en usko ihmeeseen
vaikka auringon noustessa
kimppu sen säteitä
laskeutuu syliini
ja puhkeaa terälehdiksi seinälle
sen edustalla iholle
johon kietoutuneena
nostat päällesi koko maailman
ja keinautat alastoman lantiosi
jos olisi ihme
niin ehkä et olisi totta sinäkään
jonka silmien ympärillä
maailmani pyörii
kuin aamukasteen perhoset
ympäri nuppua puhkeavaa
sanat eivät riko nyt mieleni herkkyyttä
imet rintasi täyteen
ja puhallat kevät tuulen kasvoilleni
jolla lehdet, linnut ja sinitaivas
pulppuavat hymystäni mereksi
jonka aalloilla käännän maailman kielet
sädehtiväksi pulveriksi
satamaan maailman historian tomuksi
kaiken sen synkän
josta olet ikinä kulmiasi hiertänyt
laskeudut käsilleni
maailman kaikkeudessa
emme ole kuin me
vaikka auringon noustessa
kimppu sen säteitä
laskeutuu syliini
ja puhkeaa terälehdiksi seinälle
sen edustalla iholle
johon kietoutuneena
nostat päällesi koko maailman
ja keinautat alastoman lantiosi
jos olisi ihme
niin ehkä et olisi totta sinäkään
jonka silmien ympärillä
maailmani pyörii
kuin aamukasteen perhoset
ympäri nuppua puhkeavaa
sanat eivät riko nyt mieleni herkkyyttä
imet rintasi täyteen
ja puhallat kevät tuulen kasvoilleni
jolla lehdet, linnut ja sinitaivas
pulppuavat hymystäni mereksi
jonka aalloilla käännän maailman kielet
sädehtiväksi pulveriksi
satamaan maailman historian tomuksi
kaiken sen synkän
josta olet ikinä kulmiasi hiertänyt
laskeudut käsilleni
maailman kaikkeudessa
emme ole kuin me
Vastaukset 5
Vanhimmat
ja kiittää.
käsialaa, luin molemmat.
Tää on papukaijanmerkin paikka:))
Ihastuttavan kaunista luettavaa. Kaunein runo, jonka olen nähnyt aikoihin.
Aivan valloittavan ihana pehmeys
ja yhteensulautuvaisuus :-)
KIITOS!
ihana, varsinkin tuo loppuosa!