Miehelläni kaksi lasta. Toinen oma, toinen ei, mutta syntymästä asti ollut mukana.
Itselläni ei ole lapsia. Enkä EHKÄ niitä koskaan voi saadakaan. Jos näin on. Jaksanko?
Tuntuuko pahalle katsoa miestäni ja hänen lapsiaan...omia ei ehkä sitten koskaan...Harmittaa ja sattuu...
Itselläni ei ole lapsia. Enkä EHKÄ niitä koskaan voi saadakaan. Jos näin on. Jaksanko?
Tuntuuko pahalle katsoa miestäni ja hänen lapsiaan...omia ei ehkä sitten koskaan...Harmittaa ja sattuu...
Vastaukset 4
Vanhimmat
Ensimmäiseksi tahdon kertoa, että olen hirvittävän pahoillani puoestasi.. :(
Minulla on 10 vuotias tytärpuoli, mutta mia lapsia en tule koskaan saamaan. Välillä tuntui (ainakin lapseen tutustumisen alussa) että en todellakaan jaksa. Oli uskomattoman rankaa katsoa vierestä isän ja lapsen suhdetta tietäen ettei ikinä itse tulisi kokemaan mitään samanlaista. Myös tytön, hänen äidin ja ieheni yhdessä näkeminen oli alussa rankkaa. Katsella vierestä kaikkea sitä mitä on aina itse halunnut, mutta mitä ei tule ikinä saamaan..
Nyt ajan kanssa ovat haavat hieman arpeutuneet. Pystyn jo isän ja tyttären leikkejä katselemaan ilman että silmät täyttyvät kyynelistä. Siltikkin kipu on aina läsnä. Ajatus siitä ettei lapsia voi saada on todella kipeä.
Silti olen oppinut ajattelemaan positiivisiakin puolia. Olen iloinen siitä että miehelläni on tytär. Näin asian ollessa elämässäni on joku lapsi. Joku jota rakastaa. Tiedän toki etten voi tyttöä rakastaa kuin omaani, eikä hän minua samalla lailla kuin vanhempiaan, mutta siltikkin meidän välillemme kehittyy koko ajan vahvempi ja vahvempi side.
Luulenpa, että en olisi jaksanut lapsettomuuttani näinkään hyvin, ellei elämässäni tätä pientä tyttöä olisi.. :)
Laitan sinulle tulemaan hirmuisen suuren halauksen! Voimia sinulle, minkä polun sitten valitsetkin. Joka tapauksessa niitä tarvitset. Valitsemani tie ei ole helppo, mutta silti olen tyytyväinen tekemääni valintaan.
lapsettomuus on aina oma tuskansa ja luopumisensa. Monella se johta aparisuhteen tiivistymiseen ja joillakin eroon. Lapsettomuuden hyväksyminen ja lapsettomaksi jääminen on oma ratkaisunsa ja adoptio omansa. Jos toisella on lapsia on adoptio hänelle tavallaan turha tilanne ja voi aiheuttaa ristiriitoja. Lapsettomuus tuossa parisuhteessa voi olla helpointa?
Varmasti lapset raastavat jossain vaiheessa, mutta voi heistä olla iloakin ja he ovat se reitti jonka kautta ehkä joskus saat kokea monia asioita lapsiperheenkin elämästä.
Kun miehelläsi on lapsia niin ainakaan hänelle ei tule sitä paniikkia mikä monelle miehelel iskee; suvun ja nimen on jatkuttava! Hommahan on hoidossa jo..
Homma on näin sivusta tilanteita seuranneena ihanitsestä ja omasta asenteesta ja suhtautumisesta kiinni ja siitä mikä rooli lapsilla on teidän kahden perheessä.
oli meille se paras ratkaisu. Miehelläni on biologisia lapsia, mutta hänelle oli niin tärkeää perustaa perhe kanssani että Hän soitti Pelastakaa Lapset ry:hyn ja aloitti adoptioprosessimme.
Lapsettomuus on ollut meille tiukka paikka, mutta mieheni on ottanut minut mukaan elämäänsä niin sataprosenttisesti etten ole esim. koskaan tuntenut jääväni ulkopuolelle vaikka hänen lapsensa ovat meillä.
Jos parisuhde toimii, kyllä se yhden lapsettomuudenkin kestää.
Lapsettomuudesta kärsin myös minä.. Miehen lapseen tutustuminen on tuonut mukanaan paljon kipua ja tuskaa sekä paljon iloa ja onnea. Välillä mietin itsekin jaksanko tätä jos ei hoidoista huolimatta tule omaa lasta, mutta aika näyttää miten käy..