Pohdiskelin tässä sellaista, että onko lääkikseen pyrkivillä minkäänlaista psykologista testiä alalle soveltuvuudesta, kuten esim. sairaanhoitajilla on pääsykokeissaan?? ( Ja jo ennekuin joku kokee egoaan ja statustaan uhattavan, , en halua rinnastaa lääkärin ja sh:n ammatteja, enkä kyseenalaistaa lääkäreiden ammattitaitoa...) Kummatkin kun kuitenkin tekevät työtä ihmisten parissa.
Ihan vaan siis mietin, tästä ei tarvitse alkaa tappelemaan.
Ihan vaan siis mietin, tästä ei tarvitse alkaa tappelemaan.
Vastaukset 9
Vanhimmat
Voisi kyllä olla paikallaan. Mutta toisaalta eivätpä ne testitkään niin yksiselitteisiä ja aukottomia ole. Jonkinlainen haastattelu voisi ehkä olla paikallaan että ne pahimmat hörhöt ja nössykät karsiutuisivat...toisaalta ei sitä etukäteen tiedä kenestä tulee hyvä lääkäri ja kenestä ei!!
Ja siksei psykologisia testejä järjestetä, koska ne maksavat ja alalle halutaan monenlaisia ihmisiä. Ne ei-sosiaaliset voivat siten olla hyviä esim. tutkimushommissa...
että eipä se sosiaalisuus/ psykologisissa testeissä pärjääminen takaa sitä, että lääkärin työssä pärjää ja on hyvä. Eihän sh-koulutuksen psykologiset testitkään toisaalta mitään tulevassa ammatissa pärjäämisestä kerro... Mutta ovat kyllä paikallaan, että pahimmat "persona patholocigat" karsiutuvat alalta. Sitä vaan oon miettiny, että periaatteessa lääkikseenhän voi siis päästä vaikka psykopaatti, jos vaan on älyä ja lukupäätä... Mutta siis näin vain teoriassa, en usko että näin nyt kuitenkaan on käynyt. Kunhan vain pohdiskelin.
terv. aloittaja
Tiedän monia päteviä lääkäreitä, jotka ovat introverttejä. Ei lääkärin tarvitse olla mikään puhelias ja ulospäinsuuntautunut.
Hiljainen ja introvertti lääkäri kykenee ihan hyvin tarvittavaan vuorovaikutukseen potilaan ja henkilökunnan kanssa, ja puhelias ja ekstrovertti lääkäri voi joskus epäonnistuakin vuorovaikutuksessa tai tehdä potilaan olon epämukavaksi.
Lääkäreitä on monenlaisia, ja tärkeintä on ammatillinen pätevyys ja potilaan paraneminen.
Meillä oli ihan koulun alussa puhetta tästä, ja yksi suurimmista esteistä on kai se, että ne maksavat ihan pirusti. Ja kun hakijoita on paljon, niin ei jokaiselle voida suoda sitä aikaa.
Minä hain viime syksynä sekä lääkikseen että sairaanhoitajakouluun, jälkimmäisessä oli psykologiset testit. Jotenkin jäi sellainen maku, että ensinnäkin jos olisin oikeasti halunnut kouluun, olisi pitänyt valehdella lääkikseen hakemisesta, ja ryhmäkeskustelussa olisi pitänyt olla suorastaan hyökkäävä. Mulla kun lääkis oli haave numero yksi ja tahdoin olla rehellinen, niin vastasin kysymyksiin niinkuin asia oli. Psykologi muuttui aika hyytäväksi, kun kuuli että olin käynyt valmennuskurssinkin.
Sitten vähän hirvitti, kun yksi tyttö mietti, että mitä se musta mömmö siellä silmässä on, lasite tai jokin... eikö sairaanhoitajatkin tarvitse edes jonkinlaista pohjatietoa ihmisruumiista, vaikka kuinka sosiaalisia ja innokkaita olisivatkin?
Ja niinkuin joku sanoikin, ei lääkärin tarvitse olla kovin ulospäinsuuntautunut - sillä minä koin, että tuo sh-koulutuksen testi testasi nimenomaan ulospäinsuuntautumista. Toki kohtelias pitää olla ja huomaavainen, mutta harvassa ammatissa voi olla hyvä ilman noita taitoja. Ja varmaan kaikista epäsosiaalisimmat lääkärit päätyvät tutkijoiksi, voihan medisiinaa rakastaa vaikka inhoaisi potilaita.
Olen samaa mieltä siitä, että lääkärin ja sairaanhoitajan ei tarvitse olla ulospäinsuuntautuneita ja sosiaalisia. Ja näitä ominaisuuksia ei esimerkiksi sairaanhoitajan testeissä haeta, ei haeta psykologian omissa soveltuvuuskokeissakaan ;)
Mutta minulla henk.koht. on aivan järkyttäviä kokemuksia lääkäreiden vuorovaikutustaidoista ja tavasta ilmaista asioita. Ehkä tämä järkytys johtuu siitä, että meidän opinnoissa opetetaan, että potilaan/asiakkaan miellyttävä olo on kaikki kaikessa ja että psykologin täytyy pitää kaikki omat tuntemuksensa sisällä ja kunnioittaa asiakasta. Mutta lääkärin ensisijainen tehtävähän on hoitaa fyysisiä ongelmia, joten soveltuvuuskokeita ei välttämättä tarvita, mutta koulutukseen pitäisi kyllä sisällyttää jonkinlaiset vuorovaikutustaitojen opettelut, tosin en tiedä onko niitä jo, mutta ne eivät ainakaan ole näkyneet minua hoitaneiden lääkäreiden käytöksessä.
siis vuorovaikutustaitojen opiskelua lääkiksessä nykyään melkoisesti ja koko ajan niitä tunnutaan lisäävän niin, että niiden määrä alkaa jo haitata varsinaista faktojen opiskelua. Tiedä sitten onko se hyvä vai huono asia.
Mutta todellakin on niin, että ei se vilkas vuorovaikutuskyky lääkäriä hyväksi tee.
vaikka rupee niin vituttaan toi sairaanhoitaja/lääkäri-vastakkainasettelu ym mouhoominen asiasta, mutta kun nyt asian otit puheeksi...
"Sitten vähän hirvitti, kun yksi tyttö mietti, että mitä se musta mömmö siellä silmässä on, lasite tai jokin... eikö sairaanhoitajatkin tarvitse edes jonkinlaista pohjatietoa ihmisruumiista, vaikka kuinka sosiaalisia ja innokkaita olisivatkin?"
Kuules nyt, lääketieteen yo, ehkä kaikki siellä sinun eliittilääkiksessäkään EIVÄT SINNE MENNESSÄÄN/PYRKIESSÄÄN TIEDÄ EDES SITÄ POHJATIETOA IHMISRUUMIISTA!? Pyrkiä kai lääkikseenkin voi, samoin kuin sh-koulutukseenkin, jos jonkinlaista hiihtäjää, eri asia sitten tulevatko otetuiksi sisään. Ja ennenkuin alat suuressa erinomaisuudessasi kertomaan, kuinka lääkikseen on vaikeampi päästä, niin tiedän sen kyllä. En tiedä, mikä tässä kirjoituksessasi oli se punainen lanka... Taas vissiin yksi idiootti, joka kuvittelee olevansa älykäs/hoitajia älykkäämpi vain siksi että on lääkiksessä?!=)
"voihan medisiinaa rakastaa vaikka inhoaisi potilaita. "
Niinpä. Tässä yksi syy, miksi jonkinlainen psykologisen sopivuuden testaaminen lääkäriksi aikoville olisi paikallaan...
Anteeksi nyt vaan, mutta sairaanhoitajankin homma perustuu kumminkin ennen kaikkea biologiaan, joten eikö siitä pitäisi olla sen verran kiinnostunut, että tietäisi ettei silmän sisällä mitään mustaa töhnää ole?? Voihan tietysti olla, että tämä ihminen oli ymmärtänyt jotain bilsantunnilla väärin, ja että oikeasti tiesi vaikka mitä, mutta minä vain sain sen vaikutelman, ettei hän tiennyt eikä ollut erityisen kiinnostunutkaan aiheesta. Ja pointtihan oli siis se, että minusta pelkät psykologiset kokeet ei mittaa esim. motivaatiota ja kiinnostuneisuutta niin paljon kuin pitäisi.
Ja mistä ihmeestä sait sen käsityksen, että minä ylenkatsoisin hoitajia? Edellisessä viestissä lähinnä manasin, että harmittaa, kun en päässyt sinne. Voi helvetti, mulla on useampi sairaanhoitaja ja lähihoitaja ystävinäkin, enkä todellakaan koe olevani heitä (tai yleensäkään hoitsuja) älykkäämpi!!
Ymmärrän kyllä, että ihmisillä palaa käämit, kun jotkut lääkärit tai pikkulääkärit väheksyvät hoitajia, mutta on tämäkin helvetin ärsyttävää, että kun olen lääkiksessä ja ihmettelen jonkun yksittäisen ihmisen yksittäistä tietämättömyyttä, niin sinä alat haukkua ylimieliseksi idiootiksi, koska tulkitset sen niin, että kuvittelen olevani älykkäämpi kuin sh:t.
"'voihan medisiinaa rakastaa vaikka inhoaisi potilaita. '
Niinpä. Tässä yksi syy, miksi jonkinlainen psykologisen sopivuuden testaaminen lääkäriksi aikoville olisi paikallaan..."
Jos joku oikeasti inhoaa potilaita, ja on silti päätynyt lääkikseen, niin eiköhän hän rupea tutkijaksi, opettajaksi tai vaikka radiologiksi suureen sairaalaan. Olen käynyt vain yksissä psykologisissa testeissä, sinne sh-koulutukseen pyrkiessäni siis, ja siellä ihmistensietokykyä mitattiin lähinnä läpinäkyvillä kysymyksillä, joihin vain täysi psykopaatti vastaa "väärin". Psykologi keskittyi haastattelussaan juuri siihen lääkikseen pyrkimiseen, eli eipä minun kohdallani mikään ihmisviha siinäkään olisi paljastunut.
Tälläinen sivuhuomautus vain, mutta psykologissa testeissä otetaan huomioon sosiaalisesti suotava vastaustyyli, siis se että, kysymyksiin vastataan "oikein"