heti käydään päälle jos joku tuo oman mielipiteensä julki että haluaa kasvattaa koiria käyttämällä hyviä, palkittuja, tutkittuja, rotumääritelmän mukaisia yksilöitä? Tuli vaan mieleen kun luin tuolta aiempaa erään viestin...
Onko se sitten oikeata kasvatustoimintaa että eräs tuttuni astutti narttunsa uroksella joka oli saanut pati kertaa nollan suuren kokonsa vuoksi? Tässä kyseisessä rodussa on muutenkin ongelmana liian suuri koko. Lisäksi narttu ei todellakaan ole rotumääritelmän mukainen, se on pitkärunkoinen kun pitäisi olla neliömäinen, sillä on liian pitkä pää jne... Lisäksi sillä ei ole ainuttakaan näyttelytulosta. Tämä tuttuni on nyt jo sanonut aikovansa teettä em. koiralla useamman pentueen. Vaikka hänellä ei ole vielä mitään tietoa siitä onko ekasta pentueesta syntynyt jalostuskelpoisia koiria.
Miksi monet perustelevat koiriensa tutkimattomuutta (polvet, lonkat jne...) että kun muutkaan eivät tutki?!? Tarvitseeko sitä olla samanlainen puupää kuin ne "muut"? Eikö se ole kuitenkin koirien ja rodunjalostuksen edun mukaista että mahdollisimman moni yksilö tutkitaan? Vaikka jollakin rodulla ei jalostukseen vaadittaisikaan tutkimustuloksia mutta eikö olisi hieno tietää onko koirillamme puhtaat lonkat, polvet ja kyynärät vai ei?
Entäs sitten näyttelytuomarien parjaus? Eihän se ole maailmanloppu jos koira saa joskus huonompiakin arvosanoja! Jos se kuitenkin saa pääasiassa ykkösiä niin ykkösen koirahan se silloin on. Täytyy muistaa että tuomaritkin ovat vain ihmisiä. Joskus näkee kyllä näyttelyssä todella törkeästi käyttäytyviä kasvattajia. Silloin kyllä hävettää! Ja kyllä minusta näyttelyssä käynti on tärkeää sen koiran kohdalla jota aikoo käyttää jalostukseen. Siellä saa kuitenkin varsin hyvän kuvan koiransa tasosta. Jokaisella saa olla tietenkin mielipiteensä mutta minä en osta pentua jonka vanhemmat eivät ole käyneet näyttelyssä. Tietysti muutkin asiat painavat mutta varsinkin se. Miksi muuten näyttelyt olisi keksitty jollei koirien tason arvioimiseksi?
Onko se sitten oikeata kasvatustoimintaa että eräs tuttuni astutti narttunsa uroksella joka oli saanut pati kertaa nollan suuren kokonsa vuoksi? Tässä kyseisessä rodussa on muutenkin ongelmana liian suuri koko. Lisäksi narttu ei todellakaan ole rotumääritelmän mukainen, se on pitkärunkoinen kun pitäisi olla neliömäinen, sillä on liian pitkä pää jne... Lisäksi sillä ei ole ainuttakaan näyttelytulosta. Tämä tuttuni on nyt jo sanonut aikovansa teettä em. koiralla useamman pentueen. Vaikka hänellä ei ole vielä mitään tietoa siitä onko ekasta pentueesta syntynyt jalostuskelpoisia koiria.
Miksi monet perustelevat koiriensa tutkimattomuutta (polvet, lonkat jne...) että kun muutkaan eivät tutki?!? Tarvitseeko sitä olla samanlainen puupää kuin ne "muut"? Eikö se ole kuitenkin koirien ja rodunjalostuksen edun mukaista että mahdollisimman moni yksilö tutkitaan? Vaikka jollakin rodulla ei jalostukseen vaadittaisikaan tutkimustuloksia mutta eikö olisi hieno tietää onko koirillamme puhtaat lonkat, polvet ja kyynärät vai ei?
Entäs sitten näyttelytuomarien parjaus? Eihän se ole maailmanloppu jos koira saa joskus huonompiakin arvosanoja! Jos se kuitenkin saa pääasiassa ykkösiä niin ykkösen koirahan se silloin on. Täytyy muistaa että tuomaritkin ovat vain ihmisiä. Joskus näkee kyllä näyttelyssä todella törkeästi käyttäytyviä kasvattajia. Silloin kyllä hävettää! Ja kyllä minusta näyttelyssä käynti on tärkeää sen koiran kohdalla jota aikoo käyttää jalostukseen. Siellä saa kuitenkin varsin hyvän kuvan koiransa tasosta. Jokaisella saa olla tietenkin mielipiteensä mutta minä en osta pentua jonka vanhemmat eivät ole käyneet näyttelyssä. Tietysti muutkin asiat painavat mutta varsinkin se. Miksi muuten näyttelyt olisi keksitty jollei koirien tason arvioimiseksi?
Vastaukset 4
Vanhimmat
sun päälles oo käyny tuolla edellisessäkään aloituksessas. Sait ihan asiallisia ja hyviä vastauksia ottaen huomioon tämän palstan yleinen taso. Totta kai saat kasvattaa koiria tutkituista ja palkituista vanhemmista. Kukaan ole sitä kieltänyt. Mutta se, että alat arvostelemaan muita kasvattajia sen paremmin tietämättä heidän jalostusyksilöiden valinnasta, ei ainakaan minua saa iloiseksi.
Vielä lisäisin kuten jo edellisessä että periaatteessa jokaisen koiran saa valioksi kun tarpeeksi kiertää kehästä kehään välttäen erkkaei tuomareita sekä pohjoismaisia tuomareita joilla on hyvä koulutus.
Se onko joku uros liian suuri tai liian pieni ei vielä kerro yhtään mitään. Pitää tuntea uroksen tausta ja sen sukulaisista tietää mitä se linja on jättänyt jälkeensä. Välttämättä pitkärunkoinen narttu ei periytä sitä pitkärunkoisuuttaan. Pitkärunkoisella nartulla samassa pentueessa olevat pentue sisarrukset voivat olla hyvinkin eri mallisia ja paljon enemmän neliömäisiä.
Paras arvostelija on juuri sellainen jolla ei kokemusta ole juuri vielä lainkaan. Jokainen tekee itse jalostusvalintansa.
Minäkin tässä kerran myin erittäin suuren urospennun ja ilmoitin ostajille että kyseessä ei missään nimessä ole näyttelykoira. Tinkasin hinnasta pois ja myin kotikoiraksi eli kaveriksi.
Kuitenkin omistajat innostuivat näyttelyistä, ja uroksesta tuli neljässä näyttelyssä valio. Sillä on jopa kaksi cacibia. Ihan yhtä hyvin sen voisi rankata kehästä ulos nollalla, vaikka se onkin juuri rodunomainen griffoni.
edellisen aloituksen teki! Mun mielestäni jokainen saa kasvattaa juuri sellaisia koiria kun tahtoo!
kukaan ei ole seppä syntyjään. Kasvatuksessa tarvitaan paljon. Jos pelkästään ulkomuototuomareiden arvostelun varaan rakentaa kasvatustyönsä ollaan todella väärillä jäljillä.
Terve rakenteinen, rodunomainen terve korvienvälistään oleva koira on aina kaunis katsella huolimatta siitä onko se joku suuri voittaja näyttelyissä. Oikea purenta ja oikea rotuunkuuluva karvanlaatu siinä se on.