Kovasti jo odottelen synnytysta kaynnistyvaksi. Vauva on laskeutunut jo pari viikkoa sitten ja kohdunsuukin oli tuolloin pehmea mutta viela kiinni. Olen siis uudelleen synnyttaja.
Oon kokeillut kavelylenkkeja ja portaiden kiipeamista. Eilen imuroin koko kampan, tein nannihierontaa ja harrastin miehen kanssa seksia. Illalla tuli pari kipeaa supistusta mutta ne eivat sitten jatkuneet. Tanaan taas nannihierontaa. Hassua etta tuon hieronnan yhteydessa menee vatsa aina ihan sekaisin.
Esikoisesta ei ollut mitaan merkkeja vaan supparit alkoivat vaan yks kaks. Esikoinen syntyi 40,6. Toisaalta nama kaksi raskautta ovat olleet ihan erilaiset muutenkin.
Oon kokeillut kavelylenkkeja ja portaiden kiipeamista. Eilen imuroin koko kampan, tein nannihierontaa ja harrastin miehen kanssa seksia. Illalla tuli pari kipeaa supistusta mutta ne eivat sitten jatkuneet. Tanaan taas nannihierontaa. Hassua etta tuon hieronnan yhteydessa menee vatsa aina ihan sekaisin.
Esikoisesta ei ollut mitaan merkkeja vaan supparit alkoivat vaan yks kaks. Esikoinen syntyi 40,6. Toisaalta nama kaksi raskautta ovat olleet ihan erilaiset muutenkin.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Täällä rv 39 5. Päivin ja öin yleensä muutamat supparit paitsi nyt kahteen yöhön ei oo ollu. Kohdunkaula pehmee ja 1,5cm lähellä. Sisäsuu sormelle auki ja lääkäri pääs jo rapsuttelee vauvan päätä.
Mä en oo ruvennu huhkimaan ja rehkimään että synnytys käynnistys vaan oon keskittyny siihen että minä ja kroppa ollaan levänneitä kun se hetki tulee. Eli ulkoilen sen verta kun hyvältä tuntuu ja yritän saada hyvän annoksen unta.
Nukkuminen onkin helvatin vaikeeta nykyään. Pyörin sinne kolmeen viiva viiteen saakka sängyssä kun ei saa kunnon asentoa, kylkiä ja lonkkia särkee, välillä tosiaan supistelee, tai pyörii synnytys mielessä tai en muuten vaan saa unta. Pakko sit nukkuu pari tuntia päivisin. Oon myös koittanu jätää päiväunet jos se auttas nukahtaa iltasin mut eipä auta, oon vaan se helkutin väsyny. Välillä niin väsyny et oon onnellinen ettei oo tullu laitokselle lähtöä.
Mutta kyllä mä pärjäilen, päivä kerrallaan elellään :)