Mulla ollut pari kuukautta kauhea oli, hermostuttaa niin paljon ettei pysty tekemään mitään eikä uskalla lähteä kotoa kohtauksen pelossa. tärisyttää ja ahdistaa niin jumalattomasti koko ajan, ei pysty nukkumaan eikä käymään koulua kunnolla, taju lähtee ahdistuksen ja pelon takia melkein jo roskia viedessäkin. Vanhemmat eivät anna lupaa lääkkeisiin, ja pelkään että jossain vaiheessa sekoan lopullisesti ja teen itsemurhan tai ylipäätänsä vahingoitan itseäni. kaiken lisäksi ei ole varaa terapiaan, eikä ole ketään kuka kuuntelisi tai välittäisi. Onko olemassa mitään lääkkeitä, mitä saisi ilman reseptiä ja jotka auttaisivat TODELLA voimakkaisiin kohtauksiin?
Valerianaa olen kokeillut, mutta se on liian mietoa, unensaantia helpottavia lääkkeitä suositeltiin apteekissa, mutta niistä vain väsyn, mistä hermostun vielä enemmän.
toivottavasti edes joku vastaa.
Valerianaa olen kokeillut, mutta se on liian mietoa, unensaantia helpottavia lääkkeitä suositeltiin apteekissa, mutta niistä vain väsyn, mistä hermostun vielä enemmän.
toivottavasti edes joku vastaa.
Vastaukset 15
Vanhimmat
että tilaat ajan lääkärille ja selitä tilanteesi.
On sulla ihme vanhemmat, jos eivät tajua tilannettasi ja että tämä sairaus vaatii hyvää ja osaavaa hoitoa ja yleensä lääkkeiden kanssa, ettei käy niin, että ihan jumittuu.
Oikeella hoidolla tästäkin sairaudesta voi parantua ja tietenkin omalla asenteella, sillä että haluut voittaa tän saakelin sairauden.
Pyydä vanhempiasi lukemaan tietoa tästä sairaudesta, jos sais siten hieman järkeä heidän päähänsä.
Toisille ei kyllä mikään auta, vaikka kuinka faktaa näyttäis, on vaan se oma pieni katsontakanta,silloin sellaiset eivät voi ymmärtää minkään näköisiä mielenterveydellisiä ongelmia ei ennenkuin osuu omalle kohdalle, säälittävää!
Mutta tseppiä sulle!
ahdistus tuo kyllä minusta kuulostaa eniten.
Muuten olen samaa mieltä edellisen kirjoittajan kanssa, eli tilaa aika vaikka terkkarista; yleislääkärit tietävät aika paljon näistä asioista jo nykyään.
Saat sieltä diagnoosin ja muutakin apua. Myös lääkkeet tarvittaessa.
Käy ihmeessä pikaisesti. Jaksamista!
sun vanhenpien ymmärtää etä tarvitset apua. Tuntuupa todella oudolta vanhenpiesi käytös,itse olin tyttäreni tukena ja mukana hänen lääkärin vastaanotto käynillä. Näytäppä vanhemmillesi kirjottamasi shätti ja vastaukset...vai mitenköhän tossa tilanteessa kannattas toimia. Onkohan vanhenmpasi sitä ikäluokkaa että häpeävät jollaa tapaa näitä "henkisiä sairauksia" Omaan lähipiirini kuuluu kaikenikäisiä paniikin sairastavia 16-50 vuotiaita. Ehkä vanhemmillesi se on uusi ja outo asia, tämä on kuitenkin niin hirveän yleistä nykyään ,eikä sitä tarvitse hävetä. Toivottelenpa sulle että saisit vanhenpasi ymmärtämään tilanteen ja saisit apua....kaikkea hyvää sulle toivoo "paniikkihäiriöinen äiti"
no isälläkin ollut sama ongelma, joten hän ymmärtää edes jotenkin, äitiäni ei voisi vähempää kiinnostaa lähteä kanssani minnekkään, hänen mielestään tämä kaikki on naurettavaa ja että olen ihan kunnossa. isä vielä ulkomailla töissä, joten ei hänkään voi auttaa kun käy täällä Suomessa kerran pari vuodessa. Kouluterveydenhoitaja lähetti minut nuorten psykiatriselle asemalle, sieltä sanottiin että pitää mennä yksityiselle terapeutille. (johon ei ole varaa..)auttaako liikunta ja terveellinen ruokavalio edes vähän? isä sanoi että se johtuu huonosta itsetunnosta ja että häntä auttoi liikunta todella paljon, mutta kyllä hänkin vielä lääkkeitä syö. itse en haluaisi koko elämää vetää pillereitä, mutta tällä hetkellä sekin tuntuu unelmoinnilta, että saisi olla normaali edes päivän. kiitos paljon kaikille vastanneille!
Kyllähän tuo liikunta ja terveellinen ruokavalio varmaan vähän ainakin auttaa. Itsekin kärsin hermostuneisuudesta ja pahoista jännitysoireista, mutta kuntosalilla käynti on osittain auttanut.
Siinä tuntee itsensä edes hitusen "paremmaksi" ihmiseksi, kun ulkomuoto on sporttinen. Ei tule niin suuria ulkonäköpaineita.
Kuulostaa kyllä oudolta, että vanhemmat ei salli lääkkeiden käyttöä? Onko kukaan ehdottanut hypnoosi- yms. hoitoja?
voi mennä terveysasemalle,yleislääkäri voi myös auttaa;)
kaikillahan on niin sanottu paniikki,mutta se on normaalia olotilaa,ja kuuluu elämään,mutta meillä kaikilla paniikkihäiriöisillä se on HALLITSEMATONTA paniikkia, johon vanhemmat pitäisi saada ymmärtämään
että emme me ole mielisairaita.syököhän vanhempasi esimerkiksi buranaa jos pää särkee. sillähän se parantuu,ja migreenioireisella on pitempi jaksoinen lääkitys.eikä ole muita kummempi ihminen.lääkitys ei saa olla rahasta eikä vanhempien kielteisestä asenteesta kiinni. älä lannistu! tsemppiä
minkä ikäine olet ,,mene koulu terveyden hoitajalle ,,ja juttele siellä ,,jos et sa äitiäsi kuuntelee, mee silti omalle lääkärille kerro siellä etä äiti kieltä lääkkeen sinulta,,hän pilaa sinun toipumisesi ,jos vaikka kirjoitat äidilesi kirjeen ja kerron miltä sinusta tuntuu jos ei kuuntele ja vaikka syytä häntä siitä etä sun,on paha olo eikä voi yhtään auttaa sua ,,te jotain iha ite ,,voimia sulle tuu kertoo miten onnistuu moi ,)
...17-vuotias. kävin jo terv.hoitajalla, ei auttanut, lähetti vaan eteenpäin nuorisopsykiatriselle puhumaan. siellä täyteltiin lappuja ja testejä, ja sanottiin että jossei vanhemmat anna lupaa lääkkeisiin niin se on voi voi, mene yksityiselle. :( äsken oli koeviikko, meni ihan päin pers***ä. toivottavasti en lennä koulusta ulos, pidin jo muutenkin välivuoden jotta pääsisin sinne.
tee itsellesi palvelus ja pyydä /vaadi äitiäsi istumaan sinun kanssa pöydän viereen, sano tai /huuda että sun on paha olla ja pyydä auttaa sinua , jos sitä ei tee nii mee uuden kerran sinne nupolle,
sano äidille ett sinun on äitinä otettava vastuu kun olet hänen lapsensa ,vaadi vaatimalla,,koita jaksaa vielä se ,,
MOi,
Mene uudelleen kouluterkkarille ja kerro koko kuvio,siis se mitä äitisi sanoo ja mitä itse ajattelet. Saat apua vaikka lastensuojelun kautta kun pyydät apua.
Heippa Sanna!! Oot ollu mielessä, ootko saanu apua??Tuntuu kurjalta sun puolesta että joudut tulemaan ilman vanhenpiesi tukea toimeen ,nyt kun sitä kipeästi kaipaat. Toivottavasti sulla on kaikki hyvin...:)
välittämisestä! :) en ole saanut mitään apua, enkä jaksa sitä enää hakeakaan. mutta pystyin sentään olemaan koknaisen päivän koulussa ilman kohtausta, toivottavsasti hyvä tuuri jatkuu :)
sanna vanhemmat ehkä pelkää että sut leimataan
niin sanotuksi hulluksi. ota lääkäriin yhteys
ota vanhemmat mukaan.älä pilaa elämääsi,mulle
tuli paniikkihäiriö 27 vuotiaana ei kukaan
osannut auttaa. 2kk sitten sain kunnon lääkkeet
nyt olen aivan normaali koko ajan. en enää ajattele
hulluksi tulemista enkä muitakaan pelko ja muita
kauheita olo tiloja.semppiä sulle.älä käytä alkoholia se auttaa hetkellisesti.kun syöt oikeata
lääkettä säännöllisesti oot ihan normaali.älä syö
mitään omia juttuja esm.rauhoittavia. ite paranin
olen jo 44v elämä meni pilalle kun en osannut hakea
lääkäriltä ajoissa apua.nyt olen terve. terv:sepi
olen ja oireeton olen pieni estolääkitys on, mutta se helvetti oli kaameeta ja nyt 47 vuotiaana elän normaaalii täyttä elämää;) olen paniikki sairastanut 20vuotta,,