paras kanarian saari?

kovasti vastauksestasi, siita oli paljon apua!

sari kirjoitti:

kovasti vastauksestasi, siita oli paljon apua!

Yksi harkinnan arvoinen kohde on Madeira. Ilmastoltaan ja luonnoltaan hyvin samanlainen kuin Puerto de la Cruz. Vehreä ja kaunis, aito ja alkuperäinen. Jos vaellus kiinnostaa, niin sinne!
Laitan tähän vielä matkakertomukseni Corralejosta, niin voit lukea, miten minun (ja perheen) lomani kului.

Fuerteventura, Corralejo, marraskuu 1998

Kirjoittauduimme Las Brisas -hotelliin vähän pallo hukassa. Alue oli suuri, mutta hetken harhailtuamme löysimme oman huoneistomme. Ainakin alkuun ja pimeään aikaan olisi ollut tarvetta hotellikartalla. Ilma oli mukavan lämmin, aurinko oli laskenut, joten hiekkadyynitkin näkyivät vain vaivoin.

Huoneistomme oli kaksikerroksisen rakennuksen alemmassa kerroksessa, aivan yhden allasalueen vieressä. Tulimme huomaamaan, että maataso patioineen ja nurmikkoineen oli paras vaihtoehto; siitä oli helppo silpaista altaalle ja jäädä sitten lepotuoliin kuivattelemaan. Kaiken kaikkiaan hotellialueella oli kuusi allasta. Vaihdoimme vaatteet ja ajoimme taksilla Corralejon keskustaan syömään rantaravintolaan. Kauppoja ja ruokapaikkoja näytti olevan riittävästi jokaiselle illalle. Nyt emme jaksaneet tutustua tarjontaan, ensimmäinen matkapäivä väsytti ja palasimme taksilla hotelliin nukkumaan.

Olikin hiljainen paikka, sen puoleen sai hyvin nukuttua, mutta aikaero herätti meidät aikaisin. Aamuaurinko lämmitti mukavasti patiotamme, jota suuri banaanipuu osittain varjosti. Aamu-uinnin jälkeen aamiainen patiolla kaikessa rauhassa. Lähdimme kävellen kiertämään hotellialuetta. Ohi marketin ja pyörävuokraamon ja rannan kautta takaisin. Kävimme katsomassa kaikki altaat, tenniskentät, lasten leikkialueet ja lentopallokentät. Marketista syötävää ja juotavaa jääkaappiin, oluet patiolla ja taas mentiin. Pitkin rantakatua Corralejon keskustaan asti. Calle la Iglesialla (missä kirkko?) kävelykadun varrella söimme lounaaksi tapakset. Perunoita mojo-kastikkeella, valkosipulimarinoituja anjoviksia, leipää ja vuoristokinkkua. Takaisin Las Brisasiin palasimme kaupungin rannan kautta, ohi lukuisten rantaravintoloiden. Ranta jatkui hotelliimme asti. Kävimme altaassa, allasalue oli lähes täynnä ja meteli melkoinen. Eikö kukaan aio viettää siestaa? Minä ainakin torkuin pari tuntia hämärässä makuuhuoneessamme. Soitimme tutuillemme hotelli Granadaan ja teimme treffit illaksi Corralejon keskustaan. Menimme rantaravintolaan, joka tuntui olevan varsin suosittu paikka, eikä mikään ihme, sillä ruuat olivat todella hyviä. Jäimme keskustaan hetkeksi kävelemään ja tekemään ostoksia.

Yöllä ei kuulunut koirien haukuntaa, ei kaskaiden sirinää, ei mopojen pärinää, ei autojen ääniä. Epätodellisen hiljaista!
Olohuoneen lasiovien edessä oli keltaiset verhot, heti kun valkeni näytti siltä kuin aurinko olisi kullannut koko huoneiston paisteellaan. Aamukahvin ja -uinnin jälkeen teimme kävelylenkin dyynien alkuun asti ja rantaa pitkin takaisin hotelliin. Alastomat saksalaiset olivat jo vallanneet rannan kivikasat. Aamupäivä kului lähimmällä rannalla. Kävin uimassa kirkkaassa, lämpimässä meren sylissä. Lounaaksi marketista leipää, kinkkua ja viiniä.

Tässä lomassa oli se hyvä puoli, ettei ollut pakko tehdä mitään. Fuerteventura oli ennestään tuttu, joten ei tarvinnut lähteä nähtävyyksiä katsomaan tai osallistua millekään retkelle. Lanzarotekin oli tuttu, sinnekään ei ollut tarvis lähteä.

Illalla oli vaikea saada taksia, kun kaikki turistit olivat samaan aikaan lähdössä keskustaan syömään. Tapasimme tuttumme Calle la Iglesialla ja istuimme italialaisravintolan ulkopöytään pizzoille ja pastoille. Ihanat valkosipuli-tomaattileivät alkupalaksi. Rantakadun pienessä kahvilassa istuimme konjakkikahveille, jonka camarero halusi oppia suomenkieltä ja oli tyytyväinen minun ontuvaan espanjan kieleeni.

Tuskin sain nukutuksi vatsani metelöinniltä. Valkosipulit ja kermainen pastakastike temmelsivät keskenään. Aamulla aurinko paistoi pilvettömältä taivaalta. Saksalaiset olivat varanneet kaikki tennistunnit, joten otimme turhaan mailat mukaan. Kävin vuokraamassa itselleni fillarin päiväksi ja lähdin polkemaan kohti El Cotilloa. Tosin puoli tuntia haaskaantui kun harhailin aivan väärässä suunnassa. Tietyötä tekevät miehet neuvoivat minulle oikean suunnan ja puistelivat päätään kun kuulivat mihin olen menossa. Matka sujui rattoisasti, todella kevyesti. Tosin pyörä oli minulle outo ja täysin erimallinen kuin omani. Pidin jääteepaussin Lajaresin kylässä, noin puolivälissä määränpäätäni. El Cotilloon päästyäni pyöräilin pitkin kyläteitä. Varsin tyypillinen merenrantakylä; valkoiseksi kalkittuja pikkutaloja ja kapeita kujasia, muutama kauppa ja baari. Söin rantakuppilassa hyvän tonnikalasalaatin. Kun lähdin paluumatkalle, huomasin heti miksi menomatka sujui niin rattoisasti. Oli niin armoton vastatuuli että melkein palelin. Pian puutuivat kädet ja takamus. Polvia särki, vaikka vaihdoin aina vain pienemmälle vaihteelle. Lajoresissa tyhjensin vesipulloni, jaloittelin vähän ja jatkoin matkaa. Tuntui etten millään jaksaisi perille, matkaa riitti aina vain. Hotelliin päästyäni kävin altaassa uimassa ja otin ansaitun (todellakin!) oluen. Huilailin auringossa patiollamme ja ennen kuin fillari piti palauttaa, pyöräilin vielä Corralejon satamaan ja keskustaan. Eipä ollut hääppöinen kaupunki; keskustan ulkopuolella oli kerrostaloja, rakennustyömaita ja slummialueita. Vihreyttä Fuerteventuralla ei löydy kuin hotellialueilla. Illalla söimme tämän reissun parhaat sapuskat kun tilasimme kanafileet samaisessa El Rinconde Perico -ravintolassa, jossa lounastimme tapaksia (Calle Iglesia 9). Rantalaiturilla sai tähyillä tähtiä kaukoputkella, Saturnuksen renkaat näkyivät upeasti. Kun palasimme taksilla hotelliimme, pikku teatterissamme oli täysi meno päällä kun polvenkorkuiset viettivät disco-iltaa.

Aamukahvit juotuamme kävelimme keskustaan. Rantahietikolle oli pystytetty suuri teltta, ehkä näemme illalla kanarialaista painia? Kierrettyämme kävelytien ja rantakadut pysähdyimme rannan viimeiseen kuppilaan syömään leipää, perunoita ja valkosipuliöljyssä kiehuvia katkarapuja. Hotellimme allasalueella oli lämpimämpi kuin rannalla, jossa tuuli melkoisesti. Vietin siestaa pihalla lukien ja tintoa tissutellen. Hetkeksi taisin torkahtaakin. Suihkut, mekko päälle ja taksilla kylille. Seitsemältä oli jo täydellinen pimeys, ei huvittanut lähteä kävelemään kun taksikyyti oli niin halpaa. Söimme paellaa rantaravintolassa, tuulesta johtuen poikkeuksellisesti sisätiloissa. Rumpujen päristessä kujaa pitkin kävelivät eri maita edustavat joukkueet (surffauksen MM-kisojen osakilpailu). Vuorossa oli jonkinlainen seremonia, jossa kynttilöitä lähetettiin kelluen merelle, näin lahjottiin meren jumalia. Sen jälkeen esitettiin kanarialaista itsepuolustuslajia keppien kanssa. Teimme pienen kävelylenkin keskustassa ja kun palasimme rannalle, oli meneillään kanarialainen painiottelu.

Aamupalan jälkeen vuokrasimme katollisen jeepin, jonka tankattuamme suuntasimme kohti etelää. Ohi Rosarion ja Playa Blancan. Kurvasimme Caleta de Fusteen, jossa oli lauantaimarkkinat rihkamakojuineen. Muutenkin paikka oli kasvanut ja muuttunut valtavasti kolmen vuoden aikana. Costa Calman rannalla vain piipahdimme ja jatkoimme muutaman kilometrin kohti Morro Jablea. Pysähdyimme rannikkotielle kuvaamaan uskomattoman upeita hiekkarantoja. Käännyimme takaisin ja kurvasimme saaren toiselle puolelle. Playa de la Paredissa pidimme lounastauon. Ravintolan vieressä oli allas liukumäkineen ja olisin uhrautunut uimaan perhevideon hyväksi, mutta ajatus ei jostain syystä saanut kannatusta… Sen sijaan kävelimme rantaan, kivikkoista mutta upeat tyrskyt. Missä kaikki surffaajat? Ja matka jatkui kauniin Pajaran kylän kautta Betancuriaan. Kävelimme kaikki kylän nurkat ja kuvasimme kaikki kujaset. Oli kahviloita ja kukkaistutuksia. Seuraava pieni pysähdys oli Tefian kylässä, jossa oli ehjä tuulimylly. Ajoimme ohi La Olivan ja Villaverden, jonka nimi on luultavasti tullut talojen vihreiksi maalatuista ikkunanpielistä, muuten kylä oli tasan yhtä kuiva kuin koko muukin osa saaresta. Jätimme käymättä El Cotillossa ja palasimme hotelliin, lähes 7 tuntia ja 130 km ajettuamme. Uimaan altaaseen ja suihkut päälle. Ennen kuin palautimme auton, ajoimme vielä kuvaamaan dyynejä auringonlaskussa. Illan tullen keskustaan syömään italialaisravintolaan. Ensimmäinen ilta kun uusi kuu nousi näkyviin, Saturnus sen sijaan oli pilvien takana piilossa.

Aamiaiseksi söimme marketissa tehdyt täytetyt sämpylät ja lähdimme kävelemään kohti dyynejä. Rannalla oli paljon ihmisiä ja upea aallokko. Pitkin vesirajaa kävelimme takaisin, matkaan kului pari tuntia. Altaaseen uimaan ja patiolle lounaalle ja siestan viettoon. Juuri kun olin nukahtamaisillani iltapäiväaurinkoon, alkoi saksalaisten riehakas ja äänekäs lasten iltapäivähetki. Oli pakko siirtyä sisälle siitä metelistä. Viiden aikaan allasohjelma päättyi, väki poistui lapsikatraineen valmistautumaan illanviettoon ja tuli ihanan rauhallista. Illan pimetessä sytytimme patiolle kynttilän ja avasimme Cavan kuohuviinin, viimeisen illan kunniaksi.

Ilmat olivat suosineet lomaamme ja muutenkin viikko oli kulunut mukavasti. Meillä ei ollut mitään etukäteisodotuksia eikä suunnitelmia mitä kaikkea olisi pitänyt ehtiä tekemään, emme olleet menneet pää kolmantena jalkana. Tennismailat nojasivat edelleen koskemattomina baarikeittiön nurkkaan. Silti olimme ehtineet näkemään ja kokemaan ihan riittävästi. Corralejo tuntui aidolta espanjalaiselta kaupungilta, jossa sai niin halutessaan yrittää ontuvaa kielitaitoaan ja jossa paikallisväestön asuminen piti hinnatkin kurissa.

Tällä kertaa kävelimme keskustaan pitkin rantakatua. Menimme suorinta tietä El Rinconde Pericoon ja tilasin koko porukalle kananrintaa á la chef, ja hyvät sapuskat olivatkin. Ja niin isot annokset ettei edes jälkiruualle jäänyt tilaa. Kävelimme rannan kautta keskustaan ja otimme taksin takaisin hotellille.

Aamupäivällä pakkasimme tavaramme, jotka jätimme respaan ja kävelimme keskustaan. Viimeiset valokuvat ja rantakuppilaan syömään tortilla españolaa ja kanaa. Ennen bussin tuloa kävimme vielä tutustumassa hotellialueen vanhaan puoleen, ja voi niitä kukkaryöppyjä ja pensaita! Sieltä löytyi myös upea teatteri ja kahviloita puuparvekkeineen. Paluulento oli kolmisen tuntia myöhässä. Onneksi lentokenttärakennus oli valoisa ja uutuuttaan kiiltelevä, kaikille oli tilaa yllin kyllin.

Kokemuksia monelta saarelta (Cran Canaria:Ingles,Puerto Rico, Puerto Mogan. Teneriffa:Americas, Pta.Cruz. Fuerteventura:Corralejo. Gomera: San Sebastian. Lanzarote: Playa Blanca. Suosittelen Teneriffaa, josta retki Gomeralle. Tai Fuerteventuran Corralejoa.