Kertokaa, oletteko joutuneet open ajojahtiin. Lapseni on vilkas, vallaton ja kielenkäyttökään ei ole niitä parhaita. Teemme kotona pitkäjänteistä työtä, jotta tavat muuttuisivat koulussa ja kotona. Yritämme myös motivoida opiskelemaan enemmän. Arvosanat ovat hyviä, joten siinä ei ole moittimista. Mutta mitä tekeekään opettaja... Ottaa nuoren milloin mistäkin syystä opettajanhuoneeseen ja haukkuu (en nyt tässä kerro miten), koska ei voi sietää lapseni persoonaa, joka on omanarvon tunteva ja valveutunut. Olen kokoajan yrittänyt puolustaa opettajia, että he tekevät hyvää työtä jne. Mutta nyt tuli mitta täyteen. Pohja putosi yhteistyöltä, on vaikea enää puolustaa lapselle opettajaa, jolla pedagogiikka puuttuu täysin.
opettajan ajojahti
tuntematon
393431
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 39
Vanhimmat
Puhut asiasta rehtorin ja opettajan kanssa, ellei muutosta tapahdu otat suoraan pääkallopaikalle yhteyttä.Meidän tapauksessa opettaja sai varoituksen.Opettaja ei ole mikään kaikkitietävä/osaava, eikä välttämättä edes työhönsä sopiva.Miten esim.lapseton muka osaa vain kirjanoppineena väittää tietävänsä miten oikeaoppisesti lapsia kasvatetaan.
Ennen opettajan työta haittasi hankalat lapset. Nykyään eniten haittaa opettajan työssä on hankalista vanhemmista. Sitä ei äkkinäinen uskokaan kuinka paljon pystyy kiusaa ja ylimääräistä työta teettämään, jos vaan haluaa. Tyyppiesimerkkinä on näitä jotka soittelee kolme kertaa päivässä ja kerran illassa ja valittaa millon mistäkin.
Tätä tapausta en tunne, enkä ota siihen kantaa. Välillä vaan vituttaa kaikki, johtuu varmaan liian lyhyestä kesälomasta.
Mahdatkos olla opettaja lainkaan, vai puhutko kerran kuulemaasi? Onku sulla lapsia? Muuta kokemusta kuin kirjoista luettua? Jepjep, reikäleipä...
Vanhemmista tulee hankalia,kun tietävät että jonkun on lapsen puolia pidettävä ja että heillä on oikeus saada tietää kouluasioista.Moni opettaja on saamaton puuttumaan asioihin,jotka haittaavat koulutyötä.Laiminlyövät monia velvollisuuksiaan. Pitääkin vissiin tehdä ajan kuluksi pieni ilmoitus.
lapsikultasi tietysti kertoo teille oman versionsa ja open kertomuksella ei ole enää painoa.
Varmasti jossain vaiheessa alkaa ketä tahansa nyppiä nää näsäviisaat, kokoajan äänessä olevat "valveutuneet" lapsukaiset.
Pitäkää kunnon käräjät: ope, lapsenne, rehtori ja te joku kolupsykologi. Siitähän se lähtee.
Tuskin ketään syyttä suotta viedään aina puhutteluun. Eli realismia vähän peliin, vanhemmat!
jossa vanhemmat pitävät lapsiaan niin täydellisinä että "ei meidän poika/tyttö". Sitten lapsi on joku ADHD ja se on veruke, että lapsi saa tehdä mitä haluaa eikä opet saa komentaa isin ja äitin pikku murua.
TYPERÄÄ
Opettajaksi valmistuu sellaisia,jotka eivät tienneet mitä muutakaan lukisi.Kunhan nyt johonkin lukion jälkeen jatkoi, ei siis motivaatiota - pelkkä luulo helposta hommasta, pitkine lomineen. Juu, kyllä on paljon hermovikasia opettajia,jotka joutais muuhun kuin opetustyöhön.
Todella ollakseen olevia opettajiakin on. Eräskin luulee olevansa muita parempi. Omat lapset sit menee missä sattuu ja tekee mitä sattuu.
en usko että opettajien viesti koulun nykymenosta on valheellinen. Mitään ei saa sanoa näille nykyajan muksuille, heti ollaan vetoamassa kaikenmaailman lasten oikeuksiin. Jos ei kotona käskyt tehoa eikä niiden noudattamista seurata, niin vaikea se on opettajien kasvattaa ja ojentaa.
Yhteispeliä!
Opettajan ukko on täysjuoppo ja istuu kapakassa yötäpäivää, riitelee kotona akkansa kanssa niinettei naapurit nuku.Eukko juoksee iltaisin hakemassa kapakasta, istuu siellä itekkin kaljaa kiskomassa arki iltaisin-voiko olla hyvä ja tasapainoinen opettaja?!!
No olipa juttu! Mitä ihmettä sen opettajan ukko tähän juttuun liittyy?
Muistellaan taas sitä adhd.tä eli mitä se on. Ensinnäkin vain ja ainoastaan diagnosoidut tapaukset ovat tapauksia, joista voi nimeä käyttää. Sitten muistetaan, että potilas saa välillä tavallaan kohtauksen. Joku asia voi sen laukaista. Silloin hänet joudutaan rauhoittamaan tavalla tai toisella. Olen keskustellut aikoinaan kahden avustajan kanssa. Kumpikin oli vuorollaan samalla henkilöllä. Kumpikin oli myös työllistetty. Ensimmäinen joutui pitämään tunnit käytävällä, koska ei saannut tilannetta hallintaan. Kun toinen tuli peli oli heti selvä. Kysyin häneltä miten asia on mahdollista. Vastaus oli yksinkertainen. Minulle asia on tuttu vanhastaan. Tiedän mitä pitää tehdä, koska veljelläni oli myös sama homma. Eli taito on se joka merkitsee. Jos diagnosoituja lapsia on luokassa ja siellä ei ole yhtään alan ammattilaista jolla on erityisopettajan koulutus, niin vaikeaa on tilanteen hallinta. Pitää myös muistaa, että opettaja on se henkilö jolla pitää olla se taito tilanteen purkuun. Mitä tulee tähän saa tehdä mitä haluaa. Nuilla palstoilla, jotka kertovat mitä oireita on ja miten esimerkiksi niitä voidaan välttää. Ajatellaan tilannetta, että koululla on lautaset valkoisia ja punaisia. Jokaisen pitää ottaa se, mikä kohdalle sattuu. Entä jos tämmöinen henkilö kokee, että ei halua syödä punaisesta lautasesta. Asiasta tulee aina riitaa, jos punainen sattuu hänen kohdalleen ja hän yrittää sen vaihtaa toiseen. Onko hän mielestänne kuriton. Huonosti kasvatettu. Ei noissa keinoissa joista kerrotaan sanotaan, että aina pitää antaa mahdollisuus valintaan. Päätä ei saa hakata seinään, vaan pitää esimerkiksi sopia etukäteen, että voit syödä kummasta lautasesta haluat. Entä, kun ruoka tulee eteen ja hän ainoastaan hajun perusteella sanoo, ettei syö sitä. Pakotatko syömään haukkuen, vaikka edellisilläkin kerroillakin hän on sen jättännyt syömättä. Eli aina, kun puhutaan niistä pikku muruista, niin pitää tietää, miten asia on.
että kun ope dokaa ja riitelee yökaudet ukkonsa kanssa niin.....
Lapsia ei saa tasapäistää. On tempperamenttisia ja hiljaisia lapsia. Jokaiselle pitää löytyä tapa opettaa. Hiljaisia ei saa jättää varjoon, mutta ei myöskää tempperamenttisia saa nujertaa siten, että sanotaan, että olet huono ihminen ja huonosti kasvatettu. Uskokaa tai älkää mutta tempperametti on hyvä asia ja tarvitaa aikaa ja ymmärrystä, että lapsi pystyy ohjaamaan tempperamentinsä oikein. Koulussa tämä usein unohdetaan. Ymmärän kyllä, että opet ovat väsyneitä, mutta silti... Opethan ovat käyneet koulut siihen, että osaavat käsitellä näitä juttuja, vai ovatko?????
Paljon enemmän on sairaan-ja vanhustenhoitajia, jotka joutaisivat muuhun työhön.
On myös hermovikaisia lääkäreitä, tuomareita, palomiehiä, hitsareita...
Luetteloa voisi jatkaa loputtomiin!
Opettajakoulutukseen ei niinvain mennä.Kuhan nyt
johonkin. Juttusi kyllä puhuu tasostasi puolestaan.
..perseestä. Vanhemmat, jotka eivät pysty hoitamman edes omaa lastaan, edellyttävät että joku pystyy ottamaan huomioon 30 erittäin valveutunuta, näsäviisasta, ylenmääräisen materian parissa kasvanutta, ilman aikuisen läsnäoloa kasvanutta ihmistä.
Kun lukee lehtiä, näkee toinen toistaan kornimpaa esimerkkiä siitä millaista koulussa on. "Sä et mulle mitään mahda"-poikaa pidetään hellävaroen kiinni, käy suunnilleen omasta tahdostaan raivoamassa jossakin arkistohuoneessa, sen jälkeen on reksi syytteessä. Jos opettaja menee väliin tappeluun; opettaja saa syytteen. Ne ihmiset ketkä kauhistelevat opettajien toimia paniikkitilanteissa, voisivat aivan extremenä kokeilla miltä tuntuu pidellä pidellä esim 10-15v.psyykehäiriöistä kakaraa hellävaroen kiinni niin että kaikilla on hyvä olla..yllättävän vaikea hommaa... ja tunnetila jossa sen jälkeen ihminen on.. Muutenkin, kokeilkaa ihmiset, järjestäkää itsellenne tilaisuus olla koululuokasa niin että homma skulaa.
Lapsia on moneen junaan. Todella paljon on fiksuja lapsia, fiksuja vanhempia. Mutta helvetisti on nuorena kuolleita opettajiakin.
Huono opettaja pilaa koko lapsen elämän.Jos lapsi ei opi,vikaa haettava myös opettajasta tai tyylistä opettaa.
Tutun tytär on opettaja ja niin yksinkertaisen oloinen, että ihmettelen että millä eväin sellainen voi opettaa? Voi olla että toimii työssään erilailla kuin siviilissä.Tämän poikaystävä on muutekseen myös aika juoppouteen taipuvainen.
Ja miksi tähän on tultu. Näsäviisaat ovat päättäneet, että opettajilla ei ole mitään oikeutta pitää lasta voimakeinoin paikoillaan. Eikä tehä muutakaan. Lapset nauravat sitten partaansa. Kaikki, tietävät oikeutensa, sillä ne kerrotaan heille. Niitetään nyt sitä satoa, jota on kylvetty.
Eli nämä kurittomat kakarat on vain yksinkertaisesti haukuttava pystyyn!
Nykyisin sitä paitsi täytyy useasti kasvattaa
myös vanhempia, kun ei olla sisäistetty, mitä
lapsen kasvatus tarkoittaa.
Siinäpä on sitten analysointia kerrakseen: TUTUN TYTÄR ON YKSINKERTAINEN OPETTAJA JA SEN MIES VIELÄ JUO ALKOHOLIA.
Arvaapa mitä tuo tarinointisi kertoo sinusta: olisit itse halunnut lapsistasi jotain yhtä hienoa-ja nyt et muuta voi tehdä kuin kaivella kaivelemalla vikoja tuttaviesi lapsista ja niiden puolisoista.
Miten olis jos alkaisit elää ihan ite!
Ihan tavallinen kansanläheinen ammatti, ei vaadi hirveitä ponnisteluja kuten esim.lainopillisella tai teknisellä alalla.
Mutta niinhän jotkut nostaa ylioppilaankin arvoon arvaamattomaan.Se kylläkin vaati päätä lukionkin läpi vieminen, toisin kuin ammattikoulu.
Siinä tekstissä ei muuten lukenut että yksinkertainen opettaja...jokin oppimishäiriö se on itelläskin takana ja päällä edelleen...
Mistä tiedät,että "ei voi sietää lapsesi persoona"? onko hän sanonut niin?
Jos olisit kotona tehnyt "pitkäjänteistä" työtä , ei tavat olisi sellaisia ,että niihin tulisi puuttua - saatika kielenkäyttö.
Mitä ovat nuo "milloin mistäkin puhuttelut"?
Ihan vähästä ei varmasti kukaan opettaja edes viitsisi vaivautua.Muutakin tekemistä on yllin kyllin.
"Omanarvon tunteva ja valveutunut" oppilas on
yleensä ilman rajoja kasvanut pikku peijooni, jolle ei koulussa eikä kotona mahdeta mitään.
Rajat tulevat vastaan (jos tulevat) vanhempana sos.viranomaisten tai poliisin kanssa.
Mitä tarkoittaa"pedagogiikan puuttuminen"?
Mistä sinä sen tiedät?
Uskotko nuoren kertomuksiin? Niillä ei saaata
olla totuuden kanssa mitään tekemistä.
Etköhän ota lusikan kauniiseen käteesi ja myönnä oma epäonnistumisesi kasvatustyössä. Opettajien puhutteluun ei joudu kunnolla käyttäytyvä ja hyvin kasvatettu nuori!
Yrität kirjoituksellasi puhdistaa oman osuutesi asiassa , mutta valitettavasti moni opettaja voi sanoa oppilaalle : " Käyttäytymiselläsi kerrot suoraan ,minkälaista kotonasi on."
Lapsen kehitys voidaan pilata jo päiväkodissa. Kun lasten parissa ottaa jonkun lapsen "hampaisiinsa", on varmaa, etta lapsi saa kärsiä, puhumattakaan vanhemmamista ja erityisesti yksihuoltaja äidit ovat näiden hoitotätien hampaissa ja lapsi saa erityisen huonoa kohtelua ja silloin löytyy joka päivälle ikävää kerrottava lapsesta. Eikö näinkin varhaiseen kehitysvaiheeseen kuuluisi korsotaa lapsen hHYVIÄ piirteitä eikä aina olla ensimmäiseksi hymyssä suin kertomassa lasta hakemaan tulevalle henkilölle, mitä huonoja puolia taas on löytynyt. Mikäli lapsi vaihdetaan uuteen hoitopaikkaan, niin useinkin tilanne helpottuu ja lasta arvostavassa ympäiristössä saa kasvaa iloinen ja virkeä lapsi. On ikävää, että elämämme eri vaiheissa juodumme olemaan hoidettavana ja erittäin ikävää on, mikäli nämä hoitajat/ opettajat käyttävät julmaa mielivaltaa hoidettavan nujertamiseksi. Tietenkin täytyy muistaa, että on erittäin hyvääkin henkilöstöä lapsiamme hoitamassa, opettamassa, ja kannustamassa eteenpäin elämässä, ei yleistetä.
Ei niitä puhutteluja turhasta pidetä. Meillä on kaksi lasta, toinen jo lukiossa. Mitään ongelmia ei ole ollut. Päinvastoin koulusta saisi joskus jotain viestiä tulla, esim. positiivista. Yläasteellakaan ollessa ei luokanvalvojasta kuulunut pihaustakaan. Kyllä lapset katsovat käytösmallin vanhemmistaan.Mieti, millaisen mallin annat.
Opettajan työlle annetaan väärät raamit. Nykyaika vastaan vanhat perinteet. Kakarat elää nousukas vanhempineen hektistä kulutusyhteiskuntaa, koululaitos taas vanhoissa perinteissä. Vanhemmat tekee tulosta, kilpailee, asenteet siirtyy lapsiin. Opettajan koulutuksessa uskotaan kunniantuntoon, rehellisyyteen, empatiaan, vastuuseen. Ihmisen raadollisuutta ei myönnetä, missään muodossa.
Vanhemmat pitäis nykyisin kasvattaa omissa opistoissaan, mutta ongelma on globaali: jos Suomessa korotettaisiin ihmisten moraalia suhteessa toisiin valtioihin, olisimme ainoita, se ei kannata, elämä on liian lyhyt.
Välissä ovat ammattiryhmä nimeltä opettajat, ihanteisiin uskovaa kaartia.
Mielisairaat, lääkkeen varassa olevatkin ihmiset saavat vastuullistaa omien mutkikkaiden perusteidensa kautta, esim. opettajia. Seurauksena on varovaisuus kasvatuksessa,munaton meininki jossa pestään kädet vastuusta koska pelätään oman elämän, omien lapsien ja maineen puolesta. Opettajia vedetään milloin mihinkin lööppiin: "Opettaja tarttui poikaa rinnuksista". Missä on moraali? Vanhempi joka kysy mitä teit? Millainenäpyli menee oikeuteen syyttämään opettajaa sen jälkeen kun oma lapsi on rusikoinut toista, ja opettaj on mennyt väliin ja saatuaan räär naamalleen tarttunut kauluksesta? Näitä tapauksia on pilvin pimein.
Opettajissakin onm pikkusieluisia nyhrääjiä, tunnevammaisia.
Mutta työnä se ammatti on halveksittu, kaikki ovat osaavinaan paremmin.
Lukekaapa oheisesta osoitteesta Liisa Kelttikangas-Järvisen ajatuksia. Opettajatkin voivat ottaa opiksi.
http://www.oulu.fi/ktk/life/Ajankohtaista/liisak.htm
Olin koulussa muka kauhukakara. Nyt olen eläkkeellä ja voin sanoa pärjänneeni hyvin elämässä.
Minulla oli noin sata opettajaa ja niistä oli yli 90 täysiä paskoja. Surkimuksia. Mutta oli myös ne kymmenkunta erinomaisia.
Minä opiskelin aikoineen itse. Onnistui erinomaisesti.
En siis oppinut mitään koulussa. Sen jälkeen kylläkin, niin että olen ammateissani ollut huippuluokkaa.
Minun perheessäni on kaksi erityisopettajaa. He ovat alansa huippuja. Ehkä he ovat oppineet sen jossain koulussa.
Olen sitä mieltä, että koulussa oppii vain perusteita ja tien opin lähteille. Se koskee myös yliopistoja ja opettajan kuolutuslaitoksia. Ihminen itse määrää mitä hän oppii.
Opettajalla on suuri vastuu. Hän voi tuhota oppilaan tai motivoida oppimaan. Kumpi tapahtuu, ei ole oppilaan syy mutta voi olla opettajan ansio.
Peras opettajani oli koneteknikko ja toiseksi paras yliopiston dosentti. Epäilen ettei kummallakaan ollut opettajakoulutusta.
Kiitos tästä kommentista. Tosi on, että lapsi saatetaan tuhota koulussa. Ei haluta ymmärtää erilaisuutta. Jos on erilainen niin aina ajatellaan, että vanhemmat ovat huonoja eivätkä osaa kasvattaa. Asia ei kuitenkaan ole niin. Yleisesti ottaen vanhemmat ovat vastuunsatuntevia, rajoja ja rakkautta antavia vanhempia, mutta aina syyllistetään vanhemmat jos lapsi on erilainen. Ehkä lapsi on liian älykäs tähän koulusysteemiin ja tasapäisyyteen.
Kirjoitan samalla nimimerkillä.
Jos lapsella on vaikeuksia koulussa niin ne pitää voittaa. Yksin hän ei kenties siihen pysty. Silloin tarvitaan ymmärtävää opettajaakin.
Eräs poika opetteli virkkaamaan kotona selällään maaten. Koulussa piti myös virkata. Poika meni luokan perälle lattialle selälleen ja virkkasi. Opettaja salli sen. Eihän sellainen ole kasvatuksellista? Siitä opettajasta tehtiin myöhemmin kouluhallituksen korkea virkamies. Hän oli älykäs opettaja
Kaikki lapset ovat onneksi erillaisia. Olisi opettajan helvetti jos luokassa olisi 30 kloonia. Olisivat he kuinka kilttejä tahansa.
Minun aikanani luokassa oli jopa yli 50 oppilasta. Häiriöitä ei ollut muuta kuin mitä muutamat opettajan aiheuttivat. Oppilaiden piti panna opettajia järjestykseen jopa tekemällä lakon. Kerran minä istuin syyttä neljä tuntia jälki-istunnossa seitsemäntuntisen koulupäivän päätteeksi ilman ruokaa. Kun sanoin opettajalle istuvani vaikka aamuun asti mutta en tunnusta tehneeni mitään mistä minua syytetään, hän pillahti itkuun ja tunnusti menetelleensä väärin sekä pyysi anteeksi. Löimme kättä päälle ja hän lupasi vastedes olla oikeudenmukainen. Ei pitänyt kuitenkaan sanaansa.
Jatkoin sittemmin itseopiskelulla. Koulu ei sopinut minulle. Minä vaadin oikeudenmukaisuutta.
Nykyisin koulu on paljon parempi, mutta kehittämistä ja parantamista on. Sitä ei opeteta vanhoille opettajille missään koulussa. Se on itseopiskeltava.
Oppia ikä kaikki, myös opettajille.
Erittäin hyvin sanottu.
Suorastaan harvinaisen hyvä puheenvuoro tällä palstalla.
Tunnut olevan perillä asiasta tuossa alussa. Itsekkin olin mansikkalan yläasteella aikoinaan ja suuri luokka. Opettajat yleensä aika vanhoja tai ainakin tuntui siltä. Oppilaita pidettiin aisoissa kovalla kurilla. Pelko, että sinut nolataan luokan kuullen sai yrittämään tai olemaan anakin hiljaa. Koska opettajat olivat opettaneet monen isää tai äitiä, niin oppilaita verrattiin vanhempien suoriutumiseen ja koko luokan kuullen. Haukuttiin ameepoiksi ja vaikka miksi. Nyt asiat on toisin. Näin ainakin koen. Opettajat ovat kansan ihmisiä, eikä jotain jumalia, kuten ennen. Puhuit tuossa vaikeuksien voittamisesta ja asia on juuri näin. Jatkan tuosta lautas jutusta minkä kerroin esimerkkinä. Eli lapsi tuntee ettei voi ottaa punaista lautasta. Hän tuntee ahdistusta tästä ja yrittää laskea jo jonossa ollessaan sattuuko punainen lautanen tänään hänelle. Jos sattuu, niin hän yrittää ratkaista tilanteen vaihtamalla paikkaa jonossa, koska järjestyssääntöjä täytyy noudattaa tätä ei sallita vaan käsketään ottamaan oma paikka ja se lautanen joka kohdalle sattuu. Lapsi siis yrittää itse ratkaista tilanteen, mutta yhteiskunta on tehty niin ettei siinä suvaita erilaisuutta. Ei ymmärretä, että punainen lautanen saa hänet reagoimaan määrätyn lailla. Saa hänet paniikkiin. Keskitytäänkö syyhyn, miksi hän ei voi ottaa lautasta yhtä hyvin, kuin seuraamuksiin.
Tämä oli ainoastaan esimerkki ja tahdoin tuoda esille tässä sen, että aina pitää tietää miksi joku käyttäytyy jotenkin. Moni näistä lapsista ei tee sitä tahallaan, vaan se kuuluu oireisiin. Jotkut asiat saavat oireet laukeamaan.
Kirjoituksesi oli mielenkiintoinen ja ihan asiallinen. On hienoa, että tunnustatte ongelmat ja näette kotona vaivaa pitkäjänteiseen asennekasvatukseen.
Muistakaa myös, että niinkuin moni on tuossa kirjoittanut, on lapsien tarinat useasti aivan muutakuin todellinen asianlaita. Kun toimin kouluaikana (itse opiskelin siis) apuopettajana, minulle annettiin "rasavillien" oppilaiden matematiikan opetus, eli eräänlainen erikoisryhmä. Itsekin olin aikoinani ongelmanuori, jolla kuitenkin oli hyvät arvosanat, mutta ongelmia auktoriteetin kanssa ja olin useasti puhutteluissa ja jälki-istuinnossa (kotona asiat oli aivan hyvin ja oli erilainen siellä). Siksi ehkä minut laitettiinkin tämän ryhmän opettajaksi, koska kyseisen koulun vanhat opettajat olivat olleet myös minun opettajiani joskus aikoinaan... Tästä on nyt kuusi vuotta aikaa, eli ei kovin vanhasta asiasta puhuta...
Mutta asiaan, eli nämä lapset erikoisryhmässä (osa heistä) olivat tosiaankin liian itsearvonsa tuntevia, eli tiesivät tasan tarkkaan, mitä opettaja voi sanoa/tehdä. Niinpä tavaroita hajosi, esineitä lenti kohti ja vittuilu oli julmaa minua kohtaan. En ole pienen kokoinen mies, joten sanoin vain rauhallisesti, että vielä kun yksikin kirja/penaali/muu esine lentää minun päähäni, kyseiset häiriköt lentävät pihalle pakkaseen hetkeksi miettimään mitä tekivät. Ei mennyt kuin kaksi tuntia, kuin kahden lapsen vanhemmat soittivat koululle ja ilmoittivat, että olin uhkaillut syyttömästi heidän rauhallisesti käyttäytyviä lapsiaan ja he halusivat tehdä kirjallisen varoituksen ja pyysivät "tutkimuksta" asiasta. Vanhemmat opettajat vain totesivat, että tätä sattuu joka kuukausi, ellei useammin. Eli ei kannata välittää...
Täytyy vain ihmetellä, mikä nykyvanhempia vaivaa!! Itsekkään en ole kuin kohta kolmekymmentä, mutta en itkenyt kotona koskaan opettajan kettuilusta tai jälki-istuinnoista. Nykylapset tuntee lait ja pykälät niin hyvin, että "kiusaavat" opettajia tekemällä kaikenmaailman valituksia, joihin nämä pullamössö-vanhemmat paniikissa reagoivat ja ottavat yhteyttä kouluun.
Sitten näiden valitusten pelossa ei opettajat enää uskalla sanoa mitään poikittaista sanaa oppilaille saati sitten huutaa. Koko luokan opetus kärsii muutamasta häiriköstä, mutta asialle ei nykyisin mahda minkään. Surullista katsoa mihin ollaan tultu...
Lopuksi sanon, että kyllä, on opettajia, joiden ei todellakaan tulisi koskaan tehdä opetustyötä, mutta sellaisia on aina ollut ja tulee olemaan, miksi se olisi kovin erilaista nytkään. Koulun tarkoitus ei ole tehdä ihmisistä kaiken oppineita ja elämän joka käänteessä pärjääviä (kuten eräs tuolla kirjoitti), vaan antaa pohjat elämään. Käytännössä ja elämässä oppii ihan yhtä paljon, ellei enemmän.
Nyt ei kysymys ole sellaisesta oppilaasta, joka rikkoo paikkoja tai hakkaa oppilaita. Kysymys on ihan tavallisesta murrosikäisestä nuoresta, joka on vain tempperamenttinen ja tarvii nyt vanhempien ja opettajien oikeaa ojausta. Ei juo viinaa, eikä polta tupakkaa. Ehkä on vain liian älykäs eli positiivisella talvalla omanarvontunteva. Täällä on tästä omanarvontunnosta tehty kirosana. Ei se tarkoita sitä, että vanhemmat ovat unohtaneet lapsen ja antavat kaiken periksi. Rajat ja rakkaus on olemassa.
käytös viittaa varsinkin tuohon jälkimmäiseen. Tutustu aineistoon! (syndroomaa potevat ovat sosiaalisesti kykenemättömiä, fiksuja esim.yhdellä alalla)
Luulen ettet tiedä mitään adhd:stä tai asbergeristä. Jätä diaknoosit asiantuntijoille. Hekin kyllä voivat erehtyä. Eräskin syvästi kehitysvammainen pääsi ylioppilaasksi ja myöhemmin maisteriksi. Hyvin monet nerot ovat olleet adhd:itä. Muistaakseni Einstein ja Edisonkin. Kauppaneuvos Lallukka Viipurista sanoi: Valitettavasti poikani on normaali.
mutta noinhan näillä palstoilla aina sanotaan...kun ei muuta keksitä ja voishan sitä yrittää käyttää lasta jollain lääkärillä, jos sieltä jotain apua vaikka tuliskin...tai sitten käyttää sitä opea lääkärillä tai vanhempia tai koko koulua ;D
Entäs sitten, kun on koulu loppu ja armeija kutsuu. Sama homma edessä, jos kouluaikana ei saada asiantuntevaa hoitoa. Aikuis iällä tehdään ja kirotaan. Miten reakoidaan, kun joudutaan ruuhkaan. Kiroillaan ja haukutaan muut. Ei malteta odottaa jonossa vuoroaan jne.
Kaikki on kuitenkin kiinni asiantuntemuksesta. Miten ihmisiä käsitellään. Pomot käskee eikä kehu ikinä. Kun teet työsi kunnolla vuosia tuleekin eteen, että se pitää tehdä vielä nopeemmin. Ihmismieli on kuitenkin sellainen, että jos annetaan itse päättää niin silloin saatetaan tehdä paljon enemmän, kuin kyttäyksen ja käskyjen uhalla. Muistatteko tuntemattomassa sotilaassa, kun kapituliantti tuli käskemään miehiä ylös sotaoikeuden uhalla. Kaikki olivat sitä mieltä, että ei lähetä. Ei vaikka ampuis. Koskela siihen, että eiköhän pojat lähetä, kun matka on pitkä. Muistakaa ottaa kaikki mukaan. Soittopelitkin. Tähän sotamies, että joo rammaritkin ja kaikki lähti matkaan heti. Tuossa aikaisemmin jo kerroin, että diagnosoitua adhd:tä sairastavat jotuvat maksamaan kuukaudessa itse lääkekustannuksia esimerkiksi 40-90 euroo. Eli vanhemmat joutuvat maksamaan peruskoulun käynnistä.
Joskus tuntuu kuin koko yhteiskunta olisi hullujen huone.
Hulluja nuo roomalaiset, sanoi Obelisk (oliko se).
Tekisi mieli sanoa: Hulluja nuo "kansanedustajat".
Valta mennyt sinne missä on nestettä.
Taitaa minen pojan ongelma olla paskoruotsi ja sellainen.
Opettajat eivät voi valita aineita. Kuitenkin pitäisi antaa oppilaiden tehdä se ainakin täysin turhan aineen kohdalla. Uskonnonkin tilalle voi valita sen elämänkatsomustiedon. Miksei ruotsin tilalle muuta?
Pari ajatusta mitkä mieleeni tulivat...
En usko että monikaan opettajista valitsee alaa vain sen takia, että koulutukseen olisi helppo päästä, sillä sitä se ei todellakaan ole. Alalle hakeutuvista monet voivat hakea koulutukseen 2-4 kertaa ennen kuin edes pääsykoepaikka tai opiskelupaikka heltiää.
On kuitenkin totta myös se, että on ihmisiä, joille opettajantyössä tärkein motivaattori kesä-, heinä- ja elokuu. Se on valitettavaa, mutta ei pelkästään opettajien ammattikunnan ongelma. En usko että muidenkaan alojen edustajien motivaation lähteet ovat välttämättä sen korkeammat, kuin näillä motivoitumattomilla opettajilla.
Mielestäni on myös kohtuutonta, että ihmiset, jotka eivät päivääkään ole kokeilleet opettajan työtä voivat arvioida ja kyseenalaistaa opettajien ammatillista osaamista tai henkilökohtaista elämää. Kuinka moni vastaavasti kyseenalaistaisi samanlaisella asenteella, mitä tässä keskustelussa on ollut, esim. poliisien, insinöörien tai lääkäreiden ammatillisen osaamisen. Ihan samalla tavalla myös näiden ammattikuntien sisältä voi löytyä "huonoja yksilöitä", jotka hoitavat tehtävänsä miten sattuu. Missä on se keskustelu, missä käsitellään näitä asioita?
Samoin haluisin tuoda esille, että koulumaailma on muuttunut todella paljon siitä, kun monet teistäkin koulunsa ovat käyneet. Käykääpä katsomassa, minkälainen on tämän päivän opetussuunnitelma ja mitä vuodessa oppilaille pitäisi saada opetettua. Tietysti samalla opettajan tulee huomioida jokainen oppilas yksilönä ja olla selvillä siitä mikä on kenellekin sopivin oppimistyyli. Ja tietysti toteuttaa opetus siten, että jokaisella olisi mahdollisuus oppia oman oppimistyylinsä mukaisesti. Parhaimmillaan luokassa voi olla kolmea eri luokka-astetta, joille kaikille opetetaan eri asiat.
On totta että kärjistän asiaa, mutta tämä on arkipäivää opettajille. Eikä tässä ole vielä edes puolia siitä, mitä muuta koulupäivän aikana tapahtuu. Tunnin alussa selvittelet ensin kaikki välituntiongelmat ja tekemättömät läksyt. Välitunnilla käyt valvomassa oppilaita tai yrität hoitaa oppilaiden taksikyyti- tai muut asiat. Jossain välissä koitat lukea hallintopuolelta tulleet sähköpostit tai oppilaiden reissuvihkot ja koitat vastata niihin. Samalla koitat muistaa, mikä oli seuraava tunti ja mitä siellä oli tarkoitus tehdä...
On helppo arvostella toisten työtä ja ammatillista osaamista. Toivoisin kuitenkin, että huomioisitte myös sen, että suurin osa opettajista yrittää koko ajan parhaansa ja huolehtii myös "virka-ajan" jälkeen oppilaidensa tilanteista.
Niin kuin jossain aikaisemmassakin kirjoituksessa todettiin, opettajatkin ovat vain ihmisiä. Jos itse olet erehtymätön ja täydellinen, on varmasti vaikea ymmärtää sitä, että ihminen, myös opettaja, on aina vain ihminen puutteineen ja erehdyksineen.