Minua oli kiusattu koulussa kaksi vuotta. Yritin sinnikkäästi tavoitella oikeuksiani, avasin rohkeasti suuni jos minulle auottiin päätä ja käytin nyrkkiäni jos he kävivät kimppuuni porukalla. Uskalsin puhua OPOn, opettajien ja terveydenhoitajan kanssa asiasta. Asioitani ei otettu tarpeeksi vakavasti. Yksi opetajani esti väkisillä itseni puolustamisen, mutta kiusaajille antoi täyden sananvapauden. En nukkunut kunnolla öisin. Toinen opettaja ei halunnut kieltäytyi puolustamasta minua tunnilla. Kahdeksannen luokan kevätpuolella olin puhunut pitkään terveydenhoitajan kanssa, ja hän aikoi todellakin tehdä jotakin. Sovimme yhteisestä palaverista, jossa oli opettajia, minä ja kiusaajien ydinryhmä. Puhuimme asiat halki, ja kiusaaminen loppui kuin seinään. Lukuvuoden lopussa kiusaaminen meinasi ruveta alkamaan uudestaan, mutta kesäloma pysäytti sen. Minua ei ole enää kiusattu. Ilmeisesti kaksi vuotta
jatkunut koulukiusaaminen on rasittanut mieltä sillä tavalla, että en esimerkiksi ole pystynyt luottamaan uusiin ihmisiin niin hyvin kuin ennen. Riparilla, jolla oli vain yksi tuttavani, ja kaikki muut ihmiset outoja, mietin välillä, mielistelivätkö ihmiset jostain syystä minulle, vai miksi he ovat niin mukavia? He olivat älykkäitä ihmisiä. Mukavat muistot jäivät, ja pidän netin kautta yhteyttä heihin.
Onneksi minulla oli kiusaamisen aikana paljon ystäviä, muuten minulla voisi mennä nyt todella huonosti. Koulumenestys ja yöunet ovat parantuneet. Edelleenkin näen entiset kiusaajani heikkoina ihmisinä. On säälittävää haista tupakille ja käyttäytyä lapsellisesti. On tilanteita, joissa ei voi olla nauramatta heidän typerälle käytökselleen.
Vain yksi asia on jäänyt. Olen silmätikkuna. Laitoin äskettäin kuvia irc-galleriaan. Kohta sain kuulla nimimerkkini aina kun kävelin koulun käytävällä. Tuntuu siltä, että olisin joskus yleinen vitsi. Miksi?
Olisi kivaa, jos olisi muita ihmisiä joilla olisi sama tarina kuin minulla. Kiitos jos viitsit lukea tämän, halusin vain kirjoittaa tämän jonnekkin.
jatkunut koulukiusaaminen on rasittanut mieltä sillä tavalla, että en esimerkiksi ole pystynyt luottamaan uusiin ihmisiin niin hyvin kuin ennen. Riparilla, jolla oli vain yksi tuttavani, ja kaikki muut ihmiset outoja, mietin välillä, mielistelivätkö ihmiset jostain syystä minulle, vai miksi he ovat niin mukavia? He olivat älykkäitä ihmisiä. Mukavat muistot jäivät, ja pidän netin kautta yhteyttä heihin.
Onneksi minulla oli kiusaamisen aikana paljon ystäviä, muuten minulla voisi mennä nyt todella huonosti. Koulumenestys ja yöunet ovat parantuneet. Edelleenkin näen entiset kiusaajani heikkoina ihmisinä. On säälittävää haista tupakille ja käyttäytyä lapsellisesti. On tilanteita, joissa ei voi olla nauramatta heidän typerälle käytökselleen.
Vain yksi asia on jäänyt. Olen silmätikkuna. Laitoin äskettäin kuvia irc-galleriaan. Kohta sain kuulla nimimerkkini aina kun kävelin koulun käytävällä. Tuntuu siltä, että olisin joskus yleinen vitsi. Miksi?
Olisi kivaa, jos olisi muita ihmisiä joilla olisi sama tarina kuin minulla. Kiitos jos viitsit lukea tämän, halusin vain kirjoittaa tämän jonnekkin.
Vastaukset 8
Vanhimmat
..Hauska kuulla että kiusaaminen loppui! Omalla kohdallani ne kiusaajat ei noin vaan luovuttaneet, eivät vieläkään ole kokonaan, mutta asiat on paremmin.
Mutta! Ollaan molemmat siis silmätikkuja. En tarkoita, että se hauskaa olisi, mutta tietyllä tavalla jos siihen asennoituu niin on se ihan vitun hauskaa! Ollaan julkkiksia hei..
Huomaa vaan ettei kiusaajilla oikeesti ole parempaa tekemistä kuin kiusata. Että kukahan tässä se no-lifer on? (Vai miksikä ne nyt sanookaan..)
No tänään meni taas aika hyvin, kukaan ei huudellu mulle käytävällä. Tänään mulla oli OPOn haastattelu, ja se puhu miten tyhmästi monet nuoret täällä käyttäytyy. Se ei oo ollu täällä kun tämän lukukauden, ja en ihmettele että hämmästelee tätä porukkaa.
Jos olet koulukiusattu, älä IKINÄ laita tietojasi mihinkään nettisivuille äläkä ainakaan anna sähköpostiasi kiusaajien tietoon. Itse tein sen virheen, ja seuraavana päivänä moni muukin tiesi osoitteeni. Olipa kivaa lukea sähköpostista haukkumakirjeitä tyyliin "v***u runkkaa sinä vaan sitä äitiäs" ja saada koko sähköpostilaatikko täyteen spämmiä... Tämä siis tapahtui aikana jolloin IRC-galleriaa ei ollut olemassakaan, 1990-luvun lopulla.
Taisi edellinen viestini mennä vähän aiheen sivusta, mutta haitanneeko tuo... Ap:lle toivotan voimia ja jaksamista. Tiedän miltä tuntuu olla koulukiusattu...
En ole kuitenkaan saanut kuin pari tyhmää kommenttia, sitä varten se musta lista on olemassa. Minä en kuitenkaan ole varsinaisesti kiusattu, vain silmätikkuna.
Minuakin kiusattiin kun olin 5 dennellä luokalla koko vuoden. tällä kertaa olikin vain yksi kiusaaja, mutta kun hain apua muilta luokkalaisiltani, niin he olivat jyrkästi kiusaajan puolella. tyyliin: "mitä se on muka sulle tehny? pian minulla ei loulussa ollut yhtään ystävää. vietin välitunnit yksin jossain seinien vieressä ja jos yritin päästä mukaan johonkin leikkiin esim. purkkikseen, niin minua ei päästetty. sitten kun vaihdoimme luokassa paikkoja , niin kiusaaja joutui minun viereeni. siitä seurasi että hän melkein joka tunnilla piirsi kirjaani vaikka yritin estää. pian tilanne meni siihen etten saanut kertaakaan rauhaa enää. hän oli koko ajan kimpussani kuin olisi tehnyt sitä työkseen. sitten koluvuoden lopussa en kestänyt enää ja kerroin vanhemmille. he soittivat rehtorille ja sovimme ajan jolloin meidän perhe ja kiusaajan perhe tulisivat rehtorin huoneeseen puhumaan. kiusaaminen loppui. vain muutaman päivää enää välillä kaverit huusivat ivallisesti perään että: mitä se on sulle muka tehny??!!!! jos teitä kiusataan niin kertokaa heti vanhemmille. se auttaa.
tiedän kyllä itsekkin miltä tuntuu kun on kiusattu/pilkan kohtena...
- asun pienessä kylässä nimeltä köyliö ja kävin siellä koko ikäni koulussa (siis ylä ja ala-asteen) ja muuten koko ajan paitsi 9-luokka minua on kiusattu koska olen lievästi ylipainoinen...
- koko aikana minulla oli vain 3 ystävää ja hekin ovat vielä tälläkin hetellä parhaimpia ystäviäni. He olivat ainoat jotka pitivät minun puoliani...
- mutta 9-luokalla tuli käännös kun kävin juttelemassa OPO:n kanssa. Meilläkin oli siten että otettiin ryhmä jossa oli: minä, kiusaajat ja opettajia. Mutta tuo ei vielä auttanut kiusaaminen jatkui edelleen.. JA pahempana
- noh onneksi se aika on ohi jo niin ei tarvise siitäkään enää välittää...
- pyydän anteeksi jos tämä viesti oli tylsä/turha mutta oli pakko ourkaa nämäkin muistot johonkin sillä kukaan ei näistä tätä ennen tiennyt
Fiksulta pojalta vaikutat:) Susta tulisi hyvä auttaja ja kuuntelija esim. lääkäri. Minua kiusattiin 8. ja 9. luokalla, kun muutin uudelle paikkakunnalle. Kiusattiin ulkoisen vamman takia, mitä ei voinut olla huomaamatta. Nykyään olen jo päälle parikymppinen, mutta edelleen mielessä vitutusajatukset noita poikia kohtaan. Toivottavasti kiusaajilla menee huonosti tai ainakin saavat sairaita kakaroita! Lapsellista, mutta en anna kusipäille anteeksi! Älä sinäkään nöyristele kiusaajille, vaan vittuile takaisin, sulla näyttää siihen olevan rohkeutta ja voimia. Minulla ei silloin ollut, olin vain hiljaa ja tyydyin vammaisen osaan. Vieläkin menee pasmat sekaisin, jos joku töksäyttää jotain ilkeää tai nolaa tahallaan. Itse en halua satuttaa tai tehdä mielipahaa ilkeillä sanoilla, kerran me vaan eletään, miksi kuluttaa aika pahan fiiliksen luomiseen? Yleensä näillä kiusaajilla on itse jonkinasteinen mielenvikaisuus tai ovat huonosta perheestä, paha aiheuttaa pahaa.