Olen nuori nainen, joka on ollut monessa parisuhteessa. Ongelmani on poikaystävään "kyllästyminen" aina muutaman vuoden seurustelun jälkeen. Alun rakastumisen huuma haihtuu jo vuodessa, jonka jälkeen suhde menee aina huonommaksi. Alan etsiä uusia valloituksia ja jännitystä elämään. Miksi? Onko joku saman kokenut ratkaissut ongelman? Morkkista pitää potea joka bileiden jälkeen kun on flirtannut joka toisen vastaan tulleen miehen kanssa. Helppoahan on sanoa, että lopeta se, mutta ei se poista sitä, että parisuhde ei kiinosta. Apua?
puolisoon kyllästyminen
ongelmana
61882
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastainen viesti.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 6
Vanhimmat
edellisen vastaajan kanssa, mutta en ilmaisisi asiaa aivan noin rankasti =o). Eli joillekin ihmisille tosiaan tavallinen elämä ei yksinkertaisesti riitä, vaan aina pitäisi olla hauskaa ja jännittävää. Arjen astuminen kuvioihin tuntuu epäonnistumiselta, kestämättömältä...
Osasyynä pitäisin median ja viihdeteollisuuden antamaa kuvaa siitä, että arjen pitäisi olla yhtä juhlaa ja parisuhten täynnä tunteiden paloa. Totuushan ei kuitenkaan ole se, vaikka monet nuoret kasvavat uskomaan niin.
On väistämätöntä, että parisuhde väljähtää muutaman vuoden yhteiselon jälkeen. Silloin alkaa se vaihe, jolloin TAHDOTAAN tai ei tahdota. Jos tahdotaan olla yhdessä, sitä ollaan, vaikka elämä olisikin melko tasapaksua. Sitoudutaan toiseen ihmiseen myötä- ja vastoinkäymisissä. Se vaatii itsetuntemusta, toisen kunnioittamista, tietynlaista arvomaailmaa, kärsivällisyyttä ja itsekuria kiusausten edessä. Pitkä parisuhde ei ole helppo, mutta ei ole yksin eläminenkään. Mielestäni pitkä parisuhde myös palkitsee, kun siihen osaa suhtautua oikein, ja kumppani on tarpeeksi samanhenkinen.
En sanoisi, että et ikinä muutu, niin kuin edellinen vastaaja. Tuskin murehtisit asiaa, jos sinussa ei olisi potentiaalia muutokseen. Sinun on vain hyväksyttävä elämän tylsyys, ja tartuttava siihen hyvään kumppaniin, kun sellaisen löydät! Ihan varmasti pystyt siihen, jos tarpeeksi haluat ja yrität =o). Helppoa se ei tule olemaan.
Ja mitenkä se pitkä parisuhde palkitsee... Vanhoina voitte muistella yhteistä taivalta kumppanin kanssa lämmöllä naureskellen mahdollisten lastenlasten juoksennellessa jaloissa. Tuoreista parisuhteista puuttuvat aina ne yhteiset muistot vuosikymmenten takaa, ja se on mielestäni oleellinen puute. Yhteinen menneisyys ja usko yhteiseen tulevaisuuteen tuo sydämeen mukavasti rauhan ja turvallisuuden tunnetta. Tutussa parisuhteessa voi ilmaista itseään vapaammin kuin uudessa jne...
olet aika nuori vielä... (äläkä välitä tuosta yhdestä vastaajasta, en tajua miksi pitää noin ilkeästi vastata!)
minusta on tosi hyvä merkki, että tiedostat ongelmasi, ja kerrot siitä rehellisesti. silloin myös yleensä ongelmasta voi päästä eroon.
puuttuuko sinulta mahd. itseluottamusta, jota pönkität miesten huomiolla? tai ehkä et vielä ole löytänyt sitä sopivaa kumppania kuitenkaan? tai puuttuuko sinulta elämästä muu sisältö, esim. harrastukset jne..
ja niinkuin edellinen vastaaja sanoi, itsetuntemuksen lisääntyessä tiedostat myös missä mättää, vai mättääkö muussa kuin omassa asenteessa:)
mutta jos olet todella sitä mieltä että parisuhde ei kiinnosta, niinkuin sanoit, niin ehkä sinun on hyvä olla jonkin aikaa sinkkuna... niin ajatukset selkiintyvät.
pitää olla sinut ITSENSÄ kanssa, ennenkuin osaa olla sinut toisen ihmisen kanssa.
Tutki siis itseäsi. Mikä msussa on vikana?
Vasta kun arvostaa itseään, osaa arvostaa toista.
"Olen tavannut kaltaisiasi yksilöitä paljon."
Tästä päästäänkin Killen ongelmaan ja siihen mikä se on.
Älä välitä tuosta. Ehket ole vielä tavannut sitä oikeaa. Sellainen suurin intohimo laantuu aika nopeasti suhteessa ja tilalle astuu arki kaikkine iloine/suruineen. Oikean kanssa osaa kohdata ne eikä odottaa elämältä *pelkkiä* hailaitteja.
Olet todennäköisesti aika nuori vielä. Älä lähde mukaan sellaiseen "dating-gameen" mikä nyt on vallalla. Tarkkaile rauhassa itseäsi ja ympäristöäsi, etene rauhallisesti. Hyppimällä suhteesta toiseen nollaat itsestäsi jotain olennaista. Elämä ei tosiaan ole sitä mitä media esittää. Elämä on kuitenkin ihan kivaa välillä ja se voi olla kivaa jonkun hyvän tyypin kanssa vielä joku päivä kauemminkin kuin sen hetken. :)
Saatat olla vähän hypomaaninen, mutta jos elämä muuten luistaa, niin miehenkaatopuuhat on ihan ok. Asiaa voi ajatella niinkin, että ilman kaltaisiasi naisia miehet kärsisivät rannekivuista. Teet siis hyviä tekoja!
ystävä, joka tulisesti aloittaa suhteen ja on niin rakastunutta ja sitten se vaan pikkuhiljaa lopahtelee.
Olen ain pitänyt häntä tunnevammaisena, mutta hän on ystäväni, enkä häntä hylkää, vaikka onkin useasti ollut minuakin kohtaan todella ilkeä ja hänellä kun nuo ns. parhaat ystävätkin vaihtuu tämän tästä, mutta edelleen olen siis pysynyt hänen ystävänään, vaikka välillä ihmettelen miksi!
Sun ja tän mun ystävän pitäis ajatella asiaa niin, että mitä jos teitä kohdeltais samalla tavalla, oisko ok?
Eli kohtele muita kuin haluisit itseäsi kohdeltavan!