Oon jo pidemmän aikaa mietiskellyt, että miten löytäisi sen tasapainon tälle syömiselle. Itse oon sairastanu syömishäiriötä, jossa sekoitus vähän kaikkea. Parannuin kuitenkin ajatusmaailmaltani ja opin hyväksymään itseni sellaisenaan kuin olen [ainakin pääosin]. Nyt viime aikoina on kuitenkin ilmennyt ongelmaa ahmimisen kanssa, jota pahimmillaan on neljä kertaa viikon sisällä. En oksenna ruokaa, mutta sitä menee valtavat määrät. Ihmettelen myös kun en ole lihonnut mihinkään vaikka kalorimäärät ylittyvät reippaasti. Nyt viime päivinä on ehkä tullut pari milliä lisää ja vatsa tietysti on suurempi, mutta vaaka näyttää samaa. Mietin että pääsisikö ahminnasta eroon, sillä jos pitäisi viikon normaalia ruokavaliota ja sitte sallisi kerran viikossa herkkupäivän, jolloin tavallaan sallisi ahminnan jos sitä haluaa?? Mulle ei riitä nimittäin, että napsin suklaata pari palaa päivittäin, vaan sitä pitää saada levyllinen. En halua lihota grammaakaan [vaikka olenkin alipainoinen vähän] ja laihdutan heti jos lihon. Ahmiminen kuitenkin on mennyt mulla niin överiksi ja vatsalaukku venynyt, enkä enää täyty normaaleista määristä :[. Saatan syödä esim. 4leipää, lautasellisen pastaa, 300g karkkia, keksejä, jäätelön, puuroa jne. Auttakaa jos osaatte, tai kertokaa omia kokemuksianne???
-kiitos-
-kiitos-
Vastaukset 1
Vanhimmat
..sitä enää syömishäiriön jälkeen tietää millainen syöminen on normaalia... Minä en ainakaan tiedä, vaikka olen ravintolapuolen koulutuksenkin saanut.. Ehkäpä tuo määrä mitä mainitsitkin on ihan normaalia..(Tuskin tarkoitit että sitä kerrallaan söisit, sillä puuro ja jäätelö yhdessä ei kuulosta hyvältä.. :) )
Minäkin mielestäni o.len ruennut syömään normaalisti. No nyt sitten olen alkanut rankaista mielessäni itseäni "ahmimisesta". Odotan kauhulla, että milloin alkaa se kun alan rankaista itseäni muutenkin kuin mielessäni...
Toisaalta on taas helpompaa, kun tietää mitä tuleman pitää, mutta toisaalta taas pelottaa kauheasti...
tai ehkäpä vain huijaan itseäni ja odotankin innolla niitä jumppausrääkkejä..
Luulenpa että syömishäiriössäni mieleni on todellakin "sumentunut#" niin etten enä tiedä mikä on oikein ja normmaalia ja mikä väärin ja epänormaalia...