Hei! Onko kukaan täällä joutunut olla anoreksian tai muun syömishäiriön aiheuttaman masennuksen vuoksi sairaslomalla tai yleensäkään poissa koulusta/töistä? Onko lääkärin myöntänyt teille lomaa? Miten työpaikalla/koulussa ollaan asiaan suhtauduttu?
Itse olen joutunut tähän mennessä olemaan muutamia päiviä poissa koulusta masennuksen vuoksi. Nyt olen kuitenkin miettinyt jos olisin kuukauden sairaslomalla, tuntuu ettei jaksa yhtään koulua! Ei ole mielenkiintoa, ei jaksa, kamalaa olla siellä!
Olisi ihan mielenkiintoista kuulla muidenkin kokemuksia.
Itse olen joutunut tähän mennessä olemaan muutamia päiviä poissa koulusta masennuksen vuoksi. Nyt olen kuitenkin miettinyt jos olisin kuukauden sairaslomalla, tuntuu ettei jaksa yhtään koulua! Ei ole mielenkiintoa, ei jaksa, kamalaa olla siellä!
Olisi ihan mielenkiintoista kuulla muidenkin kokemuksia.
Vastaukset 5
Vanhimmat
mä oon ollu poissa koulusta/harrastuksista ainoostaa sen takia ku oon ahminu itteni ähkyyn, mutta en siis luvallisesti joten en tiedä mitä ne koulussa sanois jos kertoisin että oon nyt niin ähkynä etten pysty tulee :)
Sairastin anoreksiaa yläasteiässä. Kahdeksannella luokalla lähinnä. Mittani olivat silloin noin 45/175, välillä painon vähemmänkin. Yhdeksännen luokan aloittaessani taisin olla enää lievästi alipainoinen, koska painoni oli noussut nopeasti. Minulla oli ahmimiskohtauksia (en ikinä oksentanut) ja olin masentunut. Näytin terveemmältä kuin pitkään aikaan, mutta tunsin oloni erittäin huonoksi. Aloin lintsata koulusta vähintään yhden päivän viikossa, joskus useamminkin, välillä tulin kesken päivän kotiin. Syksyn jaksoin vielä jotenkuten, mutta joulun jälkeen tilanne oli entistä huonompi. Kouluun meno tuntui joka aamu vaikeammalta ja lopulta äiti ilmoitti asiasta kouluun, terveydenhoitajalle varmaankin ja sain lääkärintodistuksella luvan olla poissa koulusta. Koulussa siihen suhtauduttiin todella hyvin! En varsinaisesti kyllä ollut sairaslomalla. Luin kotona ja kävin koulussa kokeissa. Opinto-ohjaaja järjesti niin, että sain tehdä kokeet yksin omassa rauhassa eikä tarvinnut koskaan nähdä muita oppilaita, koska se ahdisti. Äidinkielen suoritin kirjoittamalla kotona aineita, koska olen aina rakastanut kirjoittamista. Pääsin varmasti paljon helpommalla kuin muut oppilaat, mutta helppoa se ei minulle kuitenkaan ollut ja numerot laskivat jonkin verran. Sainkin sitten yhdeksännen luokan keväällä elämäni huonoimman todistuksen. Tämmöinen järjestely oli kuitenkin todella hyvä. Todennäköisesti todistuksen numerot ja mielenterveys olisivat kärsineet vielä enemmän, jos olisin käynyt koulun loppuun normaalisti. Seuraavana syksynä aloitinkin sitten taas terveenä ja tarmokkaana lukio-opiskelun, koulunkäynti tuntui kivalta uudessa koulussa ja muutenkin elämä tuntui taas olevan kunnossa syömisenkin osalta.
..vuosikaudet masennuksen takia sairaslomalla (en yhtä mittaa) vaikkakaan en anoreksian takia. (myöhemmin tullut anoreksia)
Kyllä nykyaikana lääkärit ymmärtävät todella hyvin masennusta ja antavat tarvittavaa vapauttakin sitä vastaan tai sen kourissa taisteleville..
oon käynyt itsemurha-ajatusten takia sosiaalityöntekijällä yli vuoden. En saa psykologia, "koska niitä ei kasva puissa". No ei näköjään. Suljetulta osastolta on tarjottu paikkaa, koska olen erittäin huonossa tilassa nyt. Mutta koulu ja urheilut kärsivät, en voi mennä sinne.
Sairaslomalla ja jopa ns. väliaikais eläkkeellä.Anoreksian, bulimian ja masennuksen takia!..Niin olin päälle 20:nen ja kun sairaspäivärahat oli täynnä sain kuntoutustukea (eli jonkin sortin eläke)
Kaikesta on toivuttu ja olen taas normaali kansalainen ;)