Minusta se oli elämän suola, vaikka en uskaltanut ainakaan kohteelle siitä kertoa, tai näyttääkään millään lailla?
Italialainen professori tutki asiaa ja pääsi siihen tulokseen, että asia on kaikkein "namein" silloin, kun kumpikaan ei tiedä toistensa tunteista ja noin puolet putoaa tunnekuohusta pois, kun jompi kumpi sanoo toiselle rakastavansa toista???
Minullakin pisin mukava tunne kesti yli 40 vuotta ennekuin toinen kuoli, enkä koskaan saanut tilaisuutta kertoa siitä tunteesta..
Olikohan tämä hyvin nolo juttu?
Italialainen professori tutki asiaa ja pääsi siihen tulokseen, että asia on kaikkein "namein" silloin, kun kumpikaan ei tiedä toistensa tunteista ja noin puolet putoaa tunnekuohusta pois, kun jompi kumpi sanoo toiselle rakastavansa toista???
Minullakin pisin mukava tunne kesti yli 40 vuotta ennekuin toinen kuoli, enkä koskaan saanut tilaisuutta kertoa siitä tunteesta..
Olikohan tämä hyvin nolo juttu?
Vastaukset 14
Vanhimmat
Katsoin aamulla Sunnuntaivekkaria. Avioituneet alle 20v. Ensirakkaus.
Mahdoton yhdistelmä joka toimii ainoastaan koska miehellä on korkea paineensietokyky. Emäntä kuin lessapotee,ottaa irti miehestä kaiken minkä saa.
Mies painaa niska limassa perheen taloudellisen ja uskonnollisen vakaumuksen paineessa, taatakseen perhelle hyvän elämän.
Mitä tekee vaimo paitsi hoitaa kotia lapsia, alkaa vaatimaan ettei mies huomioi tarpeeksi häntä ja asettaa miehen puun ja kuoren väliin, jos et huomioi minua jako kahteen.
Mies parka myöntää työn vieneen perheeltä paljon aikaa ja liian hyväluonteisena yrittää muuttaa käytöstään vaimon mieltymyksen mukaan. Näytti onnistuneenkin, vaimo tyytyväisenä nautti voitostaan.
Onko oikein ahdistaa aviopuolisoa elämään vaimon ehdoilla, eikö hänelläkin ole oikeus omaan arvomaailmaansa. Perhettään ja sen hyvinvointia hän ajattelee kaiken aikaa. Toivottavasti fyysinen terveys kestää ilman infarktia. Paineensietokyky miehellä on jo ammatin vuoksi korkeaksi testattu.
Olin 17-vuotias ja "korviani myöten rakastunut" tähän ensi rakkauteen. Hän oli 8 vuotta vanhempi ja tajusi onneksi nuoren tytön tunteet. Tavattiin yleensä tansseissa tai jossain urheilukilpailuissa pari vuotta. Sitten vain yht´äkkiä tein lopun. Jälkeenpäin olen ajatellut, että tunsinko häntä oikeastaan juuri ollenkaan. Siinä lämmössä vain kyhjötin, niin kuin huomaan lastenlastenikin tekevän.
:)
ettei 40 vuoden aikana edes kerran, voi lausua kolmea sanaa????????????
Ajattelin 40v alussa, että tulen nolatuksi ja tunne oli niin hieno(joka haaleni kyllä muutettuani kauas), että parempi se, kuin nolouden tunne ja tyhjyys..
Tytöt osasi senkin puolen nolata(mikä sinä luulet olevasi, kun minua yrität) vaikka vaan haki keskusteluyhteyttä...
"Pehkossa paljon marjoja" .....
Olen miettinyt ihailua,jota olen saanut? Melkein nolostunut olen huomiosta,sillä en ole tehnyt mitään,paitsi hymyillyt? En vieläkään halua,että minua huomioidaan! Olen hämmentynyt ja ujo. Kävelkää miehet ohi.
ihastunut yhteen Helenaan.
En vain uskaltanut koskaan sanoa sitä hänelle.
Nyt näin häntä lähes 50 v jälkeen. Paksussa pakkelissa, läskiä poskipäissä. Lieneekö juoppo kapakkalintu, mihin ulkonäkö viittaa?
Oli se toinenkin Helena. Näin lähes 60 v sitten.
Nyt näin taas. Hyvän näköinen; kaikesta päättäen naimisissa jonkun parempiosaisen kanssa.
Terveisiä Sinulle, H S, e. H V.
Rakastaa (ihastua)voi monta kertaa, rakastua kerran vain.
Nämä vanhan operetin sanat on totisinta totta.
Huomenna Kirjoitan minäkin:))
nolo juttu.Minäkin olin niin vietävän rakastunut
nuorena ja monta kertaa.Mitäs pahaa siinä oli?
Terveys vain meinasi olla uhattuna,kun tytön
isä meinasi antaa aina haulikolla vauhtia.
Tapasin tytön joka tanssi hyvin ja oli kainpuolin (ei mukiin menevä)mukava.
Tehtiin treffit, että lähdetää sunnuntaiaamuna Pihlajasaareen sunnuntaina.
Väsyneenä nukuin hyvin, mutta aamulla katsoin väärin kelloa ja menin liian aikaisin soittaan ovikelloa. Tytön sisko avasi oven ja ihmetteli, että oletpas aikaisessa ja silloin huomasin, että olen tunnin etuajassa ja yritin selittää, mutta tuomio tuli, että oletpas sinä innokas???
Siihen haihtui hienot fiilikset.
Ei uskottu minua.. Kyllä mentiin pihlikseen, mutta mutta...
Elämää suuremman rakkauteni kohtasin kansakoulun seitsemännellä luokalla.Tämä tyttö oli maailman kaunein tyttö.Enhän tietenkään uskaltanut hänelle asiasta edes hiiskua.
Neljäkymmentä ajast`aikaa kului. Kerran illansuussa soi ovikellomme.Vaimoni avatessa oven,siellä seisoi pölynimurikauppias.Nainen.Hän kysyi vaimoltani,olinko kenties juuri minä, tämä asukas.Vaimoni hieman katseli "sillä silmällä", mutta vastasi asian näin olevan.Tämä naiseläjä oli juuri tämä tytär, joka nyt oli nähnyt nimen ovikyltissä ja halusi muistella menneitä. Keittelimme kahvit,jutellen ja muistellen menneitä.Kertoilimme toisillemme elämämme vaiheista.Monenmoistahan sitä oli kaikille sattunut elämän varsiteitä kulkiessa.Kahvia juodessamme nainen pyysi,naureskellen, anteeksi sitä että hän löi minua laulutunnilla koulun paksulla laulukirjalla päähän niin kovin että kirja halkesi.Nyt Hän kertoi, naureskellen, olleensa minuun niin rakastunut että kipeää teki.Olin kuulemma vain kiusannut tätä rakastunutta neitoa ja vältellyt häntä.Nauroimme kaikki makeasti, kun kerroin olleeni korviani myöten pihkassa juuri Häneen ja siksi piti näytellä, ettei kukaan saisi moista asiaa selville.Hauska sattuma joka antoi iloa moneen lähtöön.Muutoin- imurikauppaa ei edes yritetty tehdä meillä.
Ihastuin korviani myöten maailman kauneimpaan tyttöön maalla 1962 ja meillä alkoi mennä mukavasti, kävely luonossa minun puhuessa , vaikka tunteet kuohui, ei niistä voinut puhua.
Hänelle lopulta tunnustin sen ne kolme sanaa..
Kaverini oli ollut puhemiehenä, että voinko joskus jutella siitä se lähti..
Kaverini kumminkin syksyllä halusi näyttää, että tyttö lähtee myös hänen mukaan ja monen muunkin..
Hän vuokrasi auton ja minut naamioitiin etupenkille humalaiseksi nukkujaksi.
Hän kutsui tytön tyttökaverin kanssa autoon ja heillä oli haustaa, välillä kaverini meni ulos tyttöystävä kanssa, luultavasti halaileen tai muuta.
Kaverini vannotti, ettei puhuta hänelle mitään ja minä suostuin, mutta kyllä se oli kova pettymys, kun tapasin myöhemmin ja hän näki, muttei tullut luokseni, niin kirkas talvinen aurinkoinen päivä muuttui aivan mustaksi??
Ajattelin vain, että olen ollut onnekas, että tapasin ja hetken sain unelmoida, muistan sitä vieläkin lämmöllä:)
Mietin, että ei tämä ole maailman loppu, että ei kun uutta hakemaan...
30v kuluttua näin häntä ja hän sanoi että oli jotenkin rakastunut minuun vieläkin??
Ota näistä naisista selvää??
Sen vielä kirjoitan, että pitäisi olla ihmiselämässä aika, että voisi kertoa ja keskustella kahden vaikka puolituntia, siinä saisi moni muukin "märehtimistä" kun kuulisi, että hänkin on ollut jonkun ihailun kohde, mutta ihailija ei halua olla millään tavalla riesaksi. Vain hymyillään kun tavataan:))
Eihän siitä toiselle osapuolelle tarvitse kertoa.
Meikäläinen keskusteli Hänen kanssaan 40 vuotta myöhemmin ja saattoi todeta Hänen todellisuudentajunsa, ehkä elämän epäonnistumisten jälkeen ja johdosta, väliin heittävän. Eipä silloin viitsinyt mitään tunnustaa.
Ei Häntä katsellut enää sellaisin silmin kuin neljä vuosikymmentä sitten