omaa mielialaasi, vai oletko tasainen pukeutuja mielialasta, ajasta tai paikasta riippumatta?
Itse olen hyvin impulsiivinen ja pukeudun mielialojeni mukaan, olen siis väri-ihminen. Huono aamu saa mut pukeutumaan kirkkaisiin väreihin; kompensoin huonotuulisuuttani niillä. Harmoninen olo taas saa valintani kohdistumaan "Armanin jakkupukuun" ja korkeisiin korkoihin. Armeija-tyyli taas on viesti kanssaihmisille halusta olla rauhassa.
Onko tämä vain mun juttu, vai onko olemassa muitakin, jotka viestivät kanssaihmisille väri-/ vaatemaailman kautta oman reviirinsä rajoja?
Itse olen hyvin impulsiivinen ja pukeudun mielialojeni mukaan, olen siis väri-ihminen. Huono aamu saa mut pukeutumaan kirkkaisiin väreihin; kompensoin huonotuulisuuttani niillä. Harmoninen olo taas saa valintani kohdistumaan "Armanin jakkupukuun" ja korkeisiin korkoihin. Armeija-tyyli taas on viesti kanssaihmisille halusta olla rauhassa.
Onko tämä vain mun juttu, vai onko olemassa muitakin, jotka viestivät kanssaihmisille väri-/ vaatemaailman kautta oman reviirinsä rajoja?
Vastaukset 107
Vanhimmat
Hassuttelen aika paljon vaatteilla... joskus jopa niin, että olen kuin osa näytelmää... pääosan esittäja tai vuorosanaton sivuosan henkilö ;D
Uskollisin olen renttu-tyylilleni, joka todellakin viestii reilut rajat reviirilleni.
Tähän tyyliin istuvat farkut, kunnon monot ja armeijan maiharia muistuttava nahkarotsi... näkyvästi androgyyninen olemus tuntuu toimivan tehokkaasti ;D
Teen paljon vaatteita itse ja juhlakostyymini koostuukin lähes pelkästään itsetehdyistä vaatteista. Niissä on sitten mielikuvitukselle annettu vapaat kädet... ;D on ritaria, merirosvoa, haaremineitoa ja vaikka mitä... lienen ollut edellisessä elämässäni teatterissa duunissa ;D
Nukkuessani pukeudun parfyymiin ;D
Androgyyni? Sinä? Tuo galleriakuva näyttää kyllä ihan NAISELTA.
juuri noita sanoja halusin kuullakkin. Itse tosin myös olen mielelläni androgyyni; vain kuitenkin silloin, kun koen itseni sisäisesti loukatuksi ja haluan olla "huomamaton".
Farkut ja bootsit on mun omin juttu; niissä mä viihdyn kotioloisa ja lähikaupoissa. Työnikin sallii sen aikaajoin, onneksi.
Tekee sen että olen vähän pelottavan näköinen pukeutuessani niin...
Kun naama viestii ihan muuta kuin vaatteet - ei oikein tiedä, miten sellaista ihmistä lähestyisi...
Vaatteet kyllä viestivät yllättävän paljon, eikö totta?
Erästä kuvaa odotellen.........
Sitä minäkin haluan olla... tehdä rauhassa omia juttujani, ilman että siihen puututaan... äh, vaikea selittää ;D
kuvaa et tule näkemään.
ymmärrän kyllä.
Joo... tuli mieleen armeija-ajan päättyminen kun kundit todella pukeutuivat omiin vaatteisiinsa. Harmaa yhtenäinen massa muuttui monenkirjavaksi valikoimaksi yksilöitä, joita sitten pääsi olemuksen perusteella "tulkitsemaan". Yhdestä tuli hetkessä renttu ja toisesta sliipattu!
Mulla on loppujen lopuksi tosi vähän kokemuksia tästä "tulkittuna olemisesta" - missä voisi saada tulkinnan tyylistään? Ja vastaukseksi ei kelpaa että laitahan kuvasi esiin...
Ja teikätyttö pelottavana ääri-arkisissa vaatteissaan? Kuulostaa oudolta - enemmänkin pelottaisi kopea lady tuhannen euron jakkupuvussaan.
jälleen meitä on täällä kaksi. Joku muukin on viehättynyt samaan mun rekkaamattomaan nimimerkkiin, se hänelle sallittakoon.
Mutta ymmärrän mitä tarkoitat; mäkin haluan tehdä mun omia juttujani ja samalla kuitenkin "varoittavasti" viestiä siitä.
Itse en kuitenkaan ole koskaan uskaltautunut/ ehkä halunnut ihan täyttä ulkoista roolia itselleni. Sain sen ehkä aikoinaan teatterinlavalla täytettyä, jatkoa en kuitenkaan pystynyt toteuttamaan; iski niin suunnaton paniikki.
aloitus, joten miksi haluat olla samalla rekkaamattomalla nimimerkillä antamassa kommenttejasi? Hmm...kertoo sinusta jotain.
Vielä kun kertoisit, muuttuiko suhtautumisesi heihin, nähtyäsi heidän siviilivaatetyylinsä...
Selvä juttuhan se on - pukeutuminen on muutakin kuin suojautumista sääolosuhteilta.
Mietihän miten itse tulkitset ympäristöäsi...
Kun kohtaat tuntemattoman ihmisen, mihin kiinnität huomiosi, mitä viestejä saat ja miten niitä tulkitset... sitten peilin eteen soveltamaan sitä tietoa omaan kuvaasi, tai katsomaan valokuvia ;D
Aivan - hirmuisen pelottava, pöö ;D
Miksi jälkimmäinen pelottaisi? Kalliin makunsa takia?
Armanin jakkupuku ei tee minusta kopeaa; päinvastoin harmoonisen. Miksi on näin, se johtuu siitä, että koen sen vaatteen tietyissä tilanteissa ainoaksi ja oikeaksi; istuu kuin hansikas.
Ja sehän on yksi osa pukeutumista ja oman itsensä ilmentämistä; et tunne olevasi lainahöyhenissä...
Ei huolta, tyylinne ovat erilaiset... ja erottuvat toisistaan =)
Olisitko kuitenkin halunnut sen jatkon toteuttaa?
Mistä se paniikki?
kammo kesken teatterikorkean pyrkimisten. Olin valmis omasta mielestäni; oikea tilanne kuitenkin laukaisi niin kaoottisen ramppikuumeen, et juoksin ovesta ulos. Jälkeenpäin sain kuulla ( tosin siihen meni 15 vuotta), että tilanne olisi ollut täysin hallittavissa. Mulla on todettu ylisuuri oma adrenaliinintuotanto; siitä syntyy luolaihmisen "pakene tai kuole" refleksi. Nyt mulla on siihen yksinkertaisesti beetasalpaajia; niitä käyttää myös perus harrastelija golffarit saavuttaakseen vakaan lyönnin. Mut silloin oli silloin ja nyt on nyt, joten musta ei tullut sitä esiintyvää "taiteilijaa". On mulla kuitenkin nykyäänkin hurjasti hyötyä mun kyvystäni eläytyä...
Sanon nyt jotain.
Kun inttikaverit pääsivät omiin vaatteisiinsa, ei suhtautumiseni muuttunut, mutta jänniä ahaa-elämyksiä tuli. Olin kuitenkin kuukausien mittaan oppinut äijiä tuntemaan ja tiesin luonteet ja tavat. Tavallaan olin tuntenut kundit "ilman ensivaikutelmaa", joka muodostui sitten vasta eron hetkellä.
Tuntemattoman kohtaaminen... okei, vaatetus on tärkeä osa imagoa, vartalonmuodon, hiusten, ryhdin, puheen ja kaiken muun esiintymisen ohella.
Mutta hei: ei tässä (aikuis)iässä enää tuomita ketään lonkalta luuseriksi, kovikseksi eikä muutenkaan, olkoon tyyli mikä vain! Jotain on elämä opettanut.
Josta ei ainakaan luulisi olevan haittaa...
Siis kyky eläytyä.
Mutta kun ei sitä aina haluaisi olla kuin avoin kirja... ymmärrän hyvin halusi suojautua välillä piiloon katseilta - pukeutumiskoodilla viestien; STOP, siihen paikkaan, tämä alue on minun!
rekkaamaton nimimerkki ihan siinä kuin sinunkin. Hmnn...itselleen kirjoittaminen kertoo sinusta jotain.
en kilpaile kanssasi, huomaat sen.
Ehkei nyt tuomita, mutta siinä se ensivaikutelma syntyy... oikeastaan hetkeä ennen, kuin toinen on sanaakaan sanonut - tavallaan jo odotat tietyntyyppistä "esiintymistä" näköhavaintojen perusteella...
Ensivaikutelman luomiseen kuluu nanosekunnin (ehkä hieman pitempi...) mittainen aika ja se tieto ei ehdi moneen kertaan päivittyä...
Teillä nyt vaan sattuu olemaan sama nimi! Onhan Suomessa Pentti Virtasiakin satoja kappaleita; miksei sitten Sisäisiä miniä??
avoin kirja en todellakaan enää halua olla. Olen sitä ollut jo ihan tarpeeksi. Pieni yllätyksellinen salaisuus on parempi vaihtoehto mulle.
Haluan säilyttää tietyissä tilanteissa sen oman rauhan ja saavuttamattomuuden...
Puhut samaa kieltä!
...miten pukeudun; tulkitkoot muut sitten niitä "viestejä". Mitä viestivät farkut ja college?
kuuluu mennäkkin, eikä se ulkoista tulkintaa sen enempää vaadi. Itse vaan haluan viestiä; olen kameleontti ja haluan välillä kuitenkin näkyä?
Millaiset farkut? Käytätkö vyötä? Minkä värinen paita? Printtikuvioita? Miten pidät sitä - hihat alhalla, kiskaistuna kyynärpäihin, helma housunvyötärön ulko/sisäpuolella..?
Entäs ne sukat!!?
Farkut Lee Cooper, ilman konstailuja. Vyö on. Paita yksivärinen hiekanruskea, on muuten sama logo kuin farkuissa. Hihat alhaalla. Collegen helmaa pitää vyötärön sisäpuolella vain Matti Nykänen! Sukat tummansiniset yksiväriset, mutta vanhuuttaan venähtäneet - aijaijai, muikkarin paikka!
jopa menen äärimmäisyyksiin vastailemalla itselleni.
Valitsetko ja ostatko itse vaatteesi?
Valitsen vaatteeni itse. Tai siis... valitsin. Viime aikoina olen haksahtanut muutaman kerran vaimoni ideoihin - en itsekään tiedä miksi. Nuorempana olin jotenkin itsenäisempi; jos olin epävarma, pyysin vaatemyyjiltä apua, mutta perheenjäseniltä en koskaan. Näihin "vaimon valintoihin" liittyy kuitenkin epämiellyttävä fiilis vaatetta käyttäessäni: en tunne olevani pukeutunut, vaan puettu - huomaat eron!
Leikitään että olen vaikeasti näkörajoitteinen ihminen - tavallaan olenkin, tässä tilanteessa - yritän luoda "ensivaikutelmaa" Sinusta, kertomasi perusteella...
Peruskamaa ...
Farkut ovat muodokkaat ja istuvat hyvin, vyö on enemmän tyylijuttu ja asuste, kuin tarvekalu housujen ylhälläpysymiseksi, paita... hmmm vähän tylsä väri, mutta kooltaan sopiva, helma ei lepata ja hihojen resorit ovat napakat, mikä kertoo että paitaa myös yleensä pidetään niin, eikä (hieman ehkä rennommin) hihat ylösvedettyinä... paidan kaulus kertoo, että parrankasvusi ei ole kovin voimakasta, olet ehkä vaaleahiuksinen...
Sukat, ne kaivoit kaapista, sen kummemmin asiaa ihmettelemättä, nehän ovat vain sukat...
Et varsinaisesti korosta vaatteilla hyviä puoliasi, mutta muutamia "huonoja" puolia pyrit peittämään... Et erotu räikeästi massasta, mutta jokin saa ajattelemaan hiljaisia vesiä, joissa suuret kalat.... ;D
Oikeastaan en halua kuulla enää sanaakaan. Tai siis... ööh. Mitäs mun pitikään sa-sanoa?
Ai joo parta. Se tuotti minulle pettymyksen. Juuri kun sen kasvuvauhti ja tuuheus olisivat alkaneet kelvata minulle, se osoittautuukin väriltään harmaaksi! En koskaan saavuttanut sitä oranssipartaista viikinki-stailia jota neljäkymmentä vuotta odotin! Vähemmästäkin pääsee argh.
Aika hyvä tuo "tarvekalu housujen ylhäälläpysymiseksi" - jos se ei ole henkselit niin sitten sen on oltava vyö.
Miksi et halua?
Pitääkö pyytää - anteeksi!
Parran voi muuten värjätä - vink
Joo siis voit ottaa iisisti. Päättely vaan alkoi mennä melkein huolestuttavan lähelle, vähän kuin olisi ennustajan juttusilla pistäytynyt! Ei sulla ole mun kuvalleni enää mitään käyttöä, jos aivotyösi on noin korkealla tasolla.
Värjätty parta? O-ou. Jotenkin poissa laskuista. Jää pronssille vertailussa ajeltuun leukaan ja harmaaseen partaan.
Ei auta vähätellä vaatteiden, ja sen miten niitä kantaa, merkitystä...
Punertava parta harmaantuessaan on usein läikikäs, ehkä suosittelisin ajeltua leukaa ;D
Miehillä on usein ihailtavan pitkät ripset, joskin vaaleat eivätkä siksi korostu... ripsien kestovärjäys on simppeli juttu ja tiedän monenkin miehen sitä tekevän, mukavasti korostettu katse saa huomion pois parrasta *köh*
en viestittele täysin tunteitani, mutta lähinnä pukeudun tietyn tilanteen mukaan, mutta kyllähän minä silloin yritän viestittää olevani vakavasti otettava henkilö. Kun olen esillä, on minun vaatteeni asusteita myöten viimeisen päälle siihen tilaisuuteen sopivat. Jotta työkaverit eivät unohtaisi minun olevan vielä nuori (hih) niin välillä pukeudun nuorekkaasti viimeisen muodin mukaisesti.
itse pyrin ainoastaan firman tilaisuuksissa hakemaan sen oikean pukeutumisetiketi; en tosin sielläkään aina ole se tyypillisesti normeihin istuja. Ei tosin koskaan ole uloskaan heitetty; syynä voi olla sekin, että olen vastuuhenkilö niissä jutuissa;)
Kyllä mäkin "nuoruuttani" joskus korostan, mut siinkin näkyy silloin mun mieliala...
on mielestäni hyvä keino vaikuttaa itseensä ja muihin.
Kyllä, pukeudun mielialan, tilaisuuden tai esim. työpäivän sisällön mukaan.
Värien lisäksi leikin mielelläni asusteilla.
Pukeutumisen lisäksi vaikuttaa kuitenkin ihmisen koko olemus.
Siltä miltä sinusta tuntuu, siltä myös näytät.
Olemuksesi joko vetää puoleensa tai työntää luotaan.
silloin kun itse olen täysin sinut mielialani ja sisäisen itseni kanssa, ei vaatteilla/ tyylillä ole merkitystä. Vaan vetovoima on itsestään ohjautuvaa. Itselleni ne tilanteet ovat kuitenkin hyvin satunnaisia ja otan tosin niistä kaiken irti ja nautin;)
Väreillä tai tietyillä vaatteilla voi siis vaikuttaa omaan mielialaan, mutta eivät
ne kaikkea pelasta. Vakuuttavuutta, uskottavuutta ei luoda pelkillä vaatteilla.
Ja myös toisinpäin. Esim. oikeasti karismaattinen henkilö on sitä vaikka jätesäkissä
jne.
Tilanne, jossa ihminen aliarvioidaan vaatteiden perusteella lie monelle tuttu :)
Ps. Don’t worry, kyllä tuon toisen Sisäisen minän erottaa Sinusta. Pelle mikä pelle!
en kuitenkaan ymmärrä puskiksen hyökkäystä mua kohtaa, vielä...!
Jätesäkki vertaus on todella hyvä; koska se on aivan totta. Karismaattinen henkilö ei tarvitse mitään muuta kuin sen että, on itse läsnä...tiedän mitä tarkoitat.
Hei sisäinen minä. Viestin. Toisaalta heräteostoksia tulee vähän tehtyä.
Kun kesällä kaikki tuntui menevän päin pers... Ostin heinäkuun alennusmyynneistä kirkkaanpunaisen mokkatakin.. Tosi kaunis väri.. Juuri minua itseäni.. Samalla siivosin vaatekaappini ja myin kirpparilla vanhoja pois..
Pukeudun sellaisiin vaatteisiin, joissa viihdyn.. En suostu pukeutumaan etiketin mukaan sellaiseen vaatteeseen, joissa en viihdy.. Työkuvioissa rakastan villakangasjakkujani. Alle tyköistuva pusero ja väriin sopivat housut..
Kun pukeudun joko hameeseen tai korkokenkiin, niin taitaa olla silloin levoton olo :). Eli reppanoiden ei kannata tulla tielleni..
Jos en huolehdi itsestäni, niin silloin olen todella väsynyt. Kaikki energia on silloin paennut.
Nähtävästi nyt tilanne on paremmin.. sillä takki on saanut kaverikseen suklaanruskean housupuvun ja kauniit mokkaiset korkokengät :)..
paljon minulat. Punainen on viehättänyt itseäni jo pitkään. Olen ajatellut aloittaa sen kokeilun punaisista korkkareista kera mun maahanasti pitkän mustan ja tyköistuvan nahkatakin; hidasta hyväksyntää naiseuteen??
Mulla on ihan sama, jos en hulehdi itsestäni, niin muut kärsii. Toisaalta mun kynnys itseäni kohtaan on korkea. Olen edelleen hyvin timmissä kunnossa, vaikka mulla onkin 4 ihanaa lasta. Eivät ole mun naiseutta "rupsauttaneet".
Munkin Armaani on suklaanruskea ja se tuo mulle sen sisäisen harmonian, joten missä mennään? onko kyse iästä vaiko jostain muusta;)
Onko mun sanat narsismia, hmm, vaiko puhdasta oman itsensä löytämistä vaikean ja ahdistavan avioliiton jälkeistä uudistumista?
Miksi ei saisi huolehtia itsestään? Tulee parempi olo..
Tuli vain mieleeni kommentistasi. Olin poikatyttö. Myöhemmin liikunnallinen. Ja kai minäkin olen vastustanut naiseutta ;)..
Jotenkin ahdistaa, kun joku yrittää laittaa kaavoihin. Naisen kuuluu käyttäytyä tältä, ajatella näin, olla kiinnostunut tästä.. Ja sitten pitäisi olla tyytyväinen, kun ujosti varpaisiin katsoen joku pirun tylsä tyyppi tulee ravintolassa iskemään :).. Tältä minusta usein on tuntunut..
Kyllä minä haluan loistaa omalla alallani, tehdä mielenkiintoisia töitä, saada jotakin konkreettista aikaiseksi. Haluan kokeilla harrastuksissa, mihin rahkeet riittää..
Kai kaikki tuo heijastuu pukeutumiseeni..
Pidän värien yhdistelemisestä.. Pidän eri tekstuureista.. Siskollani on kapea Rillsin hame, jota kuolaan.. ja senkaltaista olen yrittänyt löytää kaupoista..
No, vastavuoroisesti pukeudun myös hyvin rennosti :D..
poikatyttö ja sittemmin todellakin liikunnallinen. Urheilu oli mulle kaikki kaikessa; jopa yhdessä vaiheessa hengissäpitävä voima.
Olen myös kokenut samoja fiiliksiä ravintolassa lähestyvistä miehistä, koska itse olen tottunut valitsemaan kohteen, jonka yleensä sallin lähestyä. Olen katsonut sen vaan rehelliseksi toiminnaksi; en ole valmis ottamaan sinua vastaan. Eikä se suinkaan ole tarkoittanut mitääm muuta.
Sitten taas kun lähden oikein "pukeutuneena" ulos, kukaan ei edes uskalla lähestyä, vaan jäävät salaa katselemaan kauemmas.
Minua ei kaavoihin saa laitetua millään osa-alueella, hyväksyn sen muille, en kuitenkaan itselleni. En silti ole kapinallinen. Vaan olen ihminen , joka kantaa vastuun omasta itsestään ja omasta toiminnastaan, antamatta katteetomia lupauksia.
Siksi viestin pukeutumiseni kautta jo sen, että mitä olen valmis milloinkin ottamaan vastaan. Se on mun tapa olla rehellinen uusia kontakteja kohtaan.
Jk. Mulla on ollut Rills'in vaatteita siitä asti, kun se on ollut olemassa. Nykyään tosin, en enää viehäty niistä niin paljon. Mulla on liian pitkät jalat heidän kokonaisuuksiin...
Vaatteissa on tärkeintä istuvuus ja mielestäni ne ovat toinen iho. En tarkoita sitä, että vaatteiden pitäisi olla paljastavia, vaan ettei tarvitse miettiä, mitä on päällä.
Täytyy myös myöntää, että useimpien naisten tapaan olen suosinut liian isoja vaatteita.. Eli nykyisin pukeudun tyköistuvampiin vaatteisiin. Ehkä se on sitä naisellisuutta..
Lähden tästä reaalimaailmaan ja tapaamaan hyvää ystävääni :). Mukava oli vaihtaa ajatuksia jälleen kerran.. Jos puskikset kiusaavat, niin meitä on enemmän, jotka viihtyvät seurassasi.
reaali-iltaa. Ilo oli myös minulla, keskustella kanssasi.
Puskikset mua nyt tuntuu kiusaavaan, aika mysteeri miksi???
Kiitos kuitenkin tuesta:)
En ole vielä saanut kiinni ystävääni. Olemme kuitenkin sopineet, että käyn hänen luonaan..
Luulen, että keskustelusi Tompan kanssa häiritsi jotakuta. Samoin taisi käydä minun suhteeni. Se joku ei käsitä, että tämä on ajatusten vaihtoa eikä johda mihinkään.
Toinen toista tukien palstalla.. Lopulta suurin osa on mukavia ihmisiä.. Aina joku käyttäytyy ajattelemattomasti :).
siis mun keskustelu Tompan kanssa/ keskustelu sun kanssa???
Olen uusi, enkä tiedä miten pysyvä. Silti ilmeisesti olen ylittänyt jonkun ärsytyskynnyksen. Mielenkiintoista: mut kiitos "toinen toistaan tukien" sanoistasi. Et ainakaan ihan kättely tilanteessa ole mua valmis "paria kastiin" lemppaamaan:)
Hauskaa iltaa, vilpittömästi!
Keskustelusi Tompan kanssa.. Se on Tompan ihan ikioma puskis.. En lemppaa muita kuin ilkeät ihmiset.. Se on periaatteeni :)..
Mulle se puskis huutelee, että en ole Tompan tyylinen, Tomppa on nainen, Tomppa kirjoittelee itselleen, Tomppa on naimisissa jne.. Kuulostaako tutulta?? Jokaiseen kohtaan voin vastata, onko sillä väliä? Ajatuksia täällä vaihdetaan :)..
valkenee. Kuulostaa tosi tutulta. Sit, nou hätä. Jatkan ajatusten vaihtoa edelleen omana itsenäni, niillä kriteereillä, että voin vastata sanoistani. Katsos rehellisyys on perisyntini:)
kommentoi samalla rekkaamattomalla nimimerkillä tätä keskustelua!
En tiedä mitä haet sillä, että kirjoittelet samalla nimimerkillä kanssani tähän viestiketjuun, joka on minun aloittamani. Identiteeti ei ole mulle mikään häilyvä tekijä, mutta sulle etiketti on ilmeisesti täysin tuntematon sana.
Aloita oma keskustelu, en tule puuttumaan siihen sanallakaan samalla nimimerkillä.
Voi silti hyvin ja ole sinut oman sisäisen minäsi kanssa.
Kun liittyy vahvasti omaan ammattiin, niin olen tarkka niistä.Siis mitä on päällä ja miten;)
Olen myös tuulipukeutuja eli mikä fiilis sen mukaan sitten joko hame tai housut;)
Värit muuten vaikuttavat myös paljon,tällä hetkellä menossa ruskea kausi eli nähtävästi kaipaa rauhoittumista;)
Tuulipukeutuja! Eikös suomalaisia ole siitä syyteltykin? Ehe ehe.
Millä tuulella sitä nyt itse kukin pukeutuu. Ja mitä pukee päälleen tuulella.
Päivän piristys tuo sana: tuulipukeutuja.
Että joku vääntää ton,siis ei tuulipuku pukeutuja
vaan millä tuulella on niin sen mukaan;)Kuten näet joka päivä oppii jotain uutta ja taas oli hyvä syy herätä;)
Siis en epäillyt ollenkaan, ettet kirjoittaessasi olisi tajunnut ilmauksen kaikkia merkityksiä. Hauskasti muotoiltu, joka tapauksessa, enkä malttanut vaieta.
Kun seuraavan kerran lähden lenkille, muistan varmasti olevani tuulipukeutuja.
Varautua myös sateen varalta niin oisko tuulisade
pukeutuja parempi?;)
ruskea on hyvä värivalinta. Itse johdon koulutuksissa käyneenä, ruskea herättää kaikkein eniten luottamusta; joten sanasi ovat luotettavampia, kuin siniseen/mustaan pukeutuneiden...
Jk. en kuulu itse minkään yrityksen johtoon, työhöni kuitenkin kuuluu koulutuksiin osallisena oleminen.
Oikeastaan en välitä sateesta. Lenkki on lenkki ja sen jälkeen on vaatteet kuivateltava ja itse mentävä suihkuun. Eikä reilussa tunnissa ehdi edes paleltua - antaa sataa... mieluummin tietysti lenkkeilen poutasäässä.
On kuulemma väri joka pitäisi valita jos haluaa että kuunnellaan;)Sininen on auktoriteetti väri ja musta on luotaantyöntävä,joten ruskea taitaa olla aika hyvä valinta;)
Lenkki sää on muuten juuri tällä hetkellä pikkuisen sateinen,happea on tosi paljon ilmassa;)
Itsellä on sellainen mummovauhti päällä ettei tarvii paljoa vaatteita kuivatella kuin sateen jälkeen;)
aika radikaali valinta. Itse turvaudun siihen aika ajoin silkin muodossa. Ennen useamminkin, nykyään ei tarve ole niin suuri.
Ruskettuneella iholla se on kuitenkin aika kaunis yhdistelmä...
Vaatekaapistani ei löydy harmaata eikä ruskeaa, vaan punaista, violettia ja vihreää. Oikein ankeana aamuna laitan punaisen puseron ja mustan lyhyen hameen, koska tämä asu- ja väriyhdistelmä tuo mieleeni lukuisan joukon hyviä muistoja.
Ihan tavallisena päivänä saatan vetää jalkaan siniset tai mustat farkut ja yläosaan kerrospukeutumista, jotta työn viedessä mukanaan voi tarpeen tullen lisätä tai vähentää vaatetusta :-))
Armanin jakkupuku on vielä hankkimatta, mutta ehkä joskus :-))
No, omalta kohdalta seuraan Andiatan mallistoa. Heillä on ollut mallistossa yksinkertaisia, kauniita jakkupukuja. Laitoin linkin, vaikka haikailemani malli ei ole siellä..
http://www.andiata.fi/fin/season.html
Kauniita malleja, vaikka taitavat vaatia pituutta vähän enemmän kuin mulla on. Kovin vaan on synkkäsävyistä, mutta saahan sitä asusteilla väriä, jos tarvii.
Mutta kannattaa seurata, mitä heiltä tulee mallistoihin. Hyvälaatuisia ovat kuitenkin..
vaatteita. Mutta mä olenkin yli pitkä; 176 ja suurin osa on jalkoja. Siksi heidän housunsa ovat kuin mulle tehty...
tähän sivustoon http://www.piccoladonna.fi? Itse olen juuri tuota "isointa" kokoa eli 36, joten täältä olen joskus jotain löytänyt. Italian vuosina oli helppo löytää sopivan kokoisia vaatteita :-))
kyseistä liikettä. Ihania ja kauniita pienen ihmisen vaatteita. Muista aikoinaan, kun liike avattiin, kysyntä oli tosi suuri. Ainoa sielläkin on se hintojen korkeus; rahastetaan sillä, ettei ole normien kokoinen, niinkuin en minäkään. Silti pitkillä ja hoikilla on vielä edelleenkin helpompaa löytää itselleen sopivaa, kuin pienillä ja siroilla.
Toisalta mulla on silti aina liian pitkät jalat;)
Onneksi näissä erikoisliikkeissäkin on ne alennuskorit tai -tangot, joista jotakin voi löytää kohtuuhintaan. Itse koluan usein kauppojen nuoriso-osastot, vaikka napapaitoja suostun kyllä käyttään vain kotona :-))
kuitenkin aina löytyy. "Pieni on kaunista" sanonta on täysin totta ja se ei liity mitenkään ihmisen kokoon...
Hyvä niin.
167 cm:ä pitkä, mutta tavallaan lyhyt. Kiitos kuitenkin linkistä. Voin suositella ystäville :)..
viestitä,mutta taidanpa sittenkin.
Niin tavallisia vaatteita käytän,ettei mua erota massasta.Tuulipukua kuitenkaan en koskaan laita päälleni.Jos ei persoona erotu ilman tätä vaatekoodia,niin sitten menen kotiin itkemään;)
ja ehkä jopa vahvempaakin sellaista, että on se oma ja pysyvä tyyli. Ei kaipaa siihen mitään muuta salaperäistä lisää. Itse vaan tarvitsen välillä viestimistä vaatteilla; ehkä on myös silloin kyse halusta saada olla rauhassa.
Älä siis mene itkemään, vaan ole se vahva oma itsesi:)
että tullaan kuulluksi ja nähdyksi.
Vaatteet on ihania,tykkään katsoa esim.lehdistä ja telkkarista vaatemuotia ja ihailen monesti nimeä kantavien suunnittelijoitten luomuksia näytöksissä.Mutta mikäs se mättö onkaan?
Ehkä olisinkin suunnittelija paremminkin,kuin se mannekiini;)
ja vastaavia "kopioita" löytyy tietyn ajan kuluttua, jos on tarvetta olla trendi. Itse olen harkinta ostaja; sijoitan tietyin aikavälein kalliisiin klasikoihin, joita tiedän käyttäväni seuraavat 10 vuotta. Lopuissa turvaudun oman käden taitoihin tai tosi halpoihin alennusmyynti tuotteisiin.
Mun onni niiden suhteen on mun erikoinen maku ja koko; mulle jää kaikki se mikä ei muile kelpaa:)
Mannekiinit eivät olekkaan ihan oikeasti se tuotteiden ilmentymä, mitä suunnittelijat tarjoavat, löytyy sitten vasta kauppojen rekeiltä. Niillä ei sitten olekkaan enää mitään tekemistä niiden kaunisteltujen katalogejen kanssa, onneksi.
Niinkuin sanoit, jokaisella on oikeus tulla kuulluksi ja nähdyksi ja sillä ei saa olla mitään tekemistä vaatetuksen kanssa.
Itse kuitenkin haen tärkeisiin tilanteisiin vahvistusta/ näkymättömyyttä mun omalla vaatetuksella...
tuskin edes näkyy Suomessa mannekiinien rynttyyt.
Sisäänostajat Suomessa sanoisin,että naisten paidat voisivat olla pitempiä helmoistansa olematta mamma tai mummo lookkia!
minulle sanottiin että herätän ristiriitaisia tunteita pukeutumisellani?
ja sitten kiinitti huomiota sormukseni jotka kuulema täydensi näkemyksen tjn
ja jonkun poskessa ehkä lukee nyt ss gnikiw & lääkäriliiton merkki :=)
"jupisee et puuttuu pala sormuksesta"
useimmiten mustaan/kuwiollisiin waatteisiin :=)
mielenkiintoiselta, hmm. Musta on aina hyvä valinta, kuviot vaan lisäävät mielenkiintoa.
Silti jäi kaivelemaan se sun sormuksen sanallinen viesti? Yritin selvittää mitä seuraava tarkoittaa: ss gnikiw & lääkäriliiton merkki, eikä todellakaan auennut.
Sormukset tosin ovat myös osa pukeutumista, ainakin minulla.
wiking ss ja kärmes (muistaakseni)
mulle aukee. Edellisen kopion jiwen omasta tekstistä. Siis tunnustan olevani utelias tietämötön...
Paha yhdistelmä, myönnän!
nähdä ne läheltä?
(pälyilee ympärille)
kirjoitin sen niin kuin se wastaan ottajalla näkyy :=)
Mulla on vaan Mustanaamion hyvä-merkki... ;D
noin kauniita kaswoja kuin sinulla :=)
mut palan sormusta se jäi welkaan mulle :=(
SS-joukkojen suomalaisdivisioonasta...
Pahempi olisi olla pelkästään tietämätön ;D
Sinä se osaat puhua kauniisti tjn ;D
minun älyni osoitti jälleen kerran olevansa omalla tasollaan. Silti mua ihmetyttää; miksi vaikka sen kopioin, se ei kääntynyt alkuperäiseen muotoonsa..?
joskus vaan käy näin. Sormus on kuitenkin osa pukeutumista, erikoinen aina parempi..
sanotaan :=)
kosketelkaa toisianne ? en muista missä tjn
MUTTA en tiennyt sen tarkoittawan aiwan kirjaimellisesti :=)
no nyt tiedän tjn
sinä olet :=)
nordland eli pohjoismaiset diwisioonat tjn
ja sitten oli eastland jne
Pitää opetella säntilliseksi ;D
se sormus varmaankin täydentäisi sitä mun "pysy kaukana" army-lookkia...
Täytyy harkita sen viemistä myös nyansseihin; mulla on silloin ainoastaan autenttisena kamana sotasaaliina tuotu saksan armeijan peltinen kaasunaamari laukku. Vähän hankala kaivaa sieltä kamoja, mutta herättää mielenkiintoa...
tiedän että tiesit mutta et maininnut sitä tjn :=)
tule lähelle että woit pettyä minuun :=)
dokumentoitu :=)
käsittääkseni tarkoittaa aitoustodistuksen eittämistä :=)
ja se multa löytyy tjn
Itse en leiki roolileikkejä vaan tulen toimeen itseni kanssa ihan omana itsenäni. Vakio tyyli naisellinen , mutta työn vuoksi mahdollisimman asiallinen. Jos masentaa , laitan ehkä yhden korun lisää , mutta hoidan "tilaa" kuitenkin puhumalla mieluummin. :))
useimmilla onkin. Siksi sitä myös kysyin, koska samanlaisia ajattelijoita itseni kanssa ei kasva "puussa".
Olet onnekas, voisin kuvitella sinun pääsevän hyvin paljon vähemmällä.
Silti en vaihtaisi omaa tapaanikaan toiseen, siinä on osa mun persoonaa.
Hyvin sanottu. Juuri siksi laitoinkin sen "kaikkien kukkien kukkia....." . Ei mulla sen helpompaa. Kaikilla oma tyylinsä selviytyä täällä. Sinulle tsemppiä kaikkeen !! :))
on edelleenkin katsojan silmissä; hyvä on, täysi klisee, silti mahdollistaa sen ajatuksen, että kauneudella ei ole absoluuttista määritelmää. Joten kaikilla meillä on oikeus tehostaa/ olla tehostamatta omaa pukeutumistamme.
Se on sitä sallivaa vapauttaa ja joissakin tilanteissa äärimmäistä luovuutta.
Tsemiä myös itsellesi:)
valitse mitään, paitsi hametta käytän vain kun olen muistanut nyppiä jalkoja ;)
Joskus kun muksut oli vielä siinä iässä että sain päättää mitä heillä oli päällä, huomasin että valitsin tyllerölle samanväriset kuin itselleni. Sitten oli tyttömäinen olo :)
ovat aina olleet hyvin luovia pukeutujia, joten olen sen heille sallinut. Poikieni kohdalla tilanne on taas ollut aivan toinen; ovat laittaneet päällensä sen, mitä olen kaupasta tuonut.
Itse pukeudun hyvin pitkälle mielialojeni mukaisesti ja kun olen impulsiivinen, niin mielialojahan riittää...
Kyllä kuitenkin täytyy myöntää, että luen meikin osaksi pukeutumista. Ilman meikkiä en poistu ulos kotiovesta, kuin kesällä mennessäni rannalle. Osoitan meikillä ehkä kohteliaisuutta kanssaihmisiä kohtaan; en halua olla ympäristökatastroofi;)
Kyllä meistä sentään erojakin löytyy.. Omalta kohdalta välttelen meikkejä.. Jos siihen ei lasketa kulmien ja ripsien kestovärjäystä sekä kulmien muotoilua.. ja tietysti huulipunaa sekä hajuvettä (ei aina).. Tietysti hiusten leikkausta ja värjäystä..
Mutta silloin kun olen väsynyt ja lamaantunut, niin en jaksa tuostakaan puolesta huolehtia :D.
Minulla on ystävä, jonka valmistautumiseen menee pari tuntia :(.. Rasittavaa, kun toinen aina myöhästyy sen tähden, ettei ole valmis.. Omalta kohdalta lähtöön menee 5-20 minuuttia..
joo, kyllä mun täytyy myöntää, että jopa uimaan mennessä (se on mun intohimo, käyn uimasa 3*viikossa kilsan) mulla on minimi varustus; ekassa kappaleessasi mainitsemat.
Silti olen äärettömän nopea lähtijä. Taustalla siinä on mun menneisyys; tein nuoruudessa useamman vuoden mallintöitä ja rahoitin opiskelujani.
Lamaantuneena, sellaisiakin hetkiä on, en viitsi vaivautua ovesta ulos, vaan silloin katson parhaaksi loikoilla vaahtokylvyssä ja katselen tähtitaivasta.
Toisaalta myös mulla on ennen löhtöäni jo aina selkeät kuviot; alitajuntani on tehnyt työtä pukeutumisen suhteen ja tilanneluku tulevasta on valmiina mun mielessä. En koskaan joudu käymään useampia vaihtoehtoja läpi; mun luonne ei edes sallisi sellaista "hitautta" itseltäni;)
Miehenkin pukeutuminen lähtee omasta hygieniasta huolehtimalla.
Sehän on kaiken perusta,ei niinkään Armanin vaatteet naista tee,eikä minkään muun valmistajan.
Mut asiaan:pukeudun tilanteen mukaan,omistan useita jakku-housupukuja.
Farkkuja,suoriahousuja,nahkahuosut,nahkahameen.neuleita paitoja..ym ym...juhlapukuja unohtamatta:)
Pukeutuminen alkaa alusasuista,edeten Vaatteisiin jossa viihdyn.
Värejä käytän hillitysti,ennen mustaa/valkoista.
Nyt garderoobiini sopii Lohenpunainen,violetti,sekä turkoosi,unohtamatta kirkkaan punaista.
Meikkiä käytän joka päivä,hillitysti korostaen omia kasvojani.
Hiukset kertoo myös omalla tavallaan ihmisestä paljon,sekä niistä huolehtiminen.
Kaiken pukeutumisen kruunaa asuun sopivat kengät ja laukku.
Koruja käytän ainoastaan kultakoruja,sormuksia,kaulaketjuja,ranneketjuja,ynohtamatta sormuksia,en kuitenkaan ammu yli vaan hillitysti näitäkin.
Viimeisenä voidaan mainita hajuvedet,ei kuitenkaan liikaa,mikään ei ole tyylittömämpää kun hajuveden tuoksi joka jättää jälkeensä uskomattoman vanan.
kuten huomata saatat on vaatteet suurena osana minun elämääni,sillä minusta myös vaatteet kertoo jotain ihmisestä.(tärkeintä on kuitenkin ihminen itse)
No niin tässä minun vaate maailmani,unohtamatta tietenkään harrastuksiani jotka vaativat omalta osaltaan toisenlaisen pukeutumisen:)
voi tekstisi perusteella sanoa vain; naisellista, tyyliteltyä ja hyvin määrätietoista kokonaisuutta noudattava persoona.
Kokonaisuushan se on mikä ratkaisee. Olen samaa mieltä hygieniasta ja siitä että, alusasut ovat pukeutumisen selkäranka. Hyvä pohjustus takaa suoran ryhdin; siis kuvainnollisesti.
Itse olen kuitenkin pukeutumisessani ailahtelevainen. En pystyisi toteuttamaan sinun kaltaistasi johdonmukaisuutta. Siksi erilaisuus onkin rikkaus ja kaikkien oikeus. Sitä ei tarvitse sanallisesti edes määritellä. Olet varmasti kokonaisuutena ilo silmälle kadulla kävellessäsi:)
Huolehtii myös pukeutumisestaan,ulkonäöstään.
Määrätietoinen kyllä,mutta terveellä tavalla.
En kuitenkaan itserakas,eli en käytä suurinta osaa aikaani pelin edessä ihannoiden itseäni.
Seurailen kyllä tahtomattani ihmisten pukeutumistyyliä,koska pienillä asioilla saadaan korostettua sitä tyylikkyyttä,tai pukeutumista.
Tänäpäivänä ikävä kyllä näkee naisia ja myös miehiä jotka eivät välitä mitä päällensä laittavat.
Ei voida sanoa sen olevan rahasta kiinni,sillä myös edullisesti saadaan vaatteita,eriasia on miten niitä käytetään ja vaatteita yhdistellään toisiinsa.
Myös bootsit ja farkut kuuluvat minun asusteisiin,enkä todellakaan väheksy niitä.
kuitenkin erilaiset ihmiset,heidän pukeutumis tyylinsä on myös elämän rikkaus.
Mitä siitä tulisi jos me kaiki kuljeksisimme samnlaisissa vaatteissa olisimme samaa massaa:)
mitään. Tuolla ylempänä aikaisemmin on todettu myös se, että toisilla pelkkä karisma riittää vaatetukseksi. Karismaahan ei hankita elämänkokemuksella, vaan se on "syntymälahja".
Meitä on laidasta laitaan ja se on minulle ainakin hyvä; nautin visualisoinnista ja sen mukanaan tuomasta vapaudesta toteuttaa omaa itseään.
Itse en ole koskan sopeutunut massaan, silti sellaisiakin sopeutujia tarvitaan; kaikilla on oikeutus omanlaiseensa luovuuteen...
sanoihin. Arki on silti edessä ja jotta muistaisin huomenna laittaa ylleni muutakin kuin sanat, päätän osaltani tämäm keskustelun ja jään luovalle tauolle.
Kiitos kaikille kommentoineille. Minulle jäi keskustelusta hyvin myönteinen ja salliva kuva; luovuus ei ole kielteinen asia.
Nautitaan syksystä ja alkavasta talvesta lämpimästi pukeutuneina:)
vaikutuksia vastaan.
Säälittävintä olisi pukeutua toisten ihmisten vuoksi (säädyllisyy toki huomioon ottaen) tai/ja yrittääkseen todistaa jotain.