Mitä tehdä tunnilla jos yhtäkkiä alkaa ahdistamaan ja tulee paniikkikohtaus? :S
Koulu ja kohtaukset.
........
7837
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Turvaa tilisi vahvistamalla puhelinnumerosi. Voit silloin palauttaa unohtuneen salasanan tekstiviestillä.
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Kerro opettajallesi, että sinulla on paniikkihäiriö ja että sinun pitää lähteä.
Itse voin kokomuksesta sanoa, että on se vaikea lähtä, mutta onneksi opettajani tietävät ph:stani.. :)
Tunnilta lähteminen on kyllä vaikeaa, ja oon vaan kerran lähtenyt.
Kärsin paniikkikohtauksista (ilmeisesti) säännöllisen epäsäännöllisesti. Eilen tuli pitkästä aikaa vähän voimakkaampi ja lähin vetää tunnilta vähän yli puolenvälin. (korkeakoulu, joten ei ole kovin vaikea lähteä ja sanoa, että on esim. hammaslääkäri, jos ei sitä joka tunti rupea tekemään :)
On niskat jumissa ja rupesi hiukka huimasi ku nostin pään paperista taululle ja siitä se sitte kehitty. Ei minuuttia enemmä tarvinnu ni kädet hikosi, pulssi nousu, ei pystyny enää kattoo paperii alaspäi ku pelkäs et rupee huimaa lisää. SIinä sitte kehitti itsellee pyörryttämise tuntee ja sen perus setin, että pakko päästä pian pois. Koko ajan tajusin kyllä, että taas pelleily alko, että oikeasti ei pitäisi olla mitään hätää, vaan itseaiheutettua, mutta rauhottumine siitä vie kohtauksesta vie aikaa.
Typeränä yksityiskohtana olin vielä menny juomaa enne tuntia melkein mukillisen (n. 1,8dl) kahvia. Kofeiinin kanssa mu tarviiki olla aika tarkkana, yksi pieni kuppi harvoin vielä altistaa kohtauksille ja jos väliä monta tuntia ni voi vielä myöhemin juoda toisen pienen kupin. Täytyy kyll harkita tota kahvin jättöä kokonas. Mittää lääkitystä ei ole.
katos ku tuli kirjotusvirheitä--en kyllä missää paniikessa tätä kirjottanu
Oon vaan istunut tunnilla. Hengittänyt hyvin syvään ja rauhallisesti, zenbuddhalaisittain iskenyt sen pois. Eihän se mitään mukavaa ole. Keskittyminen kyllä lähtee, mutta koita istua tilanteessa. Silleinhän ne loppuvatkin, pelko pitää kohdata ja hallita. Tsemppiä sulle!
Joo, aikoinaan lukioaikoina kun nuo ekan kerran ilmesty niin pääsin niistä muutamaksi vuodeksi melkein kokonaan eroon silleen, että kohtasin sen "pelon". Altistin itseäni pikkuhiljaa niille tilanteille. Missään vaiheessa en onneksi rajoittanut liikkumista ihmisten ilmoilla juurikaan. Pyöräillessä kun ne ensin tuli, joten otin korvalaput hiljaselle voluumille päähän (toki iikenneturvallisuus huomioiden :)) että olisi muutakin ajateltavaa.
Intikkin meni (äijä-puolen edustaja kun olen) eaika vaivattomasti, tosin rivissä kauan seisoessa tuli usein semmone huimaus tunne ja että nyt pois a levoton olo, mutta pystyin ihme kyllä hallitsemaan tilanteen siellä aika hyvin.
En ole kenellekään käynyt puhumassa asiasta ja nyt kun näyttää siltä etten omin voimin ole päässyt siitä eroon, niin on tullut mieleen että voisi jotain miedon lääkityksen terapian yhteishoitoa harkita. Millaisia yleisiä sivuvaikutuksia paniikkohäiriö lääkkeillä yleisesti on?