ryhti?
Onko elämän pelko, yhtä kuin huono...
angi
301181
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Turvaa tilisi vahvistamalla puhelinnumerosi. Voit silloin palauttaa unohtuneen salasanan tekstiviestillä.
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 30
Vanhimmat
ymmärsittekö kysymykseni? Meinaan sitä kun puhutaan makkararullista vyötäröllä niin miksei puhuttaisi myös ryhdistä.
...niin mitä nytten sitten vielä kirjoittaisin?
oletteko koskaan huomanneet kuinka huono ryhtiteillä on? Oletteko huomanneet että ne makkarat vyötäröllä olisivatkin huonon ryhdin ansioo?
johon pitää muistaa katsoa.Omaan varsinkin koska helposti vai istuisi lytyssä jos ei huomaa.
Minä luulen että ryhti on muodostunut nuoruudessa ja kaikki kopleksin joita on ollut alemmuuden tueteet pettymys ,kaikki kielteinen on se muovannut.
Vaikea sitä on enää muuttaa.Tanssi on kyllä hyvä ryhdistäjä.Etenkin alkaessa rinta rottingilla.Kävelyssäkin ryhti pysyy ilman muistuttamista itselle.
Kumararyhtisiä ei pidä enää lisää osoittaa.Nykynuorilla on enemmän ryhtivikoja kun ovat röhöttäneet pulpetilla nuoruuden.
Lapsuudessa, kehon kehittyessä, olin aikaisin kehittyvää sorttia. Vanhemmat tytöt huomasivat miun pienet tisun alut ja alkoivat kiusata, jotkut jopa lätkivät pikkurintojani. Se teki todella kipeää. Aloin vetää rintani kasaan, etten saanut niitä iskuja. Todennäköinen seuraus siitä, oli huono ryhti, joka seuraa vieläkin.
Lapsenlapseni, 11v tyttö, kysyin häneltä, eikö koulussa opeteta ryhdin kohentamista, hän oli aivan hämmästynyt, ei ollut kuullutkaan moisesta, että kirjaa pitäis kantaa pään päällä, tai muuta ryhdin oikaisemisesta kertovaa opetusta. Hänen isällään on myös huono ryhti, taitaa ollakin sukuvika.
Eikö kouluissa enää opeteta ryhdikkyyttä?
opetusta joka olisi kaikille tärkeätä. Silloin kun olit pieni ja rupesit kehittymään niin vanhempien olisi pitänyt ymmärtää että sinulla olisi pitänyt olla löysä pusero.
oli vaatteet tiukkoja, muistan vielä mekotkin, joissa oli melko kireä miehusta ja vyötäröstä poikki ja rypytetty alaosa ja villatakit oli jämptejä, ku vielä pesussa kutistuivat, villaset.
Puseroita en niinkään muista, millaisia pidettiin päällä. Taisi olla laamapaita tai kerraston paita ainakin talvellä ja villapusero.
Kesällä joku mekko, tai puolihame ja jonkinmoinen joustamaton, kankainen pusero ehkä paitapuseron tapainen.
Ei ollu oikein valinnan varaa, ku pikku kylässä asuttiin, kaupungissa käytiin joskus ostamassa ja muutoin teetettiin vaatteet ompelijalla.
en ajatellut asiaa ollenkaan ennen kuin vastasin.
Monilla pitkillä tytöillä oli ennen huono ryhti, koska häpesivät pituuttaan. Onneksi enää ei tarvitse, nainenkin saa olla pitkä. Eiköhän se ryhti monella painu kasaan iän myötä. Vyötärömakkaroita siitä varmaan tulee, elämän pelosta en tiedä.
Minne katosi ketju painoindeksistä, olin sellaisen näkevinäni aamupäivällä ????
en nimittäin halua yksikseni jutella.. ;-)
Hei, eihän me nyt hyvänen aika koko ajan tässä koneen äärellä istuta ja heti sinunkaan aloituksiisi reagoida! Et sinä ennen ole noin äkkinäinen ollut...onko huono päivä tänään?
minullakin alle 30 ,rohkaisevaa.
Täällä voit laskea oman paino- ja vyötäröindeksin:
http://ffp.uku.fi/clinic/hip.htm
painoindeksini 21,3, elikkä jouluna saa
mässäillä. ja sen jälkeen, taas sauvat käteen ja menoksi.Hyvä vinkki muuten, ryhti paranee, kilot karisee, verenpaine laskee, ajatus kulkee ja mieli virkistyy.
Vaakaan menen, jos hameen tai housujen vyötärö alkaa kiristää. Sitten kun vaaka on todistanut sen mitä epäilin: paino on noussut pari kiloa, niin viikossa palaan ruotuun.
Hoikkia olette, mistä onnitteluni!
Itse voin aivan hyvin tälläisenä pullukkana, ja terve olen kaikin puolin. Ryhdissä löytyy, toivoakseni ulkoisessa, että henkisen puolen.
Tosin täytyy aina itseään välillä muistuttaa, että, vatsa sisään, rinta ulos, sekä ainakin suhteellinen kohtuus kaikessa:)
Luulin että olen jälleen tulossa sairaaksi. Mutta mikä tuuri että iltaamyöten rupesi olotila muistuttamaan normaalia. Nimittäin mahassa väänsi ja käänsi ja taas väänsi. Sitten yhtäkkiä se oli ohi.
Minä yritän parantaa äkkipikaisuuttani.
Ensiksi huomasin tuon vyötäröllä olevan löllön makkaran ja kun mittasin niin huomasin että ympärys oli 1-m Olin pyörtyä. Lopetin syömisen olin kaksipäivää vesikuurilla. Mokoma makkara ei mihinkään häipynyt mutta paino oli pudonnut ainakin 3kg... Sitten huomasin että olin tässä istunut tavallista enemmän ja sitä mukaan tajusin että istuin kasassa. Menin ulos ja roikuin puunoksalla pari sekunttia ja oikein tuntui selässä kuinka se venyi ja lihakset venyivät. Kun siitä menin sisälle ja mittasin vyötäröni oli se enään 80 cm silloin huomasin että seisoin suorassa. Makkara kummaltakin kyljeltä oli kadonnut. Siksi päätin asian laittaa tänne kun olin itse ollut ensin koeihminen en siis kaniini. :-)
Olen havainnut, että naisilla yleensä on parempi ryhti, kuin miehillä, varsinkin ison rintavarustuksen omaanilla naisilla.
Syykin on selvä:
Kahdella jalalla seiovan ihmisen täytyy pitää kehonsa paino melko tarkkaan kantapäiden kautta käyvän pystylinjan suhteen lähes tasapainossa (saman verran molemmille puolille).
Näin isoryntäiset naiset joutuvat nojautumaan taaksepäin, jotta tasapaino syntyisi. Tämä näyttää hyvätyhtisyydeltä.
Pienirintaisten ongelmahan on huonon näköinen ryhti.
Kumpi on parempi? Sitä en tiedä. Ehkä siitä väliltä
asian, nyt minäkin ymmärrän erään ystäväni hyvän ryhdin salaisuuden. Hänen ei tarvitse ponnistella muutakuin tasapainon tähden. Meidän jotka olemme keskirintavia ei ole sellaisia huolia lainkaan. Meidän täytyy ponnistella ettei selkä mene kasaan siinä sitten riittää puuhaa yllinkyllin.
"Muista ryhti". Se on todella tärkeä asia, kyllä se jotenkin heijastaa mielialaa. Liikkumiseen pitäisi kiinnittää huomiota, suomalainen on melko jäykkä liikkeissään. Samoin hampaiden kuntoon pitäisi kiinnittää huomiota. Mielestäni nämä kolme asiaa ovat paljon tärkeämpiä yleisilmeen kannalta kuin meikki, kestovärjätyt kulmakarvat
ja "naisellinen " pukeutuminen.
Meillä äiti pelotteli,
että tulee kyttyräselkä,
jos ei oikase harteita kunnolla,
ja alas eteenpäin painuneet
olkapäät ovat kuin itkuun
valmistunut suu.
Meillä koulussa riiputtiin
tangossa ja,
kiipeiltiin puolapuissa,
että ei ryhti
katoaisi.
Sairauksille ei voi mitään,
jos sellaisesta tulee huono ryhti.
Meillä päinvastoin, pää ei saanut olla pystyssä ja katse piti olla maahan luotu. Lapsen kuului olla nöyrä, suora selkä ja pysty pää olivat äidin mielestä ylpeyden merkkejä.
Onneksi koulussa painotettiin hyvää ryhtiä, roikuttiin tangossa ja kiipeiltiin niissä sinun mainitsemissa puolapuissa. Oppikoulussa oli myös jumppamaikka joka painotti ryhtiä ja oikeaa hengitystekniikkaa, hän kävelytti meitä tyttöjä kirja pään päällä voimistelusalin valtavan peilin edessä. Siitä olen ikuisesti kiitollinen.
Nykyään kyllä pitää muistuttaa itseään ja oikaista selkä, olen huomannut itsessäni taipumusta lysähtää tuoliin. Kävellessäkin hartiat joskus painuvat eteen ja korjaan ryhtiä aina kun muistan.
..nyt kun olet sen huomannut voit tämäntästä harjoitella selän suoristamista samalla niskat oikenee myös ja aivot saavat happea ja verikiertää hyvin ei tule päänsärkyjä eikä huimausta.
Noin syvällisemmin ajateltuna syitä on tuhansia, miksi joku pelkää elämää, jos sitä yleensä edes itse myöntää. Me muuthan olemme aina kärkkäitä tuomitsemaan tietämättä välttämättä mistä onkaan kyse. Ja toisaalta, eikö muka jokainen meistä jossakin vaiheessa ole pelännyt elämää? Jos ei ole, ei vaikeuksiakaan ole ollut suuremmin.
Jos tämän viestin ottaa ihan sananmukaisesti: ei kai kukaan kuvittele, että kumara asento on samalla merkki henkisestä velttoudesta - tai peloista ylipäätään. Samalla menetelmällä tiheästi räpyttelevä olisi epäluuloinen, kapeahuulinen julma ihminen, isonenäinen nenineen toisten asioissa jne. Vain mielikuvitus on rajana,mitä kaikkea voisikaan kuvitella ulkomuodosta. Voi, voi, noitavainot ovat jo aikaa olleet ohi vai ovatko?
Niin, en tosiaankaan usko, että kumarassakulkija on sen enempää säikky elämälle tai ylipäätään millekään kuin kuka tahansa muukaan kanssakulkija. Kipeä selkä esimerkiksi pistää kyllä koukkuun vaikka kuinka muuten olisi sisäisesti ryhdikäs. Mistä ihmeestä olet tämän oivalluksen noukkinut? Olemmeko me todella näin hirvittävän epäluuloisia ja kyttääviä toisiamme kohtaan eli luulotellaan kaikenlaista tietämättämme? En haluaisi uskoa, että niin on.
Tässä varmaan ei ole kyse sellaisesta.
Vaan että säilyttäisimme sen minkä olemme saavuttaneet,ja ettemme antaisi sen ryhtimme
esimerkiksi tietokoneen ääressä veltostua.
Pyritään hoitamaan itsemme sellaisena
kuin olemme, ei yhtään enempää eikkä
yhtään vähempää.
Hoiakaamme itseämme sellaisena kuin olemme,
sitä tämä ketjun aloittaja ehkä tarkoitti.
Niin ja kysymyksestäsi. Vastaan siihen tässä. Halusin ensinnäkin ärsyttää ihmisiä, että he huomaisivat oman itsensä. Usein me vanhetessamme laiskistumme ja uskottelemme itsellemme olevamme jo niin vanhoja ettei meidän tarvitse olla enään nuoria ja hoikkia. Jos antaa nämä kaksi asiaa repsahtaa niin siinä samalla menee ryhtikin. Se menee aivan kuin huomaamatta siinä sivussa. Minä tunnen paljon kansaa jotka ovat antaneet käydä näin. Kuulun itse tuohon ryhmään. Tänä syksunä tajusin äkisti että kuljen kumarassa aivan vähän mutta kuitenkin. Ryhdistäydyin rupesin kiireesti laihduttamaan hitaasti mutta varmasti. Roikuin puunoksalla käsistäni ja annoin selän venyä. Voimistelen yhden tunnin joka päivä ja se voimistelu on tanssimista musiikin tahdissa. Nyt olen saanut ryhtini takaisin ja muutaman kilon pois vyötäröltä, mutten muualta. Tunnen itseni nuoreksi ja jaksan jopa juosta 10 minuttia yhteenkyytiin. Olin siis koe "ihminen en "kaniini"
sanoit. Pää asia on että pidämme huolen siitä ettemme painu kasaan pelkän istumisen anisosta. En ollenkaan ollut sitämieltä ettenkö hyväksyisi ihmisiä joilla on huonoryhti ollut koko ikänsä, tai onnettomuudessa tullut, tai selkäkipuisella, luukatosairaudessa olevalla. Minun elämääni kuuluu kaikensorttisia ihmisiä ja lihavia siis ylilihaviakin. En aijo heille sitä sanoa että laihduta. Olen ystävällinen kaikille ihmisille ja eläimille. Kerroin tuossa toisessa kohdin että halusin vain ärsyttää ihmisiä tajuamaan tilanteensa ennen kuin se on liian myöhäistä.
olen parantanut ryhtiäni. Kesällä maalasin jatkovartisella siveltimellä mökkiä ylhäältä ja ryhti parani. Roikun tangossa myös aina kun on tilaisuus.
...kuin uudesti syntyneellä. Kannattaa jatkaa. Se muuten on sisäelimillekkin erittäin hyvä että ryhti oikenee. Eipä ole enään kasassa vatsalaukku eikä muutkaan tärkeät suolet joita meillä kaikilla on.