Tunne-elämäni on ihan sekaisin. Hermot pinnassa 24/7 ja kokoajan v*****aa niin paljon että en pysty tekemään oikeastaan mitään. Alitajunnassai haukun itseäni, en ota itseäni vakavasti ts. teen itsestäni pellen, enkä saa suustani oikeastaan mitään ulos mitä päässä liikkuu. Pidän itseäni huonoimpana ihmisenä mitä maa päällään kantaa. Lisäksi vaikka ihastuisin johonkin naiseen, koska en pidä itseäni minään, en pysty tutustumaan häneen mitenkään, kun ei itsestään keksi mitään positiivista sanottavaa. Masennuslääkkeitä menee ja kirkasvalo palaa, mutta eipä nuo tunnu auttavan...
Pelkkää masennusta?
Turhautunut...
11601
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 11
Vanhimmat
Samantapaisia fiiliksiä täälläkin...
MUTTA oikeasti emme ole sellaisia vaan se on tämä kirottu sairaus nimeltä masennus.
Kauanko olet sairastanut tietoisesti?
Mitä lääkkeitä käytät ja kuinka kauan olet niitä käyttänyt?
Ei anneta ihan vielä periksi, eihän!!!!
Sanoa, mutta jokatapauksessa useamman vuoden. Lääkityksenä on 40 mg sitalopraamia, vaikka tuntuu että 400mg olisi lähempänä oikeaa määrää...
Lääkkeitä olen nyt syönyt 2kk mutta kesä meni ilman. Ainoa ongelma on että lääkkeet hoitavat oireita ja vaikka käyn terapiassa, en pääse masennuksen aiheuttajaan käsiksi siinä määrin, että tilani paranisi yhtään..
...sinulla oikea lääkitys? Oletko koskaan vaihtanut sitä?
Millaisessa terapiassa käyt?
Aikaahan nämä asiat vaativat, mutta muista että terapiamuotoa ja terapeuttiakin voi vaihtaa. Itselläni on vähän sama juttu, että tuntuu etten saa kiinni siitä mikä kaiken takana on.
Tosin takapakki kuuluu taudin luonteeseen. Mikä onkin tosi ärsyttävää, että juuri kun luulee että asiat alkavat sujua putoaa taas uudelleen :(
Tämä pimeyskin vielä ainakin minulla lisää kyllä masennusta. tiedän että ulos olisi hyvä mennä, mutta kun tuo ilma on niin vastenmielinen.
Millaisessa terapiassa muuten käyt ja kuinka usein?
...tuon edellisen kanssa tuosta terapian vaihtomahdollisuudesta.
Käytätkö minkäverran alkoholia helpottamaan ahdistusta?
Itse en juuri uskalla käyttää kun krapula saa minussa aikaan aivan valtavan ahdistuksen. joku on joskus sanonut että alkoholi syö aivoista juuri niitä aineosia mistä muutenkin on masennuksessa vajausta.
Minulla työ laukaisi tämän jutun, mutta terapeutin mielestä takana on jotain muutakin, mutta mitä? Vai onko se vain niin että sitä työtä on niin älyttömän helppo syyttää?
Onko sinusta helpompi olla yksin vai toisten seurassa?
Kävin vielä viimetalvena kerran viikossa, mutta kun KELA lopetti sen tukemisen, kayn tällä hetkellä milloin varani riittävät. Kun on jo useamman vuoden sompaillut tässä suossa ja ei oikein voimat tahdo enää riittää. Oma perhe ei osaa auttaa muuten kuin sanomalla jotain kliseisiä lauseita ja koska tavallaan kiellän sairastamisen itseltäni, uuvutan itseni töissä aina niin pahasti että en kotiin tultuani jaksa hoitaa edes niitä arkiasioita mitä pitäisi tehdä. Lisäksi kun suusta ei tule ulos suurinpiirtein kuin "joo joo" niin ei kovin valoisalta tulevaisuus kyllä vaikuta...
Alkoholia en ole käyttänyt pitkään aikaan. Halu muiden seurassa olemiseen olisi suuri jos ei jatkuvasti tuntisi itseään ulkopuoliseksi muiden seurassa. Itselläni laukesi kanssa yksi kriisi työttömyyden kautta mutta vaikka siitä on jo 2 vuotta aikaa, ei sen kokemuksen kautta "löydetyt" ongelmat ole ratkenneet vaan päinvastoin...
Onko sinulle sanottu koskaan että mene vaikka lenkille... Siihen ei osaa sanoa oikein mitään. Itse en kauheasti ole tutuille mainostanut tätä sairauttani. Olen vain jotenkin vetäytynyt ystävyyssuhteista sivumpaan. En jaksa selitellä. Ja kun ei ole jalka kipsissä muiden on vaikea ymmärtää kun mitään ei näy. Pitävät vain laiskana kun ei saa tehdyksi asioita.
Itse olen tällähetkellä kateellinen muille kun ovat terveitä. Olisin valmis vaihtamaan oman elämäni pois... Haluaisin iloita ja nauttia asioista. Tällähetkellä en siihen pysty...
Ehdotuksia lenkille menosta ja muusta tullut. Samoin kuin sinä olen itse jättäytynyt sivuun ystävyyssuhteista, koska en tämän hetkisessä tilassani jaksa yhtään ylimääräistä stressiä. Viimeaikoina ei kukaan edes enää ole jaksanut ehdotella minulle mitään, koska kaikki tietävät etukäteen että kieltäydyn tarjouksesta. Toki ottaisin tarjoukset vastaan jos itsellä olisi tunne että on jotain annettavana. Mutta minkäs teet kun ei voimat riitä ja on niin kuiviin imetty ja ulkopuolinen olo.
En yleensä ota unilääkkeitä, mutta nyt taitaa olla sen aika.
Yritän ensin katsoa vähän aikaa elokuvaa (keskittyminen on välillä aika huonoa) ja otan kyllä sen perään nukkumatin kun tuo unettomuus on taas kiusannut koko viikon.
Hyvää yötä! Pidetään peukkuja huomisen puolesta!!
Mullakin on masennusta, lapsuudessani ja menneisyydessäni on huonoja muistoja on ollut koulukiusaamista varmaan kolme vuotta tai ylikin, pakko-oireita ja joskus ne tulevat pinnalle silloin alkaa masentaa. No toivottovasti ne jättävät joskus rauhaan.
Hyvää jatkoa sulle.