liikaa periksi" tuolle lapselle. Kun se lähes koko ajan on kipeä - sorrun antamaan joka päivä rahaa ja se menee lähes aina karkkiin.. Tiedän, että (taidan todellakin) teen karhunpalvelusta lapselle ja koko porukalle. Olen yrittänyt saada tuon rahan menemään esim. mandariineihin (lapsen herkkua), mutta lähes joka päivä se menee makeaan.