On ollut nyt viikon verran aika raskasta.
Äitini nukkui pois maanantaina klo:10:30
oltuaan lähes kymmenen vuotta laitoshoidossa alzheimerintaudin takia. Hän oli kyllä jo 78 vuotias.
Aina sitä ajatteli et äidin pois pääsy olisi vain helpotus hänelle, mutta kyllä rakkaasta ihmisestä luopuminen on aina raskasta.
Onneksi oli ymmärtäväinen lääkäri ja kirjoitti minulle viikon sairaslomaa. Muualla päin asuneille siskoilleni oli kyllä jotkin lääkärit sanoneet vain tylysti että "suru ei ole sairaus".
No huomenna töihin ja perjantaina on äidin siunaustilaisuus ja 7.12 äidin uurnan laskutilaisuus.
Monta raskasta asiaa vielä edessä, mut pitää toivoa et se normaali arkikin sieltä jostain taas joskus tulee.
Äitini nukkui pois maanantaina klo:10:30
oltuaan lähes kymmenen vuotta laitoshoidossa alzheimerintaudin takia. Hän oli kyllä jo 78 vuotias.
Aina sitä ajatteli et äidin pois pääsy olisi vain helpotus hänelle, mutta kyllä rakkaasta ihmisestä luopuminen on aina raskasta.
Onneksi oli ymmärtäväinen lääkäri ja kirjoitti minulle viikon sairaslomaa. Muualla päin asuneille siskoilleni oli kyllä jotkin lääkärit sanoneet vain tylysti että "suru ei ole sairaus".
No huomenna töihin ja perjantaina on äidin siunaustilaisuus ja 7.12 äidin uurnan laskutilaisuus.
Monta raskasta asiaa vielä edessä, mut pitää toivoa et se normaali arkikin sieltä jostain taas joskus tulee.
Vastaukset 2
Vanhimmat
suruusi.
Meillä on myös lähipiirissä tapahtunut
paljon surua ja menetyksiä tämän
syksyn aikana.
Surut täytyy surra ja kun on voimaa
niin sitten on aika jatkaa uuusin
voimin eteenpäin.
Yritä kestää ja voimia Sinulle.