Puhuttiin poikaystävän kanssa pitkään ja hartaasti ja tultiin siihen tulokseen, että abortti meijän tilanteessa oli ainoo oikea vaihtoehto. Ei olisi ollut mitään toivoa pitää lasta ilman että se olisi osaksi ainakin jäänyt heitteille ja kasvanut onnettomana, ja tässäkin tapaksessa kai pitää rakastaa sitä pientä ihmisalkua sen verran ettei itsekkäistä syistä pakota sitä elämään kärsimyksessä.
Nyt on sitten operaatio takanapäin.. tänään pääsin sairaalasta ja poikaystävä istui syömättä ja poistumatta kertaakaan vierellä ja piti kädestä kiinni kun oksensin lattiat tulville, vuosin verta lakanat punaseks, potkin, huusin, löin ja kärsin.. Sellanen kokomus johon en varma ryhdy uusiks enää koskaan!
Saatiin ultrakuvat kotiin, kummatki oli haikeita ja tietenkin itketyttää olihan se sentään meidän oma lapsi. Mutta kaipa sitä joskus täytyy vähän uhrata omaa terveyttään jos ei lapsen kanssa oikeasti oltaisi pärjätty.
Se nyt on varmaa että lapsen me saamme muutaman vuoden päästä. Kumpikin on sitä mieltä. Tämä toinen lapsi on sitten varmasti kaksinverroin rakkaampi vaikka en tuota ensimmäistäkään koskaan unohda. Tiedän olevani äiti vaikka lasta en koskaan syliini saanutkaan.
Nyt on sitten operaatio takanapäin.. tänään pääsin sairaalasta ja poikaystävä istui syömättä ja poistumatta kertaakaan vierellä ja piti kädestä kiinni kun oksensin lattiat tulville, vuosin verta lakanat punaseks, potkin, huusin, löin ja kärsin.. Sellanen kokomus johon en varma ryhdy uusiks enää koskaan!
Saatiin ultrakuvat kotiin, kummatki oli haikeita ja tietenkin itketyttää olihan se sentään meidän oma lapsi. Mutta kaipa sitä joskus täytyy vähän uhrata omaa terveyttään jos ei lapsen kanssa oikeasti oltaisi pärjätty.
Se nyt on varmaa että lapsen me saamme muutaman vuoden päästä. Kumpikin on sitä mieltä. Tämä toinen lapsi on sitten varmasti kaksinverroin rakkaampi vaikka en tuota ensimmäistäkään koskaan unohda. Tiedän olevani äiti vaikka lasta en koskaan syliini saanutkaan.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Itse tein abortin uuden vuoden tienoilla ja helppoa se ei minullakaan ollut.
Tilanteeni oli täysin kuin sinun.Ultrakuvat ym vaikeuttivat ratkaisua ja äidin tunteet heräsivät jo aikaisessa vaiheessa.
Ratkaisu oli raskas ja yhä on vaikeaa.
Poikaystävän ym läheisten tuki on ehdottoman tärkeää ja asia täytyy käsitellä kun se on vielä ajankohtainen.
Nyt olen ajatellut käydä sairaalapastorin juttusilla ja pyytää siunausta syntymättömälle lapsellemme.Se kun jäi tekemättä silloin aikanaan.
Voimia teille ja ehkäpä tulevaisuudessa tapaamme neuvolassa onnellisimmissa merkeissä!
Olet ällöttävä yrjööjää, viet sairaalapaikat niitä oikeasti tarvitsevilta.
"Tiedän olevani äiti vaikka lasta en koskaan syliini saanutkaan"
Tämä lause ikävä kyllä todistaa, että samalla tiedät olevasti lapsesi surmauttaja. Sinä siis itse totesit, että kysymyksessä oli lapsi eikä mikään äidin lisäke...
Ja lapsia ei kai enää ole tapana surmata vaikka heistä ei pidettäisikään.