ihan totaalisesti.Olen niin korviani myöten ihastunut mieheen ,jonka kanssa olen olosuhteiden takia paljon tekemisissä.olen aikuinen nainen enkä enään mikään hupakko.Alusta asti olen vaistonnut pientä kemiaa lentelevän ilmassa.
Tilanne on kuitenkin täysin järjen vastainen.Ja päivät silkkaa kärsimystä,kun taistelee ettei sano ,eikä tee mitään peruuttamatonta.Kohta tntuu etten enään pysty taistelemaan itseänä vastaan vaan tartun kiinni..
Tämä tunne on pakko saada pois oman elämäntilanteeni takia.Onkohan kellään mitään vinkkejä tunteiden palon turruttamiseen?
Alkää sanoko että vältä yhteisiä tilanteita,tai "ota rohkeasti härkää sarvista"
Kumpikaan ei voi toteutua.
Tilanne on kuitenkin täysin järjen vastainen.Ja päivät silkkaa kärsimystä,kun taistelee ettei sano ,eikä tee mitään peruuttamatonta.Kohta tntuu etten enään pysty taistelemaan itseänä vastaan vaan tartun kiinni..
Tämä tunne on pakko saada pois oman elämäntilanteeni takia.Onkohan kellään mitään vinkkejä tunteiden palon turruttamiseen?
Alkää sanoko että vältä yhteisiä tilanteita,tai "ota rohkeasti härkää sarvista"
Kumpikaan ei voi toteutua.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Tulekaan mitään. Pidän sinusta paljon, mutta tiedän kyllä myös tilanteesi. En myöskään osaa antaa sinulle vinkkiä ulos tästä tilanteestasi tai mitenkään muuttaa itsenäni, mutta annan pallon sinulle. Tee sillä mitä haluat...
kärsimistä! Ei auta kuin kärsiä, kärsiä ja kärsiä! Tai sitten etsit tien ulos tilanteesta ja lopetat kärsimisen... :|
vaan osoita minulle suoraan tunteesi.
ollut itselläni käänteisesti jo vuosia. monesti olen meinannut kertoa rakastamalleni naiselle tunteeni, mutta meidän molempien elämäntilanteet ovat olleet esteenä. no luulen hänen tietävän tunteeni. itse en ole aivan varma hänen tunteistaan mutta aavistelen hänen ainakin jollain tasolla omaavan tunteita minua kohtaan. no hänen tunteistaan riippuen hän pitää minua joko nahjuksena tahi liian kunnollisena perheen isänä. en vieläkään tiedä kuinka tämä päättyy-tunteet eivät ainakaan tunnu kuolevan. näen naista lähes päivittäin ja lomien aikana ikävä on kova. pelkään pahoin että myös sivulliset ovat huomanneet tunteeni vaikka teen runsaasti työtä peittääkseni ne. toivottavasti tulevaisuus tuo selkoa tilanteeseen ja "mielenhäiriöni" loppuu. pelkään myös että muserrun jos hänellä ei olekaan tunteita minua kohtaan ja taasen jos on niin liian moni sivullinen kärsii tilanteesta. joten ilmeisesti parempi että kärsin vain itse...
no onhan voimakas rakastumisen tunne taasen niin hienoa ettei sen toivo kuitenkaan loppuvan. onhan se merkki siitä että on elossa ja vielä pystyy tuntemaan intohimoa johonkin.. ja ainahan on toivoa pitää vain varoa mitä toivoo...
tunnetta, mutta kun sitä ei voi ilmaista koskaan, niin eikö se silloin kuluta kynttilää molemmista päistä. Ei voi olla ihmiselle hyväksi pidemmällä ajanjaksolla..