Heippa rakkaat lukijat!
Ajattelin tarjota vaihteeksi vähän perinteisemmän pehmokinky-tarinan pimeän marraskuun iloksi. Otan mielelläni kommentteja vastaan tästäkin – joskin tietäen, että kovemmasta tyylistä pitäville en osaa tarjota juuri mitään.
Jenny
JENNY VAI JESSICA?
Alkuviikon olin ärtyisä. Viikonlopun ihanat muistot tuntuivat jo niin kaukaisilta. Olin aikonut hienovaraisesti kiusoitella Sinua vihjailemalla kaikesta siitä, mitä Itä-Suomen retkelläni tapahtui. Tiedän, että et voi vastustaa ajatusta rakkaastasi ystävänsä kanssa sapfolaista hellyyttä jakamassa, ja kunnioitan avointa ja hyväksyvää asennettasi seksuaalisuuden monimuotoisuutta kohtaan. Et ole lainkaan homofobinen, ja hyväksyt vaimosi lievän biseksuaalisuuden ilman mustasukkaisuutta. Uskoin, että pieni kiusoitteluni johtaisi ihaniin yhteisiin hetkiin.
Mutta pilasit itse kaiken. Eräänä alkuviikon iltana jouduin lainaamaan kannettavaa tietokonettasi erään yllättävän työtehtävän tekemiseen kotona, kun omani odotti yhä uutta kiintolevyä. Oman tietokoneeni rikkoutuminen ja epävarmuus siitä, oliko kaikki tärkeät tiedostot varmasti varmuuskopioitu, harmitti valtavasti, mutta vielä enemmän minua harmitti yksittäinen tiedosto, jonka sattumalta sinun koneessasi huomasin.
Jo nimi ”jessica.jpg” herätti epäilyni. Tiedoston sisältö oli sitä, mitä arvelinkin. Tyttökuva.
Pian kotiin palattuani olit tunnustanut masturboineesi lauantai-iltana ja saaneesi siihen virikkeen ajateltuasi kaikkea sitä, mitä tiedät Susannan ja minun tehneen ja mahdollisesti tekevän parhaillaan. Minusta se oli liikuttavan söpöä ja hymyilin vain monimerkityksellisesti. Mutta ”Jessican” kuvan löytyminen vihjasi, että olitkin hankkinut virikkeesi aivan muualta.
Muita vastaavia kuvia en löytänyt, mutta yksikin riitti. Se ei ollut varsinainen pornokuva, mikä pahinta olikin. ”Jessica” oli tumma kaunis nuori nainen, pukeutunut koulutyttömäisesti vartaloa myötäilevään puseroon, ruudulliseen hameeseen, ylipolven sukkiin ja siisteihin melko matalakorollisiin kenkiin. Hän ei ollut meikannut voimakkaasti, ja hymy oli viaton. Joku silikonipumpattu barbie olisi vielä mennyt, mutta ”Jessicassa” oli aivan liikaa sitä, mistä tiedän Sinun oikeasti pitävän. Olin surullinen ja loukkaantunut, mutta en saanut suutani auki.
Selitin kiukutteluni syyksi milloin työkiireet, milloin hormonitoiminnan. Annoin Sinun hoitaa yksin ruoanlaiton ja tiskit. Otin vastaan ahnehtien tarjoamasi hartia-, niska- ja jalkahieronnat tarjoamatta itse vastineeksi mitään hyvänyönsuukkoa enempää.
Työviikon kääntyessä lopuilleen aloit huolestua. Pelkäsit loppuun palamistani, kun syytin pahasta olostani työstressiä. Sain viimein kerrottua, mikä mieltäni painoi. Minua ei edes nolottanut, vaikka samalla jouduin tunnustamaan tutkineeni tietokoneesi tiedostoja.
Olit aidosti pahoillasi. Tarjosit kaikkea mahdollista hellimistä, mutta en suostunut mihinkään. Vakuutit, että olit katsonut kuvaa vain hetken, todennut että kotona näet paljon kauniimpaa ja nauttinut sen jälkeen vain mielikuvistasi.
En tiedä, olisiko minun pitänyt uskoa vai ei. Vähitellen tajusin oman suhtautumistapani kohtuuttomuuden. Olin sentään itse harjoittanut seksiä toisen ihmisen kanssa, kun Sinä olit korkeintaan masturboinut toisen kuvaa katsellessa.
Lopulta ajattelin kääntää tilanteen eduksi ja yhteiseksi nautinnoksi. Aloin mielessäni kehitellä syvimpiä kieliäni soittelevaa roolileikkiä, johon varmasti saisin Sinut mukaan. Samalla saisit rangaistuksesi tuhmuudestasi.
Minulla oli jo tarkat suunnitelmat, kun perjantai-iltana kysyin halukkuuttasi leikkiä vaimosi – rouvasi, mitä korostin tuodakseni tarkoitukseni paremmin selville - kanssa pitkästä aikaa. Olit heti innokas, ja minä hyvilläni. Tiesin jo nyt antaneeni anteeksi Sinulle kaiken, mitä ”Jessican” kanssa ikinä olit puuhannutkin.
Pyysin sinua pukeutumaan silmääni miellyttävästi. Nautin Sinusta alastomana, mutta en halunnut sitä heti. Pyysin Sinua pukemaan yllesi ihoa myötäilevän mustan poolopuseron, pyöräilytrikoot ja polvisukat, kaikki mustaa. Upea vahva vartalosi peitettynä mutta silti näkyvissä… Halusin kuitenkin sitoa silmäsi mustalla liinalla, jotta et vahingossakaan näkisi minua tai leikkihuoneeksi valitsemaani olohuonetta ennen kuin on sen aika. Pyysin Sinua odottamaan ohjeitani omassa työhuoneessasi ja pitämään liinan silmilläsi.
Itse valmistauduin kilpasille ”Jessican” kanssa. Alle puin yksinkertaiset mustat alusvaatteet, yläosaan napakan ohuen poolon, alaosaan skottiruudullisen lyhyen hameen ja mustat lämpöiset ylipolven sukat. Jalkaan laitoin matalat avokkaat. Meikkasin vain vähän. Palmikoin hiukseni kahdelle letille. Ainakin omasta mielestäni olin aika söpö.
Kun olin valmis, valmistin leikkihuoneemme. Kytkin tietokoneesi dataprojektoriin ja avasin ”jessica.jpg”-tiedoston heijastumaan seinälle. Tytöstä näytti tulevan lähes luonnollisen kokoinen.
Asettelin pöydälle siistiin riviin raipan, kapean mustan nahkaisen kaulapannan ja pienen hieromasauvani. Näitä tuttuja leluja tarvittaisiin leikissämme.
Viimein koputan työhuoneesi ovelle ja astun sisään. Istut tuolilla kuuliaisesti selkä suorassa. Tartun käteesi ja kutsun: ”Tule, mutta älä kysele mitään äläkä sano mitään, ellei Sinulta kysytä.” Nyökkäät vastaukseksi.
Talutan Sinut kädestä pitäen olohuoneeseen. Varmaankin hämmästyt dataprojektorin huminaa, mutta muistat ohjeeni, etkä kysy mitään.
”Laskeudu polvillesi, niin annan Sinulle kaulapannan merkiksi siitä, että olet nyt minun. Kokonaan minun.”
Polvistut kuuliaisesti ja ojennat kaulaasi. Asettelen poolokauluksesi hellästi alaspäin ja kiinnitän varovasti pannan. Lämmin ihosi tuntui hyvältä. ”Eihän tää tullu liian kireelle, kulta?”, kuiskaan ilman roolia. Puistat päätäsi vastaukseksi.
Pyydän Sinua nousemaan ja talutan Sinut sille seinälle, johon Jessican kuva heijastua. Tartun käsiisi ja ohjaan ne seinälle Jessican lantion kohdalle. Oma vartalosi tietenkin peittää osan kuvasta, mikä näyttää hullunkuriselta. Oikeastaan se sopii aika hyvin näkemyksiini pornosta ja sen epäluonnollisuudesta.
”Tunnustele käsilläsi ja kerro, mitä tunnet, rakas”, pyydän.
”Rouva, tunnen kovan ja vähän viileän seinän.”
”Etkö todellakaan tunne mitään muuta?”
”En, rouva. Vain seinän.”
Pyydän Sinua kääntymään, tulen seisomaan aivan lähellesi ja ohjaan kätesi nyt omalle lantiolleni.
”Mitä nyt tunnet?”
”Rouva, tunnen kauniin ja lämpimän vartalonne. Se on kauneinta, mitä silmäni ovat koskaan nähneet.”
”Kumpi tuntui paremmalta. Se ensimmäinen vai tämä?”
”Tietenkin tämä, rouva.”
Pyydän Sinua taas kääntymään seinää kohti ja kohotan kätesi tunnustelemaan Jessican kuvaa rintojen kohdalta: ”Kerro, mitä nyt tunnet.”
”Rouva, tämä on taas se seinä.”
”Tuntuuko se Sinusta kutsuvalta?”
”Ei, rouva. Se on niin eloton. Hieman viileäkin.”
”Mutta rakas, kokeile nyt vielä. Yritä vaikka puristaa ihan kevyesti… ihan hellästi vain. Oletko aivan varma, että se ei herätä Sinussa mitään… sellaisiakaan tuntemuksia?”
”Rouva, olen siitä ihan varma.”
Huomaan, että hymyilet ujosti sille, miten teatraalisen hämmästyneeksi äänensävyni teen, kun kyselen, eikö seinän koskettelu todellakaan sävähdytä Sinua. En tiedä, oletko jo arvannut jutun juonen, mutta haluan jatkaa.
Kehotan Sinua kääntymään ja ohjaan kätesi rinnoilleni: ”No niin, miltä Sinusta nyt tuntuu? Minusta tämä tuntuu hyvältä.”
”Rouva, tunnen teidän kauniit rintanne, luonnon taideteoksen, vartalonne yhden kruunun.” Minua hymyilyttää kömpelö ex-tempore-runollisuutesi.
”Jos Sinun pitäisi valita, kumpaa koskettelisit mieluummin, sitä edellistä vai tätä, kumman valitsisit?”
”Rouva, tämän tietenkin. Valitsisin jälleen Teidän ihanan vartalonne.”
”Kokeillaan nyt vielä kerran. Käännyhän taas…No niin. Paina nyt huulesi juuri siihen ja suutele sitä, mitä tunnet… Suutele niin hyvin kuin osaat ja kerro sitten, miltä se tuntuu”
Painat huulesi sille kohdalle seinässä, mihin Jessican huulet heijastuivat. Yrität suudella hetken ja sanot sitten: ”Rouva, tämä tuntuu, jos mahdollista, vielä kolkommalta kuin ne aikaisemmat. Seinä on huulten alla kylmä ja kova.”
”Yritä vielä kerran, ihan minun mielikseni, jooko?”
Teet kuten pyydän, mutta hetken päästä kerrot, miten se ei vieläkään tunnu hyvältä.
Otan kiinni vyötäröltäsi ja käännän Sinut. Suutelen sinua suulle. Ensin kevyesti, kunnes otan hetkeksi kieleni mukaan leikkiin. Hengität yhä kiihtyneemmin.
”No, rakas. Miltä tämä suukko tuntui?”
”Se oli ihana kuin jokainen suudelmamme, rouva.”
”Voi, olet vastannut niin kovin eri tavalla kuin luulin. Olen iloinen vastauksistasi, mutta olen hiukan hämmentynyt.”
Tartun taas käteesi ja talutan Sinut keskelle lattiaa. Käännän Sinut katsomaan kohti seinää ja pyydän Sinua polvistumaan. Toiseen käteeni varaan raipan.
”Otan aivan kohta siteen silmiltäsi. Pidä kuitenkin vielä sen jälkeen silmäsi suljettuna siihen saakka, kun annan luvan.” Nyökkäät vastaukseksi.
Kasvojasi ja niskaasi hyväillen irrotan siteen. Pidät silmäsi kiinni, kuten pyysin. Hyväilen hellästi suljettujen silmäluomiesi päältä ja kuiskin: ”Rakas, minulla on Sinulle varmasti hyvin mieluisa yllätys. Ole hyvä ja avaa silmäsi hitaasti.”
Olit arvannut tai et, ainakin esität aidosti hämmästynyttä, kun näet seinälle heijastetun ”viikonlopputyttöystäväsi” silmiesi edessä.
”Rouva, mitä tä…”
Svishh. Lyön raipalla napakasti ohuen kankaan verhoamaa etureittäsi. ”Kulta, älä sano mitään, ellen kysy, joohan?”
”Mutta rakas…”
Svisssshhh! Lyön vielä kovempaa. Äännähdät hiukan.
Niskaasi hyväillen sanon lempeällä äänellä: ”Voi kulta pieni, älä pakota minua satuttamaan Sinua yhtään enempää kuin minun tänä iltana on pakko. Vastaa vain, kun kysyn Sinulta.”
Nyökkäät kuuliaisesti ja pysyt vaiti.
Kun astelen eteesi niin, että näet minut, huomaan että olet avaamassa suutasi. Ilmeestäsi tiedän, että pidät näkemästäsi. Mutta muistat ohjeeni, etkä sano mitään.
”Sinulla oli varmasti ihanaa Jessican kanssa. Eikä olekin hauskaa, että hän on seuranamme tänäkin iltana?”
”Rouva, mieluummin olisin kanssanne vain kahden kesken.”
”Minusta on kuitenkin hyvä, että Jessica itse on mukana. Kuten varmasti arvaat, joudun tänä iltana rankaisemaan Sinua viime viikonlopun holtittomuudestasi.”
”Kyllä, rouva.”
”Arvasit varmaan, että äsken koskettelit ja suutelit häntä. Vaikka hän on noin nuori ja kaunis, ihmettelen, että väitit minun tuntuvan silti paremmalta. Vai sanoitko sen vain kohteliaisuuttasi? Et halunnut pahoittaa mieltäni?”
”Rouva, Te tiedätte, että haluan koskettaa ja suudella vain Teitä!”
”Hmm… niinkö? No, katsotaanpa nyt. Mutta hyvä, että olemme yhtä mieltä siitä, että olet ansainnut rangaistuksen. Se on tietenkin ruumiillinen rangaistus, koska sellainen tehoaa tässä tapauksessa parhaiten. Onko Sinulla itselläsi ehdotusta?”, kysyn kun kohotan raipan kärjellä leukaasi Sinua silmiin katsoen.
”Rouva, toivon että annatte raipan avulla minun tuntea rikkeeni seuraukset.”
”Tietenkin teen niin, mutta mietin, montako lyöntiä oikein tarvitset… Tarvitsisit hyvin ankaran rangaistuksen. Satakaan lyöntiä ei varmasti olisi liikaa, koska olethan tehnyt huorin, mutta en haluaisi satuttaa Sinua niin paljon. En tietenkään. Mietin sitä vielä hetken. Sillä aikaa voit hieroa jalkojani.”
Istuudun nojatuoliin ja seuraat minua. Nostat rahin tuolin eteen ja jalkani sille, kunnes lopuksi laskeudut polvillesi ja riisut kengän oikeasta jalastani ja alat kevyesti painella sitä.
”Tämä tuntuu ihanalta. Teittekö tätä Jessican kanssa?”
”Ei tietenkään, rouva. Eihän pelkän kuvan…”
Svishh… Lyön Sinua jälleen reidelle. ”Rakas, vastaa vain siihen, mitä kysyn. En tarvitse nyt lisäselvityksiä.”
”Anteeksi, rouva. Ja kiitos raipan kosketuksesta, joka auttaa minua muistamaan paremman käytöksen”. Suutelet melko voimakkaasti nilkkaani kiittäessäsi. Se tuntuu kivalta paksummasta sukasta huolimatta.
”Etkö sitten tee tällaista mielelläsi, jos et Jessicallekaan tätä tarjonnut.”
”Tämä nautinto kuuluu vain Teille, rouvani.”
Kohottaudun hiukan ja silitän poskeasi: ”Olet kultainen. Mutta jatkathan tätä vielä vähän aikaa, jooko?”
Olet pyynnöstäni vaihtanut vasempaan jalkaan, ja itse olen päättänyt, miten rangaistuksesi määräytyy: ”Rakas, saat itse vaikuttaa rangaistukseesi. Kun olet saanut tämän valmiiksi, noudat työhuoneestasi vihon ja lyijykynän. Määräämässäni ajassa kirjoitat hyvällä käsialalla saneluni mukaisen virkkeen sata kertaa. Se, miten hyvin suoriudut, määrää rangaistuksesi. Sopiihan tämä?”
Mielikuvitukseni on onnistunut loihtimaan leikkiin Sinuakin miellyttävän yllätyksen. Hymyillen vastaat suostuvasi mielelläsi tähän menettelyyn.
Noudat vihon ja kynän ja polvistut pöydän ääreen valmiina kirjoittamaan.
”No niin, rakas. Lause, jonka siis kirjoitat sata kertaa on tämä: ’Lupaan ajatella vain rakastani Jennyä aina, kun masturboin.’ Onko selvä?”
”Kyllä, rouva.”
”Mitä siis kirjoitat sata kertaa?”
”Lupaan ajatella vain rakastani Jennyä aina, kun masturboin.”
”Oikein hyvä. Sinulla on kymmenen minuuttia aikaa suoriutua tehtävästäsi. Ja muista, että mitä paremmin sen teet, sitä vähemmän Sinuun sattuu.”
Katselen työtäsi vähän aikaa. Päätän hieman kiusoitella sinua. Lyön pepullesi kevyesti raipalla: ”Kulta, pidä selkä suorassa, kun kirjoitat. Ei ole kaunista, että olet noin etukumarassa.”
Korjaat asentosi, mutta jatkan: ”Toivoisin, että nytkin lausuisit kiitoksen sanan ja suukottaisit nilkkaani, kuten äsken niin ihanasti teit.”
Tiedän, että nautit saadessasi kumartua suutelemaan jalkojani ja toteutat toiveeni mielihyvin. ”Kiitos, rouva”, lausut ja painat kevyen suudelman, jota tuskin tunnen.
”Nyt kun olet siinä sopivasti, niin saat vielä kolme muistutusta, jotka toivottavasti auttavat Sinua säilyttämään oikean kirjoitusasennon ja oikean tavan kiittää näistä pikkuhuomautuksista.”
Svishh… ”Kiitos, rouva.”… Svishh… ”Kiitos, rouva.” … Svishh… ”Ki… kiitos, rouva.”
En lyönyt kovaa. Oikeastaan vain kosketin. ”No niin. Tähän on tuhrautunut jo pari minuuttia, joten sinulla on kiire. Jatkahan nyt. Tulen kohta tarkastamaan tuotoksesi.”
Jatkaessasi kirjoittamista käyn etsimässä punakynän, jolla pääsen korjaamaan virheesi ja merkkaamaan kelvottomat lauseet. Minusta on hauskaa leikkiä ankaraa opettajatarta, vaikka nyt taidan näyttää enemmän koululaiselta. Hetken aikaa kadehdin opettajaystäväpariskuntaamme, mutta olen melkein varma, että päivittäisestä työstä ei ole fantasioiden aineksiksi. Fantasioiden tehtävä kun on olla nimenomaan arjen vastakohta.
”No niin, kymmenen minuuttia on kulunut. Annahan vihkosi tänne. Jää siihen paikallesi odottamaan.”
”Hmm… Tästä puuttuu ä:n pilkut… Onkohan tuo i vai e… en voi mitenkään hyväksyä…”, puhelen itsekseni ja merkitsen virhekohdat punaisella tussilla. Muunlaista punaista kynää en löytänyt.
Vilkaiset minua ja hymyilemme. Jatkan roolissani: ”Voi rakas, kun olet ollut huolimaton. Tästäkin puuttuu pilkku. Ja nämä viimeiset kolme on kirjoitettu niin huonolla käsialalla, että en voi hyväksyä niitä. Sinulle taisi tulla kiire… voi pientä. Mutta sydän viimeisen lauseen ’Jennyä’-sanan kohdalla on kyllä liikuttava. Sen vuoksi saat sen virkkeen anteeksi.”
Olit todellakin piirtänyt pienen sydämen viimeisessä lauseessa nimeni päälle. Se tuntui oikeasti ihanalta ja kosketti minua syvemmältä kuin edes tämä fantasialeikkimme.
”Olen puolestasi kovin pahoillani, mutta olet ehtinyt kirjoittaa vain neljäkymmentäviisi virkettä, ja niistäkin minun on hylättävä seitsemän virheiden tai huonon käsialan vuoksi.”
”Rouva, olen pahoillani.”
”Niin minäkin. Mutta paljonko on sata miinus kolmekymmentäkahdeksan?”
”Kuusikymmentäkaksi, rouva.”
” Joudun lyömään Sinua kuusikymmentäkaksi kertaa. Se tulee sattumaan Sinua aika paljon.”
”Ymmärrän, että se on minun parhaakseni, rouva.”
”Oikein hyvä. Mutta aloitetaan heti. Tuo raippa tähän, polvistu eteeni ja pyydä ensin anteeksi tekoasi.”
Otat raipan pöydältä, polvistut ja ojennat sen minulle lausuen: ”Rouva, pyydän anteeksi, että olen tehnyt väärin Teitä kohtaan masturboimalla Teitä ajattelematta. Olen ansainnut siitä rangaistuksen, ja olen kiitollinen, että saan kohta vartalossani kokea tekoni seuraukset Teidän kätenne kautta.”
Silitän niskaasi, otan raipan ojennetuista käsistäsi ja kiitän. Pyydän Sinua riisumaan housusi ja kumartumaan tuolia vasten niin, että nojaat kätesi istuimelle.
”Hyvä, mutta ota vielä hiukan leveämpi haara-asento…. Hyvä. Saat aluksi viisitoista lyöntiä. Alkuvaiheessa kestät varmasti sen. Voimme sitten tehdä loput lyhyemmissä jaksoissa, jos siltä tuntuu. Olethan valmis?”
”Kyllä, rouva. Olkaa hyvä.”
En lyö kovaa, mutta raippa jättää pakaroittesi ja reisiesi iholle himmeän jäljen lähes jokaisesta kosketuksestaan. Liikahdat kevyesti jokaisella lyönnillä, mutta aina korjaat asentosi ja tarjoat peppusi mahdollisimman taakse. Tiedät, että se viehättää minua.
Kun olet saanut viisitoista lyöntiä, jäät kuuliaisesti odottamaan lupaani nousta. Sen saatuasi nouset ja polvistut eteeni. Ojennan raippaa pitelevää kättäni ja ymmärrät tarkoitukseni. Suutelet kämmenselkääni ja lausut: ”Kiitos kurituksesta, rouva.”
”Otit sen hienosti vastaan. Olen ylpeä Sinusta. Saat nousta seisomaan. Mutta nyt, rakas, haluaisin kokeilla, millaista on olla Jessican kanssa. Se on varmasti ihanaa, koska Sinäkin nautit hänen kanssaan. Voi, siitä on jo viikko, kun viimeksi sain tuntea kaunottaren huulet omillani… ja vartalollani…” Kiusoittelen Sinua tarkoituksella samalla, kun otan pöydältä sauvani, istuudun nojatuoliin ja nostan hamettani.
”Mmhh… oih…”, huokailen kosketellessani itseäni pikkuhousujen päältä. Samalla yritän katsella seinälle heijastettua tytön kuvaa. Todellisuudessa olen kiihottunut leikkimme satumaailmasta, mutta totean: ”Rakas, en ymmärrä miksi, mutta Jessica ei ihan vielä saa minua syttymään. Haluaisin kuitenkin olla valmiimpi ihanaa pikku leluani varten, jonka ajattelin hänen kanssaan jakaa. Olisitko niin kiltti ja auttaisit minua vähän?”
Tulet eteeni, käyt polvillesi ja suutelet ensin nilkkojani, sitten sääriäni, kunnes huulesi kohtaavat paljaan ihon reisillä. Tulet yhä ylemmäs.
”Riisu ne, rakas”, huokaan, kun huulesi tavoittavat pikkuhousujeni reunan. Autan Sinua asentoani vaihtelemalla, kun tottuneesti riisut ne hampaillasi. Huomaat varmasti, miten kiihottunut olen. Huulesi ja kielesi ovat pehmeät ja hellät. ”Voi rakas… tämä tuntuu hyvältä… jooh… just noin… aahh…”
Kun olet hetken hyväillyt minua, kosketan niskaasi, kohottaudun ja sanon: ”Rakas, kiitos että autoit minut alkuun. Yritän nyt Jessican kanssa, joten ole hyvä ja väisty edestäni.”
Varmistan, että katselet minua, kun painan sauvan hitaasti sisääni. Liikutan sitä kevyesti muutaman kerran ja huokailen, mutta en liian äänekkäästi. Voisin nauttia paljon enemmän, mutta haluan pysyä leikin teemassa.
”Voi kulta, tämä on niin vaikeaa. Sinä tunnuit kyllä hyvältä, mutta tämä ei niinkään. Odotahan…”
Nousen tuolista ja käyn kontilleni lattialle. Ryhdyn hyväilemään itseäni sormin kiusaten Sinua sanoillani: ”Rakas, kuten tiedät, tämä asento on suosikkini omissa yksinäisissä hetkissäni… Voi miten usein annoinkaan hellyyttä itselleni… ahhh… juuri näin, kun olin vielä viaton nuori neito, jolle kukaan muu ei sitä suonut… oih… Ja miten usein … ah… neitsytkamarissani haaveilin juuri sinunkaltaisestasi prinssistä… uuhh.”
Kun olen tarjonnut Sinulle hetken visuaalista nautintoa ja varonut viemästä itseäni liian pitkälle, nousen ja ääneeni pettymystä tavoitellen huokaan: ”Voih! Se alkoi lupaavasti, mutta joko minussa tai Jessicassa on jotakin vikaa, kun tämä ei vain onnistu. Mutta jatketaan rangaistuksesi toimeenpanoa, jooko?”
Ojennat raipan ja käyt oikeaan asentoon. Ihailen nähdessäni, miten kiihottunut olet. Kun olet ilmoittanut olevasi valmis, kerron että saat taas viisitoista lyöntiä. En haluaisi heikentää upeaa erektiotasi, mutta jokunen lyönti on ehkä liian kova. Ihollasi alkaa näkyä jo hiukan kohollaan olevia juomuja.
Kun viidestoista lyönti on annettu ja olet saanut luvan, nouset ja kiität jälleen.
”Rakas, hartiani ovat väsyneet ja meillä on vielä yli puolet rangaistuksestasi jäljellä. Voisitko hieroa hartioitani ja niskaani, että jaksaisin saattaa rangaistuksesi loppuun?”
”Rouva, teen sen mielelläni.”
Vaikka olen saanut ylen määrin hierontaa viikolla, nautin tästäkin suunnattomasti. Olen tiedostanut viimeistään teini-iässä, että hellyydenkaipuuni on pohjaton. Siksi olen maailman onnellisin nainen saatuani juuri Sinut, joka ymmärrät, että hellyys parisuhteessa on niin paljon muutakin kuin seksiä.
Huokailen nautinnosta, ja Sinulle kiitollisena vaihtelen asentoani niin, että hameenhelmani nousee yhä ylemmäs. Viimein kiitän Sinua ja ehdotan rangaistuksen jatkamista.
”Saat nyt vain kymmenen lyöntiä. Olet kestänyt hienosti tähän saakka. Loput voimme toteuttaa hiukan pienemmissä osissa. Mutta kun olemme näin pitkällä, toivon, että tästä lähtien laskisit joka lyönnin ääneen ja kiittäisit siitä.”
Svishh…”Kolmekymmentäyksi. Kiitos, rouva.”
Svishh…”Kolmekymmentäkaksi. Kiitos, rouva.”
…
Svishh…”Neljäkymmentä. Kiitos, rouva.”
En pyydä Sinua nyt nousemaan asennostasi. ”Rakas”, polvistun taaksesi ja pakaroitasi ja reisiäsi hyväillen sanon: ”Minusta tuntuu, että Jessica ei yritä yhtään auttaa Sinua.” Annan käteni liikkua mahdollisimman hellästi satutetulla ihollasi ja jatkan: ”Voiko hän olla niin kovasydäminen, että tyytyy vain katselemaan viikonloppupoikaystävänsä kipua?”
Painan huuleni pakarallesi kohtaan, jossa selvästi erottuu punertava hieman kohollaan oleva juomu. Viileät huuleni kohtaavat ihosi kuumotuksen ja värähdät ja äännähdät hiljaa, mutta muutoin pysyt kuuliaisesti vaiti. Jatkan taas: ”Jos olisin hänen tilanteessaan, niin anoisin saada jakaa edes osan rangaistuksestasi niin, että Sinun ei tarvitsisi yksin kärsiä kaikkea.”
Arvelen pienen ajatusleikin kiihottavan Sinuakin ja haluan kokeilla sitä. Nousen ja pyydän Sinua nousemaan. Halaan Sinua ja kuiskin korvaasi välillä korvalehteäsi tai kaulaasi nuolaisten: ”Ajattelehan, että viettäisin ystävättäreni kanssa tyttöjen iltaa, ja haluaisimme, että palvelet meitä. Tekisitkö sen mielelläsi?”
”Kyllä, rouva. Minulle olisi kunnia-asia palvella Teitä ja ystävättäriänne.”
”Uskon sen, rakas. Mutta ajatellaan, että vahingossa vaikkapa läikyttäisit viiniä ystävättäreni puvulle. Se olisi hyvin ikävää ja hävettäisi meitä molempia, eikö totta?”
”Kyllä, rouva.”
”Niin, Sinua hävettäisi oma kömpelyytesi ja minua se, että ystävättäreni näkisi, etten ole kouluttanut Sinua tarpeeksi. Sellaisessa tilanteessa ystävättärelläni tuskin olisi muita vaihtoehtoja kuin korjata omia laiminlyöntejäni ja rangaista Sinua ankarasti.”
Arvasin oikein, että mielikuva kiihottaa Sinua. Hengität raskaasti. Jätän tarkoituksella mainitsematta, ketä ystävistäni ajattelen. Itse asiassa en ajattele varsinaisesti ketään tiettyä. Olen varma, että emme koskaan toteuttaisi tuollaista leikkiä. Olen aivan liian omistushaluinen enkä voisi jakaa Sinua muiden kanssa. Tuskin edes Susannan. Siksi en halua ajatella ketään tiettyä ystävääni tässä roolissa.
”Tämä raippa ystävättäreni kädessä varmasti satuttaisi Sinua paljon enemmän kuin omassa kädessäni. Sillä minä tiedän, miten hyvä sydän Sinulla on, ja se antaa niin paljon anteeksi kömpelyyttäsi ja huolimattomuuttasi.” Annan kevyen suudelman huulillesi ja jatkan: ”Mutta minä olisin tukenasi rangaistuksesi ajan. Pitäisin Sinua käsistäsi”, otan hellästi kätesi omiini, ”ja kuiskailisin korvaasi rohkaisevia sanoja.”
Suutelen Sinua jälleen, nyt hieman pidempään. ”Mutta kun huomaisin, että vartalosi tuntee jo niin paljon enemmän kuin mihin se on oman hellän vaimosi kanssa tottunut, lankeaisin polvilleni ystävättäreni eteen ja rukoilisin häntä antamaan osan rangaistuksestasi minulle, koska olisinhan osaltani vastuussa huolimattomuudestasi. Mutta ennen kaikkea sanoisin niin siksi, että rakastan Sinua enkä voisi kestää kärsimyksesi näkemistä.”
Pidän yhä kiinni käsistäsi ja ohjaan ne pakaroilleni: ”Olisin omalla vartalollani valmis jakamaan rangaistuksesi…” Vien kätesi hameeni alle tuntemaan reisieni sisäpinnan lämmön ja toivon, että aistisit myös sen, miten paljon olen leikistämme kiihottunut, ”Myös vartaloni herkimmillä alueilla…”. Lopuksi kohotan kätesi tunnustelemaan rintojani ohuen tekstiilin läpi: ”Myös herkimmillä alueillani, rakkaani, olisin valmis tuntemaan kipua puolestasi…”
Annan kätesi laskea, painaudun Sinuun aivan kiinni ja tunnen, miten ajatusleikkimme on tehnyt tehtävänsä. Tunnut lantiotani vasten voimakkaalta ja valmiilta.
Irtaudun kuitenkin Sinusta ja palaan koskaan toteutumattomasta leikistä parhaillaan toteutuvaan fantasiaamme: ”Mutta Jessicalla ei näytä olevan aikomustakaan tehdä mitään sellaista. Minusta se on hyvin surullista. En toki haluaisi satuttaa niin kaunista nuorta neitoa, mutta silti. Vietittehän viikonloppuna kauniita yhteisiä hetkiä…” Mietin hetken, jatkaisinko mielikuvituksesi ruokkimista ja päätän tehdä niin: ”Kauniita ja helliä yhteisiä hetkiä… aivan kuin minä oman kauniin ystävättäreni kanssa…”
Haaveilevasta muistelusta palaan tähän hetkeen: ”Mutta rakas, meidän on nyt jatkettava tätä ikävää velvollisuuttamme.”
Tottelevaisesti kumarrut tuolia vasten, otat hiukan leveämmän haara-asennon ja lausut: ”Olen valmis, rouva. Olkaa hyvä.”
Svishh…”Neljäkymmentäyksi. Kiitos, rouva.”
Svishh…”Neljäkymmentäkaksi. Kiitos, rouva.”
Svishh…”Neljäkymmentä…kolme. Kiitos, rouva.”
Svishh…”Neljäkymmentä… neljä. Kii… kiitos, rouva.”
…
Svishh…”Vii…viisikymmentä. Kiitos, rouva.”
”Olit taas urhea. Saat nousta kiittämään.”
Teet työtä käskettyä ja nouset ylös. Katse maahan painettuna polvistut eteeni ja suutelet ojentamaani kättä, joka äsken satutti Sinua. Sanot hiljaa: ”Kiitos rouvani, että saan kurituksenne kautta oppia käyttäytymään, kuten hyvän aviomiehen tulee rouvaansa kohtaan käyttäytyä. Kiitos, että annatte kehoni tuntea väärintekoni seuraukset.”
”Montako lyöntiä meillä onkaan vielä jäljellä, rakas?”, kysyn.
”Kaksitoista, rouvani.”
”Niinpä onkin. Mihin haluaisit vastaanottaa ne?”
”Rouvani, te tiedätte parhaiten, mikä on minulle parhaaksi ja missä kohden vartaloani ne tekevät tehtävänsä parhaiten.”
Tiedän, että olen satuttanut Sinua enemmän kuin useimmissa leikeissämme. Enkä nauti varsinaisesti kivun tuottamisesta. Nautin valmiudestasi vastaanottaa sitä. Nautin lyöntiä odottavan vartalosi katselemisesta. Nautin myös raipan himmeistä jäljistä ihollasi. Sitä kaikkea olen saanut nyt ylenmäärin. Mutta en nauti satuttamisesta.
Olet yhä edessäni polvillasi katse maahan painettuna. Kohotan raipan kärjellä leukaasi ja katson Sinua silmiin: ”Rakas, olet ottanut rangaistuksesi tähän saakka vastaan mitä esimerkillisintä nöyryyttä ja kuuliaisuutta osoittaen. Uskon, että kuritus on tehnyt tehtävänsä. Olen päättänyt armahtaa Sinut, enkä lyö Sinua enää.”
”Rouva”, sanot liikutus silmissäsi, ”kiitän Teitä armeliaisuudestanne.”
”Ole hyvä ja nouse”, hymyilen Sinulle ja lasken raipan pöydälle jatkaen: ”Tätä emme enää tarvitse.”
Astelen hitaasti keinuen seinän viereen, otan hiukan poseeraavan asennon ja hymyilen yrittäen näyttää mahdollisimman viattomalta.
”Rakas, valitse meistä ihan vapaasti. Jessica?”, kysyn nyökäten viereeni heijastuvaa kuvaa kohti, ”Vai Jenny?”, katson Sinua silmiin sillä katseella, jota kutsut bambinkatseeksi.
”Jenny. Ehdottomasti Jenny”, sanot hiljaisella mutta päättäväisellä äänellä, astelet tietokoneen ääreen, suljet kuvaikkunan ja siirrät ”jessica.jpg”-tiedoston roskakoriin. Lopuksi tyhjennät roskakorin. Päättäväiset elkeesi samalla sekä liikuttavat että huvittavat minua. Lopuksi sammutat dataprojektorin ja tietokoneen.
Tulet eteeni ja katsot silmiini: ”Anteeks, Jenny. Mä oon ihan oikeesti pahoillani.”
”Sä oot saanu anteeks jo kauan sitten. Kiitos tästä leikistä. Mutta ota mut nyt…”
Irrottaessani kaulapantasi suutelet minua ja kätesi hyväilevät selkääni ja vyötäröäni. Painaudun Sinuun aivan kiinni ja tunnen kiihottuneisuutesi. Viet toisen kätesi niskaani ja taivutat minut hellästi alas.
Tulet itse mukana koko ajan suudellen. Huulemme eivät irtoa hetkeksikään ennen kuin huomaavaisesti kuiskaat: ”Tarviit sä tyynyn, rakas?”
Puistan päätäni, koska haluan vain Sinua enemmän kuin sanat riittävät kertomaan. Haluan sinut päälleni. Haluan sinut sisääni. Haluan, että täytät minut. Haluan tuntea, kun itse purkaudut minuun ja räjäytät minut.
Riisut puseroni, ja autan Sinua myötäilemällä. Avaan itse rintsikkani ja heitän ne keskelle lattiaa. Suutelet rintojani samalla, kun riisun Sinulta puseron.
Viet kätesi jälleen niskaani, ja tiedän Sinun haluavan aloittaa. Laskeudun selälleni matolle ja kohotan jalkani olkapäillesi. Suljet silmäsi, kun hitaasti ja varoen, vaimosi herkkää vartaloa kunnioittaen, tulet minuun. Minä katselen Sinua ja nautin, kun näen kasvoiltasi oman nautintosi. Voihkaisen, kun olet päässyt perille ja aloitat hitaan keinuvan liikkeen.
Pidät minua yhä niskasta toisella kädelläsi ja nilkasta toisella. Rakastan tätä asentoa. Olen täydellisesti Sinun. Vartaloni on allasi, täydellisesti hallinnassasi. Ja Sinä olet minussa.
Vaikka äsken olin rouvasi, nyt olen naaraasi, joka on allasi, hallittavanasi, otettavanasi. Vastaan koko vartalollani kiitollisena jokaiseen liikkeeseesi, joka vie meitä kohti räjähdystä. Huohotat hiljaa, mutta minä en voi enää hillitä itseäni:
”Rakas… voi rakas… voih… Ota mut… Pane mua lujaa…oihh… Pane sun omaa naarastas… ouhh… Sun ikiomaa… Rakas mä tuun ihan just… rakas… kulta… Mä oon sun nyttt…. Voi mä tuuuuuunnn!”
Lauetessani tunnen Sinun sykkivän lämpöisen huippusi, enkä voi hillitä huutoani. Hetkeksi pimenee.
Kun aallot viimein ovat tasoittuneet ja sykkeesi laantunut, lepäämme paikallamme hetken.
Suutelet kyyneleen ja toisenkin silmäkulmastani. Voimakkaimpien laukeamisten jälkeen niitä tulee helposti. Sinusta se on liikuttavaa.
”Annathan sä oikeesti anteeks, kulta?”
”Totta kai. Ja anna säkin anteeks, kun mä taas satutin sua.”
”Se oli ihanaa.”
”Niin… Muistathan sit, että jos sun tekee mieli koulutyttöö tai ihan mitä tahansa, niin sanot vaan mulle. Koska sä itse sanoit, että mua oli kivempi kosketella ja suudella kuin esimerkiks sitä Jessicaa.”
”Sä oot unelma, Jenny-rakas!”, henkäiset, kun nousit päältäni.
Hymyilen Sinulle ja vastaan: ”Niin säkin. Mennään muuten huomenna mattopyykille.”
Ajattelin tarjota vaihteeksi vähän perinteisemmän pehmokinky-tarinan pimeän marraskuun iloksi. Otan mielelläni kommentteja vastaan tästäkin – joskin tietäen, että kovemmasta tyylistä pitäville en osaa tarjota juuri mitään.
Jenny
JENNY VAI JESSICA?
Alkuviikon olin ärtyisä. Viikonlopun ihanat muistot tuntuivat jo niin kaukaisilta. Olin aikonut hienovaraisesti kiusoitella Sinua vihjailemalla kaikesta siitä, mitä Itä-Suomen retkelläni tapahtui. Tiedän, että et voi vastustaa ajatusta rakkaastasi ystävänsä kanssa sapfolaista hellyyttä jakamassa, ja kunnioitan avointa ja hyväksyvää asennettasi seksuaalisuuden monimuotoisuutta kohtaan. Et ole lainkaan homofobinen, ja hyväksyt vaimosi lievän biseksuaalisuuden ilman mustasukkaisuutta. Uskoin, että pieni kiusoitteluni johtaisi ihaniin yhteisiin hetkiin.
Mutta pilasit itse kaiken. Eräänä alkuviikon iltana jouduin lainaamaan kannettavaa tietokonettasi erään yllättävän työtehtävän tekemiseen kotona, kun omani odotti yhä uutta kiintolevyä. Oman tietokoneeni rikkoutuminen ja epävarmuus siitä, oliko kaikki tärkeät tiedostot varmasti varmuuskopioitu, harmitti valtavasti, mutta vielä enemmän minua harmitti yksittäinen tiedosto, jonka sattumalta sinun koneessasi huomasin.
Jo nimi ”jessica.jpg” herätti epäilyni. Tiedoston sisältö oli sitä, mitä arvelinkin. Tyttökuva.
Pian kotiin palattuani olit tunnustanut masturboineesi lauantai-iltana ja saaneesi siihen virikkeen ajateltuasi kaikkea sitä, mitä tiedät Susannan ja minun tehneen ja mahdollisesti tekevän parhaillaan. Minusta se oli liikuttavan söpöä ja hymyilin vain monimerkityksellisesti. Mutta ”Jessican” kuvan löytyminen vihjasi, että olitkin hankkinut virikkeesi aivan muualta.
Muita vastaavia kuvia en löytänyt, mutta yksikin riitti. Se ei ollut varsinainen pornokuva, mikä pahinta olikin. ”Jessica” oli tumma kaunis nuori nainen, pukeutunut koulutyttömäisesti vartaloa myötäilevään puseroon, ruudulliseen hameeseen, ylipolven sukkiin ja siisteihin melko matalakorollisiin kenkiin. Hän ei ollut meikannut voimakkaasti, ja hymy oli viaton. Joku silikonipumpattu barbie olisi vielä mennyt, mutta ”Jessicassa” oli aivan liikaa sitä, mistä tiedän Sinun oikeasti pitävän. Olin surullinen ja loukkaantunut, mutta en saanut suutani auki.
Selitin kiukutteluni syyksi milloin työkiireet, milloin hormonitoiminnan. Annoin Sinun hoitaa yksin ruoanlaiton ja tiskit. Otin vastaan ahnehtien tarjoamasi hartia-, niska- ja jalkahieronnat tarjoamatta itse vastineeksi mitään hyvänyönsuukkoa enempää.
Työviikon kääntyessä lopuilleen aloit huolestua. Pelkäsit loppuun palamistani, kun syytin pahasta olostani työstressiä. Sain viimein kerrottua, mikä mieltäni painoi. Minua ei edes nolottanut, vaikka samalla jouduin tunnustamaan tutkineeni tietokoneesi tiedostoja.
Olit aidosti pahoillasi. Tarjosit kaikkea mahdollista hellimistä, mutta en suostunut mihinkään. Vakuutit, että olit katsonut kuvaa vain hetken, todennut että kotona näet paljon kauniimpaa ja nauttinut sen jälkeen vain mielikuvistasi.
En tiedä, olisiko minun pitänyt uskoa vai ei. Vähitellen tajusin oman suhtautumistapani kohtuuttomuuden. Olin sentään itse harjoittanut seksiä toisen ihmisen kanssa, kun Sinä olit korkeintaan masturboinut toisen kuvaa katsellessa.
Lopulta ajattelin kääntää tilanteen eduksi ja yhteiseksi nautinnoksi. Aloin mielessäni kehitellä syvimpiä kieliäni soittelevaa roolileikkiä, johon varmasti saisin Sinut mukaan. Samalla saisit rangaistuksesi tuhmuudestasi.
Minulla oli jo tarkat suunnitelmat, kun perjantai-iltana kysyin halukkuuttasi leikkiä vaimosi – rouvasi, mitä korostin tuodakseni tarkoitukseni paremmin selville - kanssa pitkästä aikaa. Olit heti innokas, ja minä hyvilläni. Tiesin jo nyt antaneeni anteeksi Sinulle kaiken, mitä ”Jessican” kanssa ikinä olit puuhannutkin.
Pyysin sinua pukeutumaan silmääni miellyttävästi. Nautin Sinusta alastomana, mutta en halunnut sitä heti. Pyysin Sinua pukemaan yllesi ihoa myötäilevän mustan poolopuseron, pyöräilytrikoot ja polvisukat, kaikki mustaa. Upea vahva vartalosi peitettynä mutta silti näkyvissä… Halusin kuitenkin sitoa silmäsi mustalla liinalla, jotta et vahingossakaan näkisi minua tai leikkihuoneeksi valitsemaani olohuonetta ennen kuin on sen aika. Pyysin Sinua odottamaan ohjeitani omassa työhuoneessasi ja pitämään liinan silmilläsi.
Itse valmistauduin kilpasille ”Jessican” kanssa. Alle puin yksinkertaiset mustat alusvaatteet, yläosaan napakan ohuen poolon, alaosaan skottiruudullisen lyhyen hameen ja mustat lämpöiset ylipolven sukat. Jalkaan laitoin matalat avokkaat. Meikkasin vain vähän. Palmikoin hiukseni kahdelle letille. Ainakin omasta mielestäni olin aika söpö.
Kun olin valmis, valmistin leikkihuoneemme. Kytkin tietokoneesi dataprojektoriin ja avasin ”jessica.jpg”-tiedoston heijastumaan seinälle. Tytöstä näytti tulevan lähes luonnollisen kokoinen.
Asettelin pöydälle siistiin riviin raipan, kapean mustan nahkaisen kaulapannan ja pienen hieromasauvani. Näitä tuttuja leluja tarvittaisiin leikissämme.
Viimein koputan työhuoneesi ovelle ja astun sisään. Istut tuolilla kuuliaisesti selkä suorassa. Tartun käteesi ja kutsun: ”Tule, mutta älä kysele mitään äläkä sano mitään, ellei Sinulta kysytä.” Nyökkäät vastaukseksi.
Talutan Sinut kädestä pitäen olohuoneeseen. Varmaankin hämmästyt dataprojektorin huminaa, mutta muistat ohjeeni, etkä kysy mitään.
”Laskeudu polvillesi, niin annan Sinulle kaulapannan merkiksi siitä, että olet nyt minun. Kokonaan minun.”
Polvistut kuuliaisesti ja ojennat kaulaasi. Asettelen poolokauluksesi hellästi alaspäin ja kiinnitän varovasti pannan. Lämmin ihosi tuntui hyvältä. ”Eihän tää tullu liian kireelle, kulta?”, kuiskaan ilman roolia. Puistat päätäsi vastaukseksi.
Pyydän Sinua nousemaan ja talutan Sinut sille seinälle, johon Jessican kuva heijastua. Tartun käsiisi ja ohjaan ne seinälle Jessican lantion kohdalle. Oma vartalosi tietenkin peittää osan kuvasta, mikä näyttää hullunkuriselta. Oikeastaan se sopii aika hyvin näkemyksiini pornosta ja sen epäluonnollisuudesta.
”Tunnustele käsilläsi ja kerro, mitä tunnet, rakas”, pyydän.
”Rouva, tunnen kovan ja vähän viileän seinän.”
”Etkö todellakaan tunne mitään muuta?”
”En, rouva. Vain seinän.”
Pyydän Sinua kääntymään, tulen seisomaan aivan lähellesi ja ohjaan kätesi nyt omalle lantiolleni.
”Mitä nyt tunnet?”
”Rouva, tunnen kauniin ja lämpimän vartalonne. Se on kauneinta, mitä silmäni ovat koskaan nähneet.”
”Kumpi tuntui paremmalta. Se ensimmäinen vai tämä?”
”Tietenkin tämä, rouva.”
Pyydän Sinua taas kääntymään seinää kohti ja kohotan kätesi tunnustelemaan Jessican kuvaa rintojen kohdalta: ”Kerro, mitä nyt tunnet.”
”Rouva, tämä on taas se seinä.”
”Tuntuuko se Sinusta kutsuvalta?”
”Ei, rouva. Se on niin eloton. Hieman viileäkin.”
”Mutta rakas, kokeile nyt vielä. Yritä vaikka puristaa ihan kevyesti… ihan hellästi vain. Oletko aivan varma, että se ei herätä Sinussa mitään… sellaisiakaan tuntemuksia?”
”Rouva, olen siitä ihan varma.”
Huomaan, että hymyilet ujosti sille, miten teatraalisen hämmästyneeksi äänensävyni teen, kun kyselen, eikö seinän koskettelu todellakaan sävähdytä Sinua. En tiedä, oletko jo arvannut jutun juonen, mutta haluan jatkaa.
Kehotan Sinua kääntymään ja ohjaan kätesi rinnoilleni: ”No niin, miltä Sinusta nyt tuntuu? Minusta tämä tuntuu hyvältä.”
”Rouva, tunnen teidän kauniit rintanne, luonnon taideteoksen, vartalonne yhden kruunun.” Minua hymyilyttää kömpelö ex-tempore-runollisuutesi.
”Jos Sinun pitäisi valita, kumpaa koskettelisit mieluummin, sitä edellistä vai tätä, kumman valitsisit?”
”Rouva, tämän tietenkin. Valitsisin jälleen Teidän ihanan vartalonne.”
”Kokeillaan nyt vielä kerran. Käännyhän taas…No niin. Paina nyt huulesi juuri siihen ja suutele sitä, mitä tunnet… Suutele niin hyvin kuin osaat ja kerro sitten, miltä se tuntuu”
Painat huulesi sille kohdalle seinässä, mihin Jessican huulet heijastuivat. Yrität suudella hetken ja sanot sitten: ”Rouva, tämä tuntuu, jos mahdollista, vielä kolkommalta kuin ne aikaisemmat. Seinä on huulten alla kylmä ja kova.”
”Yritä vielä kerran, ihan minun mielikseni, jooko?”
Teet kuten pyydän, mutta hetken päästä kerrot, miten se ei vieläkään tunnu hyvältä.
Otan kiinni vyötäröltäsi ja käännän Sinut. Suutelen sinua suulle. Ensin kevyesti, kunnes otan hetkeksi kieleni mukaan leikkiin. Hengität yhä kiihtyneemmin.
”No, rakas. Miltä tämä suukko tuntui?”
”Se oli ihana kuin jokainen suudelmamme, rouva.”
”Voi, olet vastannut niin kovin eri tavalla kuin luulin. Olen iloinen vastauksistasi, mutta olen hiukan hämmentynyt.”
Tartun taas käteesi ja talutan Sinut keskelle lattiaa. Käännän Sinut katsomaan kohti seinää ja pyydän Sinua polvistumaan. Toiseen käteeni varaan raipan.
”Otan aivan kohta siteen silmiltäsi. Pidä kuitenkin vielä sen jälkeen silmäsi suljettuna siihen saakka, kun annan luvan.” Nyökkäät vastaukseksi.
Kasvojasi ja niskaasi hyväillen irrotan siteen. Pidät silmäsi kiinni, kuten pyysin. Hyväilen hellästi suljettujen silmäluomiesi päältä ja kuiskin: ”Rakas, minulla on Sinulle varmasti hyvin mieluisa yllätys. Ole hyvä ja avaa silmäsi hitaasti.”
Olit arvannut tai et, ainakin esität aidosti hämmästynyttä, kun näet seinälle heijastetun ”viikonlopputyttöystäväsi” silmiesi edessä.
”Rouva, mitä tä…”
Svishh. Lyön raipalla napakasti ohuen kankaan verhoamaa etureittäsi. ”Kulta, älä sano mitään, ellen kysy, joohan?”
”Mutta rakas…”
Svisssshhh! Lyön vielä kovempaa. Äännähdät hiukan.
Niskaasi hyväillen sanon lempeällä äänellä: ”Voi kulta pieni, älä pakota minua satuttamaan Sinua yhtään enempää kuin minun tänä iltana on pakko. Vastaa vain, kun kysyn Sinulta.”
Nyökkäät kuuliaisesti ja pysyt vaiti.
Kun astelen eteesi niin, että näet minut, huomaan että olet avaamassa suutasi. Ilmeestäsi tiedän, että pidät näkemästäsi. Mutta muistat ohjeeni, etkä sano mitään.
”Sinulla oli varmasti ihanaa Jessican kanssa. Eikä olekin hauskaa, että hän on seuranamme tänäkin iltana?”
”Rouva, mieluummin olisin kanssanne vain kahden kesken.”
”Minusta on kuitenkin hyvä, että Jessica itse on mukana. Kuten varmasti arvaat, joudun tänä iltana rankaisemaan Sinua viime viikonlopun holtittomuudestasi.”
”Kyllä, rouva.”
”Arvasit varmaan, että äsken koskettelit ja suutelit häntä. Vaikka hän on noin nuori ja kaunis, ihmettelen, että väitit minun tuntuvan silti paremmalta. Vai sanoitko sen vain kohteliaisuuttasi? Et halunnut pahoittaa mieltäni?”
”Rouva, Te tiedätte, että haluan koskettaa ja suudella vain Teitä!”
”Hmm… niinkö? No, katsotaanpa nyt. Mutta hyvä, että olemme yhtä mieltä siitä, että olet ansainnut rangaistuksen. Se on tietenkin ruumiillinen rangaistus, koska sellainen tehoaa tässä tapauksessa parhaiten. Onko Sinulla itselläsi ehdotusta?”, kysyn kun kohotan raipan kärjellä leukaasi Sinua silmiin katsoen.
”Rouva, toivon että annatte raipan avulla minun tuntea rikkeeni seuraukset.”
”Tietenkin teen niin, mutta mietin, montako lyöntiä oikein tarvitset… Tarvitsisit hyvin ankaran rangaistuksen. Satakaan lyöntiä ei varmasti olisi liikaa, koska olethan tehnyt huorin, mutta en haluaisi satuttaa Sinua niin paljon. En tietenkään. Mietin sitä vielä hetken. Sillä aikaa voit hieroa jalkojani.”
Istuudun nojatuoliin ja seuraat minua. Nostat rahin tuolin eteen ja jalkani sille, kunnes lopuksi laskeudut polvillesi ja riisut kengän oikeasta jalastani ja alat kevyesti painella sitä.
”Tämä tuntuu ihanalta. Teittekö tätä Jessican kanssa?”
”Ei tietenkään, rouva. Eihän pelkän kuvan…”
Svishh… Lyön Sinua jälleen reidelle. ”Rakas, vastaa vain siihen, mitä kysyn. En tarvitse nyt lisäselvityksiä.”
”Anteeksi, rouva. Ja kiitos raipan kosketuksesta, joka auttaa minua muistamaan paremman käytöksen”. Suutelet melko voimakkaasti nilkkaani kiittäessäsi. Se tuntuu kivalta paksummasta sukasta huolimatta.
”Etkö sitten tee tällaista mielelläsi, jos et Jessicallekaan tätä tarjonnut.”
”Tämä nautinto kuuluu vain Teille, rouvani.”
Kohottaudun hiukan ja silitän poskeasi: ”Olet kultainen. Mutta jatkathan tätä vielä vähän aikaa, jooko?”
Olet pyynnöstäni vaihtanut vasempaan jalkaan, ja itse olen päättänyt, miten rangaistuksesi määräytyy: ”Rakas, saat itse vaikuttaa rangaistukseesi. Kun olet saanut tämän valmiiksi, noudat työhuoneestasi vihon ja lyijykynän. Määräämässäni ajassa kirjoitat hyvällä käsialalla saneluni mukaisen virkkeen sata kertaa. Se, miten hyvin suoriudut, määrää rangaistuksesi. Sopiihan tämä?”
Mielikuvitukseni on onnistunut loihtimaan leikkiin Sinuakin miellyttävän yllätyksen. Hymyillen vastaat suostuvasi mielelläsi tähän menettelyyn.
Noudat vihon ja kynän ja polvistut pöydän ääreen valmiina kirjoittamaan.
”No niin, rakas. Lause, jonka siis kirjoitat sata kertaa on tämä: ’Lupaan ajatella vain rakastani Jennyä aina, kun masturboin.’ Onko selvä?”
”Kyllä, rouva.”
”Mitä siis kirjoitat sata kertaa?”
”Lupaan ajatella vain rakastani Jennyä aina, kun masturboin.”
”Oikein hyvä. Sinulla on kymmenen minuuttia aikaa suoriutua tehtävästäsi. Ja muista, että mitä paremmin sen teet, sitä vähemmän Sinuun sattuu.”
Katselen työtäsi vähän aikaa. Päätän hieman kiusoitella sinua. Lyön pepullesi kevyesti raipalla: ”Kulta, pidä selkä suorassa, kun kirjoitat. Ei ole kaunista, että olet noin etukumarassa.”
Korjaat asentosi, mutta jatkan: ”Toivoisin, että nytkin lausuisit kiitoksen sanan ja suukottaisit nilkkaani, kuten äsken niin ihanasti teit.”
Tiedän, että nautit saadessasi kumartua suutelemaan jalkojani ja toteutat toiveeni mielihyvin. ”Kiitos, rouva”, lausut ja painat kevyen suudelman, jota tuskin tunnen.
”Nyt kun olet siinä sopivasti, niin saat vielä kolme muistutusta, jotka toivottavasti auttavat Sinua säilyttämään oikean kirjoitusasennon ja oikean tavan kiittää näistä pikkuhuomautuksista.”
Svishh… ”Kiitos, rouva.”… Svishh… ”Kiitos, rouva.” … Svishh… ”Ki… kiitos, rouva.”
En lyönyt kovaa. Oikeastaan vain kosketin. ”No niin. Tähän on tuhrautunut jo pari minuuttia, joten sinulla on kiire. Jatkahan nyt. Tulen kohta tarkastamaan tuotoksesi.”
Jatkaessasi kirjoittamista käyn etsimässä punakynän, jolla pääsen korjaamaan virheesi ja merkkaamaan kelvottomat lauseet. Minusta on hauskaa leikkiä ankaraa opettajatarta, vaikka nyt taidan näyttää enemmän koululaiselta. Hetken aikaa kadehdin opettajaystäväpariskuntaamme, mutta olen melkein varma, että päivittäisestä työstä ei ole fantasioiden aineksiksi. Fantasioiden tehtävä kun on olla nimenomaan arjen vastakohta.
”No niin, kymmenen minuuttia on kulunut. Annahan vihkosi tänne. Jää siihen paikallesi odottamaan.”
”Hmm… Tästä puuttuu ä:n pilkut… Onkohan tuo i vai e… en voi mitenkään hyväksyä…”, puhelen itsekseni ja merkitsen virhekohdat punaisella tussilla. Muunlaista punaista kynää en löytänyt.
Vilkaiset minua ja hymyilemme. Jatkan roolissani: ”Voi rakas, kun olet ollut huolimaton. Tästäkin puuttuu pilkku. Ja nämä viimeiset kolme on kirjoitettu niin huonolla käsialalla, että en voi hyväksyä niitä. Sinulle taisi tulla kiire… voi pientä. Mutta sydän viimeisen lauseen ’Jennyä’-sanan kohdalla on kyllä liikuttava. Sen vuoksi saat sen virkkeen anteeksi.”
Olit todellakin piirtänyt pienen sydämen viimeisessä lauseessa nimeni päälle. Se tuntui oikeasti ihanalta ja kosketti minua syvemmältä kuin edes tämä fantasialeikkimme.
”Olen puolestasi kovin pahoillani, mutta olet ehtinyt kirjoittaa vain neljäkymmentäviisi virkettä, ja niistäkin minun on hylättävä seitsemän virheiden tai huonon käsialan vuoksi.”
”Rouva, olen pahoillani.”
”Niin minäkin. Mutta paljonko on sata miinus kolmekymmentäkahdeksan?”
”Kuusikymmentäkaksi, rouva.”
” Joudun lyömään Sinua kuusikymmentäkaksi kertaa. Se tulee sattumaan Sinua aika paljon.”
”Ymmärrän, että se on minun parhaakseni, rouva.”
”Oikein hyvä. Mutta aloitetaan heti. Tuo raippa tähän, polvistu eteeni ja pyydä ensin anteeksi tekoasi.”
Otat raipan pöydältä, polvistut ja ojennat sen minulle lausuen: ”Rouva, pyydän anteeksi, että olen tehnyt väärin Teitä kohtaan masturboimalla Teitä ajattelematta. Olen ansainnut siitä rangaistuksen, ja olen kiitollinen, että saan kohta vartalossani kokea tekoni seuraukset Teidän kätenne kautta.”
Silitän niskaasi, otan raipan ojennetuista käsistäsi ja kiitän. Pyydän Sinua riisumaan housusi ja kumartumaan tuolia vasten niin, että nojaat kätesi istuimelle.
”Hyvä, mutta ota vielä hiukan leveämpi haara-asento…. Hyvä. Saat aluksi viisitoista lyöntiä. Alkuvaiheessa kestät varmasti sen. Voimme sitten tehdä loput lyhyemmissä jaksoissa, jos siltä tuntuu. Olethan valmis?”
”Kyllä, rouva. Olkaa hyvä.”
En lyö kovaa, mutta raippa jättää pakaroittesi ja reisiesi iholle himmeän jäljen lähes jokaisesta kosketuksestaan. Liikahdat kevyesti jokaisella lyönnillä, mutta aina korjaat asentosi ja tarjoat peppusi mahdollisimman taakse. Tiedät, että se viehättää minua.
Kun olet saanut viisitoista lyöntiä, jäät kuuliaisesti odottamaan lupaani nousta. Sen saatuasi nouset ja polvistut eteeni. Ojennan raippaa pitelevää kättäni ja ymmärrät tarkoitukseni. Suutelet kämmenselkääni ja lausut: ”Kiitos kurituksesta, rouva.”
”Otit sen hienosti vastaan. Olen ylpeä Sinusta. Saat nousta seisomaan. Mutta nyt, rakas, haluaisin kokeilla, millaista on olla Jessican kanssa. Se on varmasti ihanaa, koska Sinäkin nautit hänen kanssaan. Voi, siitä on jo viikko, kun viimeksi sain tuntea kaunottaren huulet omillani… ja vartalollani…” Kiusoittelen Sinua tarkoituksella samalla, kun otan pöydältä sauvani, istuudun nojatuoliin ja nostan hamettani.
”Mmhh… oih…”, huokailen kosketellessani itseäni pikkuhousujen päältä. Samalla yritän katsella seinälle heijastettua tytön kuvaa. Todellisuudessa olen kiihottunut leikkimme satumaailmasta, mutta totean: ”Rakas, en ymmärrä miksi, mutta Jessica ei ihan vielä saa minua syttymään. Haluaisin kuitenkin olla valmiimpi ihanaa pikku leluani varten, jonka ajattelin hänen kanssaan jakaa. Olisitko niin kiltti ja auttaisit minua vähän?”
Tulet eteeni, käyt polvillesi ja suutelet ensin nilkkojani, sitten sääriäni, kunnes huulesi kohtaavat paljaan ihon reisillä. Tulet yhä ylemmäs.
”Riisu ne, rakas”, huokaan, kun huulesi tavoittavat pikkuhousujeni reunan. Autan Sinua asentoani vaihtelemalla, kun tottuneesti riisut ne hampaillasi. Huomaat varmasti, miten kiihottunut olen. Huulesi ja kielesi ovat pehmeät ja hellät. ”Voi rakas… tämä tuntuu hyvältä… jooh… just noin… aahh…”
Kun olet hetken hyväillyt minua, kosketan niskaasi, kohottaudun ja sanon: ”Rakas, kiitos että autoit minut alkuun. Yritän nyt Jessican kanssa, joten ole hyvä ja väisty edestäni.”
Varmistan, että katselet minua, kun painan sauvan hitaasti sisääni. Liikutan sitä kevyesti muutaman kerran ja huokailen, mutta en liian äänekkäästi. Voisin nauttia paljon enemmän, mutta haluan pysyä leikin teemassa.
”Voi kulta, tämä on niin vaikeaa. Sinä tunnuit kyllä hyvältä, mutta tämä ei niinkään. Odotahan…”
Nousen tuolista ja käyn kontilleni lattialle. Ryhdyn hyväilemään itseäni sormin kiusaten Sinua sanoillani: ”Rakas, kuten tiedät, tämä asento on suosikkini omissa yksinäisissä hetkissäni… Voi miten usein annoinkaan hellyyttä itselleni… ahhh… juuri näin, kun olin vielä viaton nuori neito, jolle kukaan muu ei sitä suonut… oih… Ja miten usein … ah… neitsytkamarissani haaveilin juuri sinunkaltaisestasi prinssistä… uuhh.”
Kun olen tarjonnut Sinulle hetken visuaalista nautintoa ja varonut viemästä itseäni liian pitkälle, nousen ja ääneeni pettymystä tavoitellen huokaan: ”Voih! Se alkoi lupaavasti, mutta joko minussa tai Jessicassa on jotakin vikaa, kun tämä ei vain onnistu. Mutta jatketaan rangaistuksesi toimeenpanoa, jooko?”
Ojennat raipan ja käyt oikeaan asentoon. Ihailen nähdessäni, miten kiihottunut olet. Kun olet ilmoittanut olevasi valmis, kerron että saat taas viisitoista lyöntiä. En haluaisi heikentää upeaa erektiotasi, mutta jokunen lyönti on ehkä liian kova. Ihollasi alkaa näkyä jo hiukan kohollaan olevia juomuja.
Kun viidestoista lyönti on annettu ja olet saanut luvan, nouset ja kiität jälleen.
”Rakas, hartiani ovat väsyneet ja meillä on vielä yli puolet rangaistuksestasi jäljellä. Voisitko hieroa hartioitani ja niskaani, että jaksaisin saattaa rangaistuksesi loppuun?”
”Rouva, teen sen mielelläni.”
Vaikka olen saanut ylen määrin hierontaa viikolla, nautin tästäkin suunnattomasti. Olen tiedostanut viimeistään teini-iässä, että hellyydenkaipuuni on pohjaton. Siksi olen maailman onnellisin nainen saatuani juuri Sinut, joka ymmärrät, että hellyys parisuhteessa on niin paljon muutakin kuin seksiä.
Huokailen nautinnosta, ja Sinulle kiitollisena vaihtelen asentoani niin, että hameenhelmani nousee yhä ylemmäs. Viimein kiitän Sinua ja ehdotan rangaistuksen jatkamista.
”Saat nyt vain kymmenen lyöntiä. Olet kestänyt hienosti tähän saakka. Loput voimme toteuttaa hiukan pienemmissä osissa. Mutta kun olemme näin pitkällä, toivon, että tästä lähtien laskisit joka lyönnin ääneen ja kiittäisit siitä.”
Svishh…”Kolmekymmentäyksi. Kiitos, rouva.”
Svishh…”Kolmekymmentäkaksi. Kiitos, rouva.”
…
Svishh…”Neljäkymmentä. Kiitos, rouva.”
En pyydä Sinua nyt nousemaan asennostasi. ”Rakas”, polvistun taaksesi ja pakaroitasi ja reisiäsi hyväillen sanon: ”Minusta tuntuu, että Jessica ei yritä yhtään auttaa Sinua.” Annan käteni liikkua mahdollisimman hellästi satutetulla ihollasi ja jatkan: ”Voiko hän olla niin kovasydäminen, että tyytyy vain katselemaan viikonloppupoikaystävänsä kipua?”
Painan huuleni pakarallesi kohtaan, jossa selvästi erottuu punertava hieman kohollaan oleva juomu. Viileät huuleni kohtaavat ihosi kuumotuksen ja värähdät ja äännähdät hiljaa, mutta muutoin pysyt kuuliaisesti vaiti. Jatkan taas: ”Jos olisin hänen tilanteessaan, niin anoisin saada jakaa edes osan rangaistuksestasi niin, että Sinun ei tarvitsisi yksin kärsiä kaikkea.”
Arvelen pienen ajatusleikin kiihottavan Sinuakin ja haluan kokeilla sitä. Nousen ja pyydän Sinua nousemaan. Halaan Sinua ja kuiskin korvaasi välillä korvalehteäsi tai kaulaasi nuolaisten: ”Ajattelehan, että viettäisin ystävättäreni kanssa tyttöjen iltaa, ja haluaisimme, että palvelet meitä. Tekisitkö sen mielelläsi?”
”Kyllä, rouva. Minulle olisi kunnia-asia palvella Teitä ja ystävättäriänne.”
”Uskon sen, rakas. Mutta ajatellaan, että vahingossa vaikkapa läikyttäisit viiniä ystävättäreni puvulle. Se olisi hyvin ikävää ja hävettäisi meitä molempia, eikö totta?”
”Kyllä, rouva.”
”Niin, Sinua hävettäisi oma kömpelyytesi ja minua se, että ystävättäreni näkisi, etten ole kouluttanut Sinua tarpeeksi. Sellaisessa tilanteessa ystävättärelläni tuskin olisi muita vaihtoehtoja kuin korjata omia laiminlyöntejäni ja rangaista Sinua ankarasti.”
Arvasin oikein, että mielikuva kiihottaa Sinua. Hengität raskaasti. Jätän tarkoituksella mainitsematta, ketä ystävistäni ajattelen. Itse asiassa en ajattele varsinaisesti ketään tiettyä. Olen varma, että emme koskaan toteuttaisi tuollaista leikkiä. Olen aivan liian omistushaluinen enkä voisi jakaa Sinua muiden kanssa. Tuskin edes Susannan. Siksi en halua ajatella ketään tiettyä ystävääni tässä roolissa.
”Tämä raippa ystävättäreni kädessä varmasti satuttaisi Sinua paljon enemmän kuin omassa kädessäni. Sillä minä tiedän, miten hyvä sydän Sinulla on, ja se antaa niin paljon anteeksi kömpelyyttäsi ja huolimattomuuttasi.” Annan kevyen suudelman huulillesi ja jatkan: ”Mutta minä olisin tukenasi rangaistuksesi ajan. Pitäisin Sinua käsistäsi”, otan hellästi kätesi omiini, ”ja kuiskailisin korvaasi rohkaisevia sanoja.”
Suutelen Sinua jälleen, nyt hieman pidempään. ”Mutta kun huomaisin, että vartalosi tuntee jo niin paljon enemmän kuin mihin se on oman hellän vaimosi kanssa tottunut, lankeaisin polvilleni ystävättäreni eteen ja rukoilisin häntä antamaan osan rangaistuksestasi minulle, koska olisinhan osaltani vastuussa huolimattomuudestasi. Mutta ennen kaikkea sanoisin niin siksi, että rakastan Sinua enkä voisi kestää kärsimyksesi näkemistä.”
Pidän yhä kiinni käsistäsi ja ohjaan ne pakaroilleni: ”Olisin omalla vartalollani valmis jakamaan rangaistuksesi…” Vien kätesi hameeni alle tuntemaan reisieni sisäpinnan lämmön ja toivon, että aistisit myös sen, miten paljon olen leikistämme kiihottunut, ”Myös vartaloni herkimmillä alueilla…”. Lopuksi kohotan kätesi tunnustelemaan rintojani ohuen tekstiilin läpi: ”Myös herkimmillä alueillani, rakkaani, olisin valmis tuntemaan kipua puolestasi…”
Annan kätesi laskea, painaudun Sinuun aivan kiinni ja tunnen, miten ajatusleikkimme on tehnyt tehtävänsä. Tunnut lantiotani vasten voimakkaalta ja valmiilta.
Irtaudun kuitenkin Sinusta ja palaan koskaan toteutumattomasta leikistä parhaillaan toteutuvaan fantasiaamme: ”Mutta Jessicalla ei näytä olevan aikomustakaan tehdä mitään sellaista. Minusta se on hyvin surullista. En toki haluaisi satuttaa niin kaunista nuorta neitoa, mutta silti. Vietittehän viikonloppuna kauniita yhteisiä hetkiä…” Mietin hetken, jatkaisinko mielikuvituksesi ruokkimista ja päätän tehdä niin: ”Kauniita ja helliä yhteisiä hetkiä… aivan kuin minä oman kauniin ystävättäreni kanssa…”
Haaveilevasta muistelusta palaan tähän hetkeen: ”Mutta rakas, meidän on nyt jatkettava tätä ikävää velvollisuuttamme.”
Tottelevaisesti kumarrut tuolia vasten, otat hiukan leveämmän haara-asennon ja lausut: ”Olen valmis, rouva. Olkaa hyvä.”
Svishh…”Neljäkymmentäyksi. Kiitos, rouva.”
Svishh…”Neljäkymmentäkaksi. Kiitos, rouva.”
Svishh…”Neljäkymmentä…kolme. Kiitos, rouva.”
Svishh…”Neljäkymmentä… neljä. Kii… kiitos, rouva.”
…
Svishh…”Vii…viisikymmentä. Kiitos, rouva.”
”Olit taas urhea. Saat nousta kiittämään.”
Teet työtä käskettyä ja nouset ylös. Katse maahan painettuna polvistut eteeni ja suutelet ojentamaani kättä, joka äsken satutti Sinua. Sanot hiljaa: ”Kiitos rouvani, että saan kurituksenne kautta oppia käyttäytymään, kuten hyvän aviomiehen tulee rouvaansa kohtaan käyttäytyä. Kiitos, että annatte kehoni tuntea väärintekoni seuraukset.”
”Montako lyöntiä meillä onkaan vielä jäljellä, rakas?”, kysyn.
”Kaksitoista, rouvani.”
”Niinpä onkin. Mihin haluaisit vastaanottaa ne?”
”Rouvani, te tiedätte parhaiten, mikä on minulle parhaaksi ja missä kohden vartaloani ne tekevät tehtävänsä parhaiten.”
Tiedän, että olen satuttanut Sinua enemmän kuin useimmissa leikeissämme. Enkä nauti varsinaisesti kivun tuottamisesta. Nautin valmiudestasi vastaanottaa sitä. Nautin lyöntiä odottavan vartalosi katselemisesta. Nautin myös raipan himmeistä jäljistä ihollasi. Sitä kaikkea olen saanut nyt ylenmäärin. Mutta en nauti satuttamisesta.
Olet yhä edessäni polvillasi katse maahan painettuna. Kohotan raipan kärjellä leukaasi ja katson Sinua silmiin: ”Rakas, olet ottanut rangaistuksesi tähän saakka vastaan mitä esimerkillisintä nöyryyttä ja kuuliaisuutta osoittaen. Uskon, että kuritus on tehnyt tehtävänsä. Olen päättänyt armahtaa Sinut, enkä lyö Sinua enää.”
”Rouva”, sanot liikutus silmissäsi, ”kiitän Teitä armeliaisuudestanne.”
”Ole hyvä ja nouse”, hymyilen Sinulle ja lasken raipan pöydälle jatkaen: ”Tätä emme enää tarvitse.”
Astelen hitaasti keinuen seinän viereen, otan hiukan poseeraavan asennon ja hymyilen yrittäen näyttää mahdollisimman viattomalta.
”Rakas, valitse meistä ihan vapaasti. Jessica?”, kysyn nyökäten viereeni heijastuvaa kuvaa kohti, ”Vai Jenny?”, katson Sinua silmiin sillä katseella, jota kutsut bambinkatseeksi.
”Jenny. Ehdottomasti Jenny”, sanot hiljaisella mutta päättäväisellä äänellä, astelet tietokoneen ääreen, suljet kuvaikkunan ja siirrät ”jessica.jpg”-tiedoston roskakoriin. Lopuksi tyhjennät roskakorin. Päättäväiset elkeesi samalla sekä liikuttavat että huvittavat minua. Lopuksi sammutat dataprojektorin ja tietokoneen.
Tulet eteeni ja katsot silmiini: ”Anteeks, Jenny. Mä oon ihan oikeesti pahoillani.”
”Sä oot saanu anteeks jo kauan sitten. Kiitos tästä leikistä. Mutta ota mut nyt…”
Irrottaessani kaulapantasi suutelet minua ja kätesi hyväilevät selkääni ja vyötäröäni. Painaudun Sinuun aivan kiinni ja tunnen kiihottuneisuutesi. Viet toisen kätesi niskaani ja taivutat minut hellästi alas.
Tulet itse mukana koko ajan suudellen. Huulemme eivät irtoa hetkeksikään ennen kuin huomaavaisesti kuiskaat: ”Tarviit sä tyynyn, rakas?”
Puistan päätäni, koska haluan vain Sinua enemmän kuin sanat riittävät kertomaan. Haluan sinut päälleni. Haluan sinut sisääni. Haluan, että täytät minut. Haluan tuntea, kun itse purkaudut minuun ja räjäytät minut.
Riisut puseroni, ja autan Sinua myötäilemällä. Avaan itse rintsikkani ja heitän ne keskelle lattiaa. Suutelet rintojani samalla, kun riisun Sinulta puseron.
Viet kätesi jälleen niskaani, ja tiedän Sinun haluavan aloittaa. Laskeudun selälleni matolle ja kohotan jalkani olkapäillesi. Suljet silmäsi, kun hitaasti ja varoen, vaimosi herkkää vartaloa kunnioittaen, tulet minuun. Minä katselen Sinua ja nautin, kun näen kasvoiltasi oman nautintosi. Voihkaisen, kun olet päässyt perille ja aloitat hitaan keinuvan liikkeen.
Pidät minua yhä niskasta toisella kädelläsi ja nilkasta toisella. Rakastan tätä asentoa. Olen täydellisesti Sinun. Vartaloni on allasi, täydellisesti hallinnassasi. Ja Sinä olet minussa.
Vaikka äsken olin rouvasi, nyt olen naaraasi, joka on allasi, hallittavanasi, otettavanasi. Vastaan koko vartalollani kiitollisena jokaiseen liikkeeseesi, joka vie meitä kohti räjähdystä. Huohotat hiljaa, mutta minä en voi enää hillitä itseäni:
”Rakas… voi rakas… voih… Ota mut… Pane mua lujaa…oihh… Pane sun omaa naarastas… ouhh… Sun ikiomaa… Rakas mä tuun ihan just… rakas… kulta… Mä oon sun nyttt…. Voi mä tuuuuuunnn!”
Lauetessani tunnen Sinun sykkivän lämpöisen huippusi, enkä voi hillitä huutoani. Hetkeksi pimenee.
Kun aallot viimein ovat tasoittuneet ja sykkeesi laantunut, lepäämme paikallamme hetken.
Suutelet kyyneleen ja toisenkin silmäkulmastani. Voimakkaimpien laukeamisten jälkeen niitä tulee helposti. Sinusta se on liikuttavaa.
”Annathan sä oikeesti anteeks, kulta?”
”Totta kai. Ja anna säkin anteeks, kun mä taas satutin sua.”
”Se oli ihanaa.”
”Niin… Muistathan sit, että jos sun tekee mieli koulutyttöö tai ihan mitä tahansa, niin sanot vaan mulle. Koska sä itse sanoit, että mua oli kivempi kosketella ja suudella kuin esimerkiks sitä Jessicaa.”
”Sä oot unelma, Jenny-rakas!”, henkäiset, kun nousit päältäni.
Hymyilen Sinulle ja vastaan: ”Niin säkin. Mennään muuten huomenna mattopyykille.”
Vastaukset 3
Vanhimmat
sanansäilänkäyttöä,kiitos siitä!Odottelin kyllä jotain bi-henkistä tarinaa otsik.ja edell.tarinan perusteella.PS.Missähän "törmäisit" Lauraan?
Heh, pornon vastaisessa sodassa yksi Jenny vastaa femakoiden ja kaikenmaailman naistutkijoiden armeijaa... ;)
Kiitos palautteesta molemmille.
Nimimerkki "mahtavaa", Lauraa en ehkä tapaa (tai mistä sen tietää), mutta tuskin ainakaan sellaisissa merkeissä, joita taidat tarkoittaa.
"Kenwood", mistäs tiedät, etten pitäisi itseäni nimenomaan feministinä tai että en olisi opiskellut naistutkimusta?