Ajatelkaas jos omat lapsenne laitettaisiin testinomaisesti ensikesänä "kesäleireille" toiselle puolelle Suomea.
Sosiaalityöntekijät voisivat sijoittaa lapsenne toisiin sijaisperheisiin "huostaanotettuina" ja että kyseessä olisi lasten vanhempien arviointi lastensa siihenastisesta hoidosta...
Mitä lyödään vetoa, että teitä ja lapsia tuntemattomat, toisella puolella Suomea olevat sijaisvanhemmat löytäisivät teidän lapsistanne kahdessa viikossa niin paljon "vikaa", että heidät huostaanotettaisiinkin oikeasti???!!!
Te ette luonnollisestikaan tietäisi, mihin lapsenne olisi tuon testin ajaksi sijoitettu eivätkä vastaanottavat sijaisperheet tietäisi että kyseessä on "virkatoverin" lapset.
Tuollainen pieni käytännön koe "kesäleirin" nimiin saattaisi avata silmänne joko omista menetelmistänne toisten lapsia kohtaan, tai sitten silmänne aukeaisivat siinä, ettette ole kyvykkäitä toisen sijaisvanhemman mielestä hoitamaan edes omianne...
Samalla ylläolevan kaltainen toimisi myös loistavana vanhemmuuden arviointina ja ne jotka tuosta testistä kieltäytyisivät, joutuisivat tarkkailun alle sillä mikäli on asiat kunnolla hoitanut, ei mitään salattavaa pitäisi olla vaan päinvastoin, mielenkiinnosta lähtisi mukaan :)
Sijaisäiti HS:n keskustelussa mainitsi terveiden lasten "kauppaamisesta" ja arvosteli siis sosiaaliviranomaisia typeräksi. Lapset muuttuvat usean kuukauden sijoituksen jälkeen vaikeiksi, johtuuko se kohtelusta vai rahasta?
Sosiaalityöntekijät voisivat sijoittaa lapsenne toisiin sijaisperheisiin "huostaanotettuina" ja että kyseessä olisi lasten vanhempien arviointi lastensa siihenastisesta hoidosta...
Mitä lyödään vetoa, että teitä ja lapsia tuntemattomat, toisella puolella Suomea olevat sijaisvanhemmat löytäisivät teidän lapsistanne kahdessa viikossa niin paljon "vikaa", että heidät huostaanotettaisiinkin oikeasti???!!!
Te ette luonnollisestikaan tietäisi, mihin lapsenne olisi tuon testin ajaksi sijoitettu eivätkä vastaanottavat sijaisperheet tietäisi että kyseessä on "virkatoverin" lapset.
Tuollainen pieni käytännön koe "kesäleirin" nimiin saattaisi avata silmänne joko omista menetelmistänne toisten lapsia kohtaan, tai sitten silmänne aukeaisivat siinä, ettette ole kyvykkäitä toisen sijaisvanhemman mielestä hoitamaan edes omianne...
Samalla ylläolevan kaltainen toimisi myös loistavana vanhemmuuden arviointina ja ne jotka tuosta testistä kieltäytyisivät, joutuisivat tarkkailun alle sillä mikäli on asiat kunnolla hoitanut, ei mitään salattavaa pitäisi olla vaan päinvastoin, mielenkiinnosta lähtisi mukaan :)
Sijaisäiti HS:n keskustelussa mainitsi terveiden lasten "kauppaamisesta" ja arvosteli siis sosiaaliviranomaisia typeräksi. Lapset muuttuvat usean kuukauden sijoituksen jälkeen vaikeiksi, johtuuko se kohtelusta vai rahasta?
Vastaukset 2
Vanhimmat
jossa terveitä psykan opiskelijoita sijoitettiin sairaan papereilla eri psykiatrisiin sairaaloihin, eikä paikallinen henkilökunta tiennyt kyseessä olevan koe, vaan uskoivat saaneensa uuden ihan oikean potilaan.
Psykiatrian ammattilaisiin sairasta esittävät potilaat menivät ihan täydestä, mutta mikä mielenkiintoista: toiset, oikeasti mieleltään sairaat potilaat tunnistivat heidät feikkareiksi toteamalla 'Ette te mitään hulluja ole.'
Niin tuossa aloittajan esittämässä kokeessakin kävisi varmaan. Sijarit pitäisivät kaikkia 'huostaanotettuja' hyyyvin hyyyvin häiriintyneinä - kuten tänäkin päivänä yleensä. Eihän huostaanotettu lapsi VOI olla muuta kuin niiiin häiriintynyt kun tulee niiiin kauheista olosuhteista. Kuukauden koesijoituksen jälkeen kaikki olisivat valmista kauraa oikeasti huostaanotettaviksi.
Kun vielä koetilanteeseen saataisiin sijaishuoltajat yhtä 'päteviksi', mitä minunkin lapseni kohdalla oli, niin lapsen vointia saataisiin paikkailla kuukausitolkulla leikkisijoituksen jälkeen.
miettiä, kuinka moni sijaisäitikin lopulta luottaisi sosiaalityöntekijän arviointikykyyn lastaan "sijoitettaessa"... Saattaisi käydä luottamuskynnys kovinkin vähiin, etenkin kun sisäpiiritietona liikuskelee kuitenkin kaikenlaista juttua siinä missä muuallakin. Kuinka moni todella olisi valmis tuolla keinolla arvioituttamaan oman kasvatuskyvykkyytensä?
Kuinka moni kieltäytyisi juuri siksi, että itsekin on alalla vaan ei lasten vuoksi?
Tunnistaisivatko he vieraiden sijaisvanhempien tekemät arviot lastensa tilasta itsensä aiheuttamiksi vai sanoisivatko leikkisijoituksen tehneille sosiaalityöntekijöille, ettei vieraan perheen arviot voi pitää paikkaansa?
Laitoksissa kun tuppaa olemaan sama käytäntö, lapsen laitokseen saapuessa isketään lappua pöydälle ja nähdään lapsissa juuri se, mitä sosiaalityöntekijä haluaa nähtävänkin. Myöhemmin siitä tulee kafkamainen kierre -sijarit ovat näkevinään sen mitä sosiaalityöntekijä on kertonut ja tämä puolestaan nielee sijarin "havainnot".
Perättömyys siis ruokkii itseään ja jättää lapsen oikean minän täysin huomiotta. Sitä vaan laitetaan lokeroon ja varmistetaan että sen seinät ovat niin korkeat, ettei lasta edes näy.
Kun sijoituspaikoissa lasta kohdellaan kaltoin ja raa'asti, on sijoitus ilmeisen onnistunut?
Onneksi minunkaan lapseni kohdalla sijoituselämä ei niin kauaa kestänyt, saati sitten kuinka valtaosalla kestää... Mutta sen verran kuitenkin että niitä nyt kovasti yritetään paikkailla.