lueskelin tääl keskusteluja ja yhessä puhuttiin siit, et mitä jos ihastuu omaan kaveriin (vastakkaista sukupuolta olevaan). Ja yksi vastauksista oli se, että tottakai riski kannattaa ottaa. Mutta miten niin? Itselläni on se tilanne ja tiedän, että jos otan riskin niin hyvin mahdollista, että pilaan kaveruuden (koska itseäni ahdistaisi se tieto, että hän tietää, muttei tunne samoin ja häntäki ahistais ehkä).
Oon pitäny kyseisestä henkilöstä jo seiskan alusta asti (nyt oon ysillä), enkä oo kertonu henkilölle tunteistani. Ja me ollaan siis kavereita, et jutellaan, mut en haluis riskeerata. En missään nimessä. Mulle on tärkeempää meiän kaveruus ku mun hormonit.
Mielipiteitä ja ajatuksia saa laittaa, mielellään! :) Itseänikin kyllä vaivaa ettei toisen otsassa vaan lue, et "tykkään susta" tms., mut semmosta tää elämä taitaa olla :D Ite en kokis, et tässä tilanteessa pitäis ottaa riski. Ihminen on niin ihana, etten haluu menettää sitä jonku fiiliksen takii...
PS. Joskus tääl oli kans galluppi, jossa kysyttiin et voiko tyttö ja poika olla VAAN kavereita ja yllätyin tosi paljon ku pojat vastaili melkein kaikki (kaikki muut paitsi yks), et ei voi olla. Voisko joku selventää tätä? onko totta, et pojat ihastuu kaverityttöön jossai vaiheessa tai jotai muuta vastaavaa?
Oon pitäny kyseisestä henkilöstä jo seiskan alusta asti (nyt oon ysillä), enkä oo kertonu henkilölle tunteistani. Ja me ollaan siis kavereita, et jutellaan, mut en haluis riskeerata. En missään nimessä. Mulle on tärkeempää meiän kaveruus ku mun hormonit.
Mielipiteitä ja ajatuksia saa laittaa, mielellään! :) Itseänikin kyllä vaivaa ettei toisen otsassa vaan lue, et "tykkään susta" tms., mut semmosta tää elämä taitaa olla :D Ite en kokis, et tässä tilanteessa pitäis ottaa riski. Ihminen on niin ihana, etten haluu menettää sitä jonku fiiliksen takii...
PS. Joskus tääl oli kans galluppi, jossa kysyttiin et voiko tyttö ja poika olla VAAN kavereita ja yllätyin tosi paljon ku pojat vastaili melkein kaikki (kaikki muut paitsi yks), et ei voi olla. Voisko joku selventää tätä? onko totta, et pojat ihastuu kaverityttöön jossai vaiheessa tai jotai muuta vastaavaa?
Vastaukset 4
Vanhimmat
tyttö ja poika todellakin voi olla "vaan" kavereita, mullaki on muutama poika kaverina.
yksi kaveripojista on kuulemma ihastunu muhun(ja mäki siihe pikkase), muut tyypit on kertonu. mua on alkanu tavallaan ahdistaa sen seuras sen takii ku se kerran on ihastunu muhu. mutta koitan olla etten muka tietäis siitä, koska en halua menettää ystävyyttämme, koska poika on mulle todella tärkeä. tiedän että jos joutuisin antamaan hänelle pakit niin ystävyytemme menisi kokonaan, tai emme enää pystyisi juttelemaan normaalisti toistemme kanssa.
*laitoin sanan "VAAN" lainausmerkkeihin koska ystävyys ei ole VAAN YSTÄVYYTTÄ, vain JOPA YSTÄVYYTTÄ
Hei,
minulla ainakin on hyviä kaveripoikia.
Osa heistä tosiaan on vain kavereita.
Mutta onhan se helppoa ihastua kavereihin, itse en vain ihastu kehenkään, jonka kanssa en ole koskaan puhunut. Ja siten kaikki ihastukseni ovatkin olleet jonkinasteisia kavereitani tai ainakin tuttaviani.
Minulla on vähän sellainen tilanne, että olen ihastunut yhteen kaveripoikaani, enkä todellakaan halua riskeerata kaveruuttamme kertomalla, kun en ole varma, mitä hän ajattelee.
Eräs toinen kaveripoika taas taitaa olla minuun ihastunut ja se on hieman hämärää. Yritän olla huomaamatta, koska en halua sitäkään ystävyyttä pilata. Olen kyllä ihmeissäni asioiden nykyisestä tilasta, sillä en vaan voi kuvitella kenenkään ihastuvan minuun. Niin nyt sitten kuitenkin on tainnut käydä.
Ja sitten vielä hyvä samansukupuolinen ystäväni on myöntänyt olevansa minuun ihastunut, ja se on aika kummallista. Varsinkin, kun en katsele tyttöjä sillä silmällä. Mutta ystäviä silti ollaan...
Ihan kuin parhaasta saippuasarjasta, eikös?
Todella outoa.
Olen 18v poika ja paras ystäväni on tyttö. Olemme tunteneet tämän tytön kanssa jo muutama vuosia ja niinpä voin sanoa, että hän on ehkä jopa paras ystäväni. Aluksi olin ihastunut häneen, mutta sitten tajusin, että nuorena aloitetut seurustelusuhteet harvemmin kestävät, mutta ystävyys suhteet kestävät. Näin ainakin meidän ystävyyestä toivon. Ja uskon.
Siis on ehdottoman väärin sanoa, että poika ja tyttö eivät voi olla keskenään ystäviä. Se vaan täytyy tehdä selväksi kummalekin, että ollaan vaan ystäviä eikä seurustelukumppaneita.
Tosin minustakin tuo vain-sanan käyttö on tuossa yhteydessä väärin, koska hyvä ystävyys on paljon arvokkaampaa kuin kestämätön seurustelusuhde. Siksi kaveriin ihastuminen ei kannata, ellei halua riskeerata hyvää ystävyyttä.
Itse olen sitä mieltä että hyvinkin voi olla pelkkä ystävä pojan kanssa (tai tytön, riippuen sukupuolesta). Minullakin on paljon poikia kavereina ja jopa ystävinäkin, enkä ole heihin ihastunut.
Mutta toisaalta.. Mielestäni kestävä seurustelusuhde alkaa juuri ystävyydestä. Toisaalta tunnetaan toinen, muttei kuitenkaan tiedetä kaikkea. Helpompi aloittaa seurustelu jonkun kanssa kenet on tuntenut jo jonkin aikaa, tietää millainen ihminen hän on niin ei tule suuria ikäviä yllätyksiä.
Mutta jos on ollut ihastunut jo pidemmän aikaan kaveriinsa niin kyllä se kannattaa jo melkein mielestäni hänelle sanoa. Tai ehkä enemmänkin vihjaista jotenkin ja katsoa miten toinen reagoi. Jos kiinostusta ei ole yrittää olla pelkästään ystävä tämän kanssa. Jos toinenkin tuntuu olevan kiinostunut sillä tavalla niin kyllä sitä kannattaa aina yrittää.
Ja kyllä suht nuorena aloitetut seurustelusuhteet voivat kestää moniakin vuosia. Erään ystäväni vanhemmat tapasivat ollessaan 16-18 vuotiaita.