Olen nyt ysillä, ja pitäisi kohta alkaa miettimään, mihin ammattin haluaa. Itselläni ei ole harmainta aavistustakaan, mihin haluaisin. Mutta haluan, että ammatti on hyväpalkkainen! Tiedän, että raha ei merkitse kaikkea, mutta... Olen kyllä valmis tekemään työtä sen eteen! Todistuksen keskiarvo on vähän päälle 9, joten aion pyrkiä varmaankin ib-linjalle.
Mihin ammattiin?
(*_*)
8737
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 8
Vanhimmat
onhan sulla vielä kolme vuotta aikaa päättää minkä ammatin haluat, jos kerran olet jo päättänyt mennä ib-lukioon. eri asia jos haluaisit amikseen mutta et tietäisi mille linjalle, eli ei mitään hätää vielä. harva 15-vuotias tietää mitä haluaa tehdä "isona"...
Edellinen kirjoittaja on täysin oikeassa.
Jos on hyvä keskiarvo ja haluaa opiskella, niin lukio on paras vaihtoehto. Ammattia ei tarvitse vielä miettiä. Kunhan vaan jatkat opiskelua kunnolla lukiossa. Sinulla on koko lukio aikaa miettiä mitä haluan "tehdä isona". Hyvillä lukion arvosanoilla kaikki ovet ovat auki.
Olen eri mieltä. Mikäli aikoo suuntautua esim. tekniselle alalle, on moni lukiokurssi täysin yhdentekevä työelämän kannalta. Jos olisin itse samassa tilanteessa, valitsisin luultavasti kaksoistutkinnon.
Hyvillä lukioarvosanoilla pääsee kyllä mihin tahansa jatko-opiskelupaikkaan, mutta ei ammattilaisia tehdä koulun penkillä. Ammattikoulussa pääsisi tutustumaan asioihin käytännön tasolla. Käytännöllinen ajattelutapa yhdistettyinä hyviin teoriatietoihin ovat kova sana monella alalla.
Varaudu siihen, että lukiossa on vaikeampaa kuin yläasteella. Itselläni oli ysin päättötodistus ysin luokkaa, mutta lukiossa laski ainakin yhdellä kokonaisella. Siis se yläasteen keskiarvo ei vielä ole niin merkitsevä. Ja odotahan vain korkeakoulutusta... Kiire sen kuin lisäntyy.
Sinänsä edeltävät kirjoittajat ovat oikeassa, että sinun ei vielä tärvitse tehdä päätöstä tulevasta ammatista. Toisaalta kukaan ei ottanut huomioon, että jo lukion alussa olisi hyvä olla aavistus siitä mitä haluaa tulevaisuudessa tehdä. Tunnen monta ihmistä jotka ovat kironneet, kun eivät ottaneet sitä pitkää matikkaa tai lukeneet tiettyjä aineita laajempina.
Tutustu jo nyt hyvissä ajoissa eri korkeakoulujen pääsyvaatimuksiin. Saatat saada vihiä siitä mitä haluat tulevaisuudessa tehdä, ja jos ei muuta niin saat jonkinmoisen käsityksen mihin aineisiin kannattaa olla keskittynyt sinua kiinnostaville aloille pyrkiessä.
Onnea valitsemallasi tiellä!
Se nyt vähän riippuu. Itselläni oli keskiarvo ala-asteen lopussa 9,0. Kaikki hokivat, että ylasteella ne numerot laskevat. Yläasteen lopussa keskiaroni oli 9,5. Kaikki hokivat ysillä, että lukiossa on turha edes haaveilla korkeammista arvosanoista. Lukion lopussa keskiarvoni oli 9,7. Menin yliopistoon. Vasta nyt olen joutunut toteamaan, että se on ihan sama, mitä tuloksia sieltä tulee, kunhan pysyy edes hieman oikeilla raiteilla. En ole kyllä yliopistossa edes jaksanut kovin panostaa, kun monet kurssit arvostellaan hyväksytty/hylätty.
ei siellä yliopistossa läpipääsystä ole kyse, vaan todellisesta oppimisesta! ihmettelepä sitten kun valmistut, että mikä on mennyt vikkaan kun kursseista pääsi himma ripoen läpi ja luettua ei ole tullut ollenkaan.
..niin sitä käy noille nuorena numeroiden perässä juokseville, miettisitte miksi sitä ylipäätään opiskellaan. --> oppiakseen.
Kovapalkkainen ammatti lyhyillä työajoilla ja vähäisellä vastuulla on niin 80-lukulaista.
Mutta asiaan. Työlläkin on markkinat, ja palkka on työn hinta. Etsi siis sellaista alaa, jossa on sekä perinteisesti korkea palkka, joka reagoi kysynnän ja tarjonnan muutoksiin, ja työvoimapulaa on tulossa n. 6-10 vuoden päästä.
Tarkemmin: perinteisesti joillain aloilla, kuten valtiolla (esim. yliopistossa) on pieni palkka. Valtion leipä ei ole nykyään edes pitkä, se on vain kapea, koska valtio on alkanut pätkätyöllistää. Edelleen, vaikka hoitajien palkat ovat pieniä, minkä takia hoitajapulaa syntyy, ei palkka tee korjausliikettä. Työvoimapulaa syntyy, kun suuret ikäluokat jättävät mitä erilaisimpia paikkoja vapaaksi jäädessään eläkkeelle.