Aiheutinko itse keskenmenoni?

Täällä kohtalotoveri.. Sain tänään tietää saaneeni toisen keskenmenon, viikkoja oli tänään 11 5. Vauva oli kuollut rv 9 (ultrassa rv 9 1 vauva oli vielä elossa ja sydän sykki)Lääkäri sanoi, ettei keskenmenoa voi tässä vaiheessa aiheuttaa itse. Syy on yleensä viallisessa munasolussa , näin ainakin mulle sanottiin.. Mulla myös kokemusta keskenmenoista aikaisemminkin, ensimmäinen keskenmeno tuli heinäkuussa 06, samoilla viikoilla kuin tämäkin.. Ihan turhaan syyllistät itseäsi, tiedän, että se ei ole helppoa, teen sitä itsekin, mutta muista, ettet itse varmasti ole aiheuttanut keskenmenoa..



Voimia Sinulle!!

Keskenmenon aiheuttaminen itse on melkoisen vaikeaa. Siinä tulee vahinkoa ihan äidillekin. Jos lapsi menisi jumppaamalla kesken, miten ihmiset eivät kuolleet sukupuuttoon aikana, jolloin äidit tekivät raskasta työtä synnytykseen asti.

On luonnollista että joka kolmas-neljäs raskaus menee kesken. Sikiön kehityksessä on niin monta kohtaa missä asiat voivat mennä pieleen! Parempi näin, koska usein lapsella ei kuitenkaan olisi elämän edellytyksiä. Vikaa voi olla myös äidissä, jolloin on tarkoituksen mukaista etteivät äidin vialliset geenit pääse jatkumaan. (vaikkapa geenivirhe, joka altistaa keskenmenolle.)

Keskenmenoa ei voi itse aiheuttaa omilla tekemisillään, paitsi jos tarkoitus on tieten tahtoen vahingoittaa vauvaa, mutta se tuskin on sun tarkoitus ollut. Ymmärrän tunteesi erittäin hyvin, juuri itse rv21 keskenmenon kokeneena. Keskenmeno tuntuu niin epäreilulta ja käsittämättömältä, että ainoaksi vaihtoehdoksi jää syyttää itseään kun mitään muuta syytä ei tunnu olevan. Olisinko voinut olla varovaisempi, olisiko pitänyt maata sängyssä vuorokaudet ympäri että vauva olisi pysynyt sisällä ja hengissä. Mutta turhia ne syytökset on koska terve, normaali raskaus on niin vahvaa tekoa, ettei siihen normaalilla elämisellä ja liikunnalla voi negatiivisesti vaikuttaa, päinvastoin. Jos pystyy viettämään ihan normaalia elämää niin sehän on pelkästään positiivista ja merkki siitä että raskauden suhteen on kaikki kunnossa. Ja sitten kun jotain tälläistä ikävää tapahtuu, niin se vain tapahtuu, niin sanotusti shit happens, eikä siitä saa syyttää itseään vaan se on merkki siitä että raskaudessa todella oli jotain vikaa, jotain sellaista jota ei ehkä lääketiede pysty löytämään, mutta jotain joka olisi tehnyt lapsen selviytymisen mahdottomaksi jatkossa.

Tiedän myös tunteen, että ei koskaan enää, miten ikinä uskaltaa aloittaa alusta, hatarin toivein, joka päivä peläten että tapahtuuko jotain ikävää. Mutta mun keskenmenosta on nyt kulunut vasta n. 5 päivää ja vaikka suru edelleen on suuri ja tuntuu tyhjältä kun masua ei enää ole eikä siellä kukaan möyri, niin silti tuntuu että haluan kokea raskauden taas, sitten joskus. Haluan ottaa haasteen vastaan uudelleen, sitten kun mieli ja kroppa on palautuneet tästä kaikesta. Ja uskon että aika tekee tehtävänsä myös sulla. Nyt tuntuu epäreilulta ja toivottomalta, mutta lasta kaipaava ihmismieli vain on sellainen, että ne unelmat rakentuvat uudestaan ja toiveet herää taas kun aika on kypsä. Sure surusi rauhassa ja luota tulevaisuuteen. Ajattele asiaa niin, että sinä ainakin tiedät voivasi tulla raskaaksi. Ettei sinussa ole sellaista vikaa joka estäisi raskaaksi tulon. Se on jo positiivista ja vähentää stressiä sitten kun seuraavan kerran lasta yritätte.

Ja tärkeää on nyt, että huolehditte läheisyydestä miehesi kanssa. Itse en olisi selvinnyt tästä kaikesta ilman oman rakkaani tukea, hän on ollut vierelläni koko ajan ja nyt kun pahimmat itkut on itketty, niin meille on tullut valtava fyysinen kaipuu toistemme luo ja se tuntuu helpottavan oloa ja antaa toivoa ja ihanaa tunnetta siitä, että vielä jonain päivänä me voidaan taas alkaa tekemään lapsia. Fyysinen kipu ja toipuminen pakottaa meidät odottamaan, mutta on vaan niin ihanaa, helpottavaa ja lohduttavaa tuntea toinen siinä lähellä. Että vaikka vauva on poissa, niin oma rakas on siinä vierellä edelleen ja muistuttaa siitä tosiasiasta, että elämä ei pääty tähän, vaan se uuden elämän luominen vain on siirtynyt vähän eteenpäin taas.

Jaksamista teille ja muista, ettet ole yksin. Me kaikki keskenmenon kokeneet olemme ajatuksissamme kanssanne ja toivomme että teitä vielä onnistaa, ihan niinkuin toivomme parempaa onnea omalle kohdallekin. :)

eikä asiaa mitenkään muutenkaan tutkita. Itselläni on ollut neljä keskenmenoa eikä niitä ole koskaan mitenkään tutkittu. Sitä en tiedä tutkisivatko he asiaa, jos pyytäisit. Olen myös ollut hoidossa Kätilöopistolla. Omista keskenmmenoistani on jo pitkä aika ja patologiset menetelmätkin ovat siitä kehittyneet.

Tiedetään, että useimmat alkuraskauden keskenmenot johtuvat sikiöstä. Tuskin olet siis itse millään tavalla aiheuttanut keskenmenoa. Sikiöllä saattoi olla kromosomihäiriö tms ja sen kehitys pysähtyy siksi kesken. On paljon parempi saada keskenmeno kuin synnyttää vaikeavammainen lapsi. Säästyit suurelta surulta, kun sait keskenmenon.

Jos taas kärsit lapsettomuudesta eikä sinulla ole ollut yhtään onnistunutta raskautta, asia on toinen. Toivottavasti seuraavalla kerralla raskautesi onnistuu ja saat terveen lapsen!

Ei keskenmenoa voi "itse aiheuttaa".

Raskaus keskeytyy jos vauva ei jaksa.

Minulla 2 ulkopuolista, keskenmenot 12 ja 6

Jaksuja kaikille lukijoille:)

Aikanaan kun syytin tietenkin kohtukuolemasta itseäni, kukapa ei, joku kätilökö sen hyvin ilmaisi kun kysyin miten voisin aiheuttaa itse tuollaista, mitä olen voinut tehdä tietämättäni... kätilö katsoi hetken silmiin ja totesi "kuule. Ainut mitä sinä olisit voinut tehdä minkä aiheuttaisi tuon, on vetää jumalaton kasa heroiinia kerralla. En usko että vedit :D"

Helpotti minulle. Ihania kätilöitä. Terkut Jorviin :D

***