Mitä jos kaikki menee koko ajan vain päin helvettiä ja elämä on yhtä kärsimystä. Omasta tuskasta turtuneena satuttaa vain läheisiään. Eikö silloin ole aika antaa periksi?
Olen miettinyt ja yrittänyt. Syytä ja mielekkyytä en onnistunut löytämään. Kiitos ja hyvästi. Ehkä joskus ymmärrätte, tai ette ehkä sittenkään. Siihen tämä tyhjä maailma taitaa olla ihan liian vajaa.
Olen miettinyt ja yrittänyt. Syytä ja mielekkyytä en onnistunut löytämään. Kiitos ja hyvästi. Ehkä joskus ymmärrätte, tai ette ehkä sittenkään. Siihen tämä tyhjä maailma taitaa olla ihan liian vajaa.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Kerrohan tarkemmin mitä sun elämässä on nyt sellaista, ettei siitä pääse yli eikä ympäri? Minkä asioiden sä haluat muuttuvan? Mitä olet tehnyt asioiden hyväksi?
ei näy ulospääsyä.
Älä mieti yksin kaikkea.
Kysy tai juttele JONKUN ihmisen kanssa, sellaisen luotettavan. Kun juttelee jonkun kanssa, omat ajatukset saattaa selkiytyä ja löytyy potkua yrittää eteenpäin.
Älä tee mitään peruuttamatonta itelles.
Valitse elämä. Valitse jatkaminen tässä taaperruksessa. Vielä paistaa aurinko risukasaan, usko vaan!
täälläkin. Minulla pahinta pohjaton yksinäisyyden
tunne. Oma elämäni on kärsimystä, mutta ainakaan
muille en tuskaa tuota, koska olen niin eristäytynyt muista ihmisistä. Kun tarpeeksi miettii ja murehtii omia asioita ei voi kun lopulta päätyä siihen tulokseen, ettei elämälläni
ole mitään merkitystä. Olen sinnikkäästi etsinyt
samoja tuntemuksia kokevia ihmisiä. Minkäänlaista
muutosta ei kuitenkaan ole tapahtunut. Joskus
vastaillut kirjeenvaihto/ystävä seuraa hakeville,
mutta ne lienee kerenneet heittää veivinsä, kun
ei vastauksia kuulu?
Itse olen myös umpikujassa. Kaipaan kipeästi henkilöä johon voin kiintyä. Eikä siihen kelpaa mies vaan sen pitää olla nainen. Nuori tai vanhempi.
Näinhän se menee, että ihmisellä pitää olla edes yksi riittävän läheinen ihminen joka tuntuu tärkeältä ja jonka seurassa on hyvä olla. Muuten masentuu tms. Eikä siihen auta muutakuin löytää sellainen ihminen. Sellainen joka halaa, kun itkettää ja hyväksyy toisen sellaisenaan eikä niinkuin porukat, että suuttuu, jos ilmaisee surua. Mutta eipä noita ihmisiä kaupasta osteta ja toisaalta tämä valtava surun ja kiintymyksen tunne toisaalta estää löytämästä sellaista ihmistä. Kun kehen tahansa naiseen tutustuu vähääkään niin johan lähtee heti tuleen suru esiin ja sit ei osaa olla omana itsenään. Toinen vetäytyy. Eihän nyt ensitapaamisen aikana sovi ilmaista mitään voimakkaita tunteita. Sit masennus kun ei saa kipeästi tarvitsemaansa tunnetta vielä vaikeuttaa kaikkea vielä enemmän.
Voihan helkkari!