että he olisivat ja toimisivat lastenlastensa kanssa sillä tavalla kuin lasten vanhemmat tahtovat ! Miten onnistuisimme siinä ?
Miten saisimme tietää heidän ajatuksesa ja toiveensa. Pitäisikö lasten vanhempien laatia lista toimintamalleista eri tilanteissa ja meidän opetella siitä oikeat tavat ?
Oppisimmeko kaikki ne uudet asiat vielä näin aikuisiässä ?
Miksi emme saa olla sitä mitä olemme ja käyttäytyä niitten oppien mukaan minkä olemme aikanamme saaneet ja mihin olemme vuosikymmenien aikana tottuneet ?
Miksi tämä käyttäytymissääntö ei päde toisinpäin ? Miksi nuorten ei tarvise käyttäytyä siten kuin me toivomme ? Eikö se olisi heille helpompaa kuunnella meidän ohjeemme ja omaksua ne kuin meidän vanhojen kalkkisten omaksua jotain uusia sääntöjä, jotka meistä varmasti monesti tuntuu kovin käsittämättömiltä.
Esimerkkinä vaikka, että pientä lasta ei saa nukuttaa sylissä !! Tai että pienen lapsen pitää olla nälkäinen neuvolan määräämänä kellonaikana !!
Ja entäpäs nykyiset lasten ruuat, kaikki valmiina purkissa jotka lämmitetään mikrossa !! Ei olisi tullut kuuloonkaan vielä 30 vuotta sitten antaa lapselle jotain epämääräisiä mössöjä joista ei tiedä mitä ne sisällään pitää.
Saavatko nykylapset ollenkaan normaalia kotiruokaa ? Jaksavatko nuoret äidit panostaa sellaiseen ?
Miten me mummuraukat nyt oppisimme noille nuorten tavoille, että voisimme sitten säilyttää edes jonkinlaiset välit lapsiimme ja heidän puolisoihin, puhumattakaan lastenlapsistammae, jotka ovat meille varmasti rakkaampia kuin omamme koskaan !
Vai uskaltaisimmeko kaiken uhallakin olla mitä olemme ja noudattaa omia tottuneita tapojamme ja vaatia nuoria vain hyväksymään meidät ja piintyneet tapamme, jotka eivät varmasti häpeä heidän tapojensa rinnalla.
Eikö ole vain hyvä, että lapsi oppii jo pienestä pitäen, että elämä ja tavat ovat erilaisia eri paikoissa ja eri ihmisten kanssa. Ajatelkaapa lasta jolla on tiukat säännöt ja kellonajat kotona kaikessa toiminnassa. Jos lapsi siitä joutuu vaikka päiväkotiin ja siellä on eri tavat, miten hän sopeutuu ja mitä vaikeuksia se tuo tullessaan. Sen jälkeen koulu, armeija ja muut laitokset joiden läpi lapsi varttuu ja kasvaa aikuisuuteen....
Olisiko kuitenkin parempi, että kotona on kodin säännöt ja mummulassa mummulan säännöt jne. ja yritettäis me vanhemmat vain hyväksyä toistemme toimintatavat ja erilaisuus niissäkin.
Miten saisimme tietää heidän ajatuksesa ja toiveensa. Pitäisikö lasten vanhempien laatia lista toimintamalleista eri tilanteissa ja meidän opetella siitä oikeat tavat ?
Oppisimmeko kaikki ne uudet asiat vielä näin aikuisiässä ?
Miksi emme saa olla sitä mitä olemme ja käyttäytyä niitten oppien mukaan minkä olemme aikanamme saaneet ja mihin olemme vuosikymmenien aikana tottuneet ?
Miksi tämä käyttäytymissääntö ei päde toisinpäin ? Miksi nuorten ei tarvise käyttäytyä siten kuin me toivomme ? Eikö se olisi heille helpompaa kuunnella meidän ohjeemme ja omaksua ne kuin meidän vanhojen kalkkisten omaksua jotain uusia sääntöjä, jotka meistä varmasti monesti tuntuu kovin käsittämättömiltä.
Esimerkkinä vaikka, että pientä lasta ei saa nukuttaa sylissä !! Tai että pienen lapsen pitää olla nälkäinen neuvolan määräämänä kellonaikana !!
Ja entäpäs nykyiset lasten ruuat, kaikki valmiina purkissa jotka lämmitetään mikrossa !! Ei olisi tullut kuuloonkaan vielä 30 vuotta sitten antaa lapselle jotain epämääräisiä mössöjä joista ei tiedä mitä ne sisällään pitää.
Saavatko nykylapset ollenkaan normaalia kotiruokaa ? Jaksavatko nuoret äidit panostaa sellaiseen ?
Miten me mummuraukat nyt oppisimme noille nuorten tavoille, että voisimme sitten säilyttää edes jonkinlaiset välit lapsiimme ja heidän puolisoihin, puhumattakaan lastenlapsistammae, jotka ovat meille varmasti rakkaampia kuin omamme koskaan !
Vai uskaltaisimmeko kaiken uhallakin olla mitä olemme ja noudattaa omia tottuneita tapojamme ja vaatia nuoria vain hyväksymään meidät ja piintyneet tapamme, jotka eivät varmasti häpeä heidän tapojensa rinnalla.
Eikö ole vain hyvä, että lapsi oppii jo pienestä pitäen, että elämä ja tavat ovat erilaisia eri paikoissa ja eri ihmisten kanssa. Ajatelkaapa lasta jolla on tiukat säännöt ja kellonajat kotona kaikessa toiminnassa. Jos lapsi siitä joutuu vaikka päiväkotiin ja siellä on eri tavat, miten hän sopeutuu ja mitä vaikeuksia se tuo tullessaan. Sen jälkeen koulu, armeija ja muut laitokset joiden läpi lapsi varttuu ja kasvaa aikuisuuteen....
Olisiko kuitenkin parempi, että kotona on kodin säännöt ja mummulassa mummulan säännöt jne. ja yritettäis me vanhemmat vain hyväksyä toistemme toimintatavat ja erilaisuus niissäkin.
Vastaukset 8
Vanhimmat
Miten täällä jaksetaankin yleistää näinkin paljon ja purkaa omaa pahaa mieltään arvostelemalla muita, vuoroin nuoria vanhempia, vuoroin isovanhempia? Tässäkään tekstissä ei ollut totuuspohjaa varmaan nimeksikään.
Mutta ihan vinkkinä voin sanoa sinulle, että saat tietää lapsesi ja hänen puolisonsa ajatukset ja toiveet osallistumalla heidän perheensä elämään ja keskustelemalla heidän kanssaan. Jos et koskaan käy, soittele, halua olla yhteyksissä muulloin kuin silloin kun vaadit lapsenlapsiasi luoksesi kylään, niin ethän voi tietää millaista heidän elämänsä on.
Omituista miten isovanhemmat unohtavat esimerkiksi vauva-/pikkulapsiajan, varmaan teilläkin oli omat rutiininne silloin kuin lapsenne olivat pieniä, aamulla puuro, päiväunet päivällä, nukkumaan ajoissa.. Nämäpä ovatkin tiukkoja ja vaikeita sääntöjä. Tuskin syötitte jäätelöä yms. sokeria 6kk vanhalle vauvalle, mitä meidän mummo kovin haluaisi tehdä.
Ja tiedän, olen väärällä palstalla enkä tänne enää tulekaan. Tulee vain paha mieli kun tajuaa miksei isovanhemmat halua olla tekemisissä meidän kanssa - teemmehän kaiken ihan väärin!
Mummo alkuperäisessä viestissä on unohtanut, että pienoinen lapsi on kuitenkin hänelle "vain" se lapsenlapsi. Hänellä ei siis ole minkään valtakunnan päätösvaltaa siihen, miten lasta kasvatetaan ja millaisesti vanhempien pitää lapsensa kanssa käyttäytyä. Viittaan tähän, että "eikö nuorempien pitäisi joustavampana mukautua mummojen kasvatusmalleihin". Absurdia kuvitellakaan, että isoäiti perheessä päättäisi, miten lapsen vanhemmat saavat lapsensa kasvattaa ja hoitaa!
Lisäksi tekstistä paistoi suuri omahyväisyys ja kuvitelma omasta paremmuudesta kotiruokineen ja vapauksineen. Suosittelen paluuta maan pinnalle.
" "vain" se lapsenlapsi."
-kuten jo aloituksessa kävi ilmi, lapsenlapsi ei isovanhemmille, ainakaan minulle, ole koskaan VAIN lapsenlapsi !
"Hänellä ei siis ole minkään valtakunnan päätösvaltaa siihen, miten lasta kasvatetaan ja millaisesti vanhempien pitää lapsensa kanssa käyttäytyä."
-aloituksessani ei käy millään tavalla ilmi että edes ajattelisin noin ja olisin vailla päätösvaltaa mistään muusta kuin OMASTA TOIMINTATAVASTANI lapsen kanssa.
"Viittaan tähän, että "eikö nuorempien pitäisi joustavampana mukautua mummojen kasvatusmalleihin". Absurdia kuvitellakaan, että isoäiti perheessä päättäisi, miten lapsen vanhemmat saavat lapsensa kasvattaa ja hoitaa! "
-tuo viittauksesi menee vähän asian vierestä, lainaamallasi lauseella tarkoitetaan nimenomaan sitä, että jos tässä jompikumpi ohjeita ja neuvoja toiselle rupeaa antamaan niin eikö se, jolla sitä kokemusta enemmän on, ole oikeampi ihminen niitäkin neuvoja jakamaan. Ymmärrätkö nyt ??
Mutta kuten korostin aloituksessani, lapsen parhaaksi varmasti olisi se, että molemmat sukupolvet saisivat toimia omalla tavallaan.
Sen olen huomannut, että ne nuoret äidit ovat niitä kärkkäimpiä neuvojen antajia juuri sinne mummojen suuntaan.
Mummot eivät halua päättää miten vanhemmat kasvattavat lapsensa mutta he haluavat pitää päätösvallan siitä, miten he sen itse tekevät!!
Ne muutamat hetket mitä lapsenlapset heidän kanssaan viettävät, eivät voi pilata lasta ja hänen kehitystään vaikka ne hetket vietetään mummojen tavalla ja mummolan säännöillä.
HUOM ! Jos haluatte kommentoida, lukekaa teksti uudelleen rauhoittuneena ja ajatuksen kanssa jotta tuollaisia väärinymmärryksiä ei tulisi ja ette suotta purkaisi kaunojanne täällä viattomiin vieraisiin ihmisiin. Jos omia ongelmia on kirjoittakaa niistä ja purkakaa ne sillä tavalla. Me toiset sitten yritämme tietysti sivistyneinä ihmisinä vastata niihin asiallisesti, Sovittu ?
Siksi tuo "vain" on heittomerkeissä, että vain ei tässä tapauksessa ole "vain" väheksyvässä merkityksessä. Mutta se on vain siinä merkityksessä, ettei kyseessä ole mummon oma lapsi, josta hän siinä tapauksessa olisi päävastuussa ja päähuolehtija.
Tämä on ihan yksi suomen kieleen kuuluva tapa käyttää heittomerkkejä.
Sopivasti edelleen jätät huomiotta, että lapsen oma äiti ja isä ovat ne lapsen päähuolehtijat ja ovat lapsesta vastuussa. Hänen kasvamisestaan, kehittymisestään, oppimisestaan, arvoistaan ja niin edellen. Ei ole ollenkaan merkityksetöntä, millaisia asioita mummo lapsen kanssa tekee, jos mummo viettää lapen kanssa aikaa esim joka viikko. Tällöinkin lapsen vanhemmat ovat hänestä vastuussa ja -ilman muuta- halauvat lapselle sitä parasta, minkä itse tietävät. Se on myös heidän oikeutensa.
Se, kenellä on ikää enemmän (siis mielestäsi aina myös enemmän elämänviisautta ja kokemusta lapsista), ei missään nimessä ole automaattisesti se, kenen tapa toimia on parempi ja viisaampi. Uusia asioita opitaan tietämään koko ajan ja ohjeistukset lapsen hoidosta muuttuvat sitä mukaa. Lisäksi - sivuutat taas- sen tosiseikan, ettei sillä mummolla ole sitä (äidille automaattisesti kuuluvaa) oikeutta alkaa omin päin muuttelemaan lapsenhoito-ohjeita, jos äiti ajatusta vierastaa! Mummo ei ole lapsesta päävastuussa, eikä näin ollen tee päätöksiä. Piste. Jos äiti on kovin tarkka lapsensa hoidon suhteen myös silloin, kun ei itse ole paikalla, niin täytyy vain yrittää keskustella, olla ottamatta hoitoon tai noudattaa ohjeita.
Nuoret äidit ovat kärkkäimpiä neuvojenantajia (kyseenalaista mielestäni tosin), koska tällöin on kyse _heidän omista lapsistaan_ joista heidän täytyykin olla kärkkäinä pitämään huolta. Onko tämä nyt jonkin sorttinen uutinen? Huolestuttavampaa mielestäni olisi, että äidit olisivat välimpitämättömiä pienten lastensa suhteen ja antaisivat vaikka koko suvun toimia kukin omalla tavallaan välittämättä pidemmän tähtäimen seurauksista.
Minun puolestani isovanhemmat saavat lasta hoitaa omalla tavallaan, kunhan muutamat perusjutut tehdään ok. Se ei silti muuta sitä tosiasiaa, ettei mummolla ole minkään valtakunnan oikeutta toimia äitiä vastaan lasta koskevissa asioissa, jos erimielisyyksiä tulee!
Alamme jo lipua kauas alkuperäisestä aiheesta ja noista kysymyksistä ja ongelmista joita alkup. viestissäni esitin. Kukaan ei niihn vielä ole osannut vastata.
Ja itsestäänselvyyksistä, eli noista kasvatusvastuu kysymyksistä on turhaa edes kiistellä.
"Se ei silti muuta sitä tosiasiaa, ettei mummolla ole minkään valtakunnan oikeutta toimia äitiä vastaan lasta koskevissa asioissa, jos erimielisyyksiä tulee! "
Ajatteletko todella, että mummu toimiia lapsen äitiä vastaan jos hän toimii oppimallaan tavalla?
Ja kun puhutaan oikeuksista niin onko äideillä aina ne oikeudet ja toisilla sitten vain velvollisuuksia ?
Minä katsoisin että meillä kaikilla aikuisilla on vain niitä velvollisuuksia kun puhutaan suhteesta lapseen !
Ja meidän kaikkien on syytä ajatella vain lapsen etua, ei omaa !
Jos joudutaan tilanteeseen, että isovanhemmat ja vanhemmat ovat erimieltä jostain lasta koskevasta asiasta, kuten esim. nukutetaanko lasta syliin vaiko omaan sänkyyn niin siinäkin olisi syytä käyttää maalaisjärkeä ja tajuta, että lapsen parhaaksi on se, että lapsi saa nukkua eikä se että äiti pääsee helpommalla kun vain heittää lapsen sänkyynsä.
Ei voi olla lapselle haitaksi että sitä tuuditellaan sylissä ja annetaan nukahtaa siihen. Haitaksi taas voi olla se, että se jätetään yksin sänkyynsä väsyneenä huutamaan vain sen takia, ettei äidin tarvitse pitää häntä sylissä, väsynyt reppana kun äitikin on.
Sinulle on vastattu alkuperäisiin kysymyksiisi. Et vain itse hyväksy vastauksia.
Mummo ei välttämättä toimi aina äitiä vastaa, jos on eri mieltä. Mutta hän alkaa toimia äitiä vastaan, jos äidillä on pyyntö, että joku juttu tehtäisiin jollain tavalla, eikä mummo sitä suostu noudattamaan pyynnöistä huolimatta.
Aika jännä muuten, miten kaikki antamasi esimerkit antoivat vanhemmista (äideistä) ja kodin säännöistä todella karun, lasta rakastamattoman ja kylmän kuvan - kun taas mummon säännöt kuvasit hyvin lempeinä ja rakastavina. Ja tietysti järkevinä, toisin kuin kotien säännöt.
Itseasiassa kenelläkään ei ole toiseen ihmiseen mitään oikeuksia. Lapseenkaan. Mutta koska _vanhemmilla_ on päävastuu (ei siis vain äideillä), on heillä oikeus tai velvollisuus tai miksi sitä haluaa sanoa, päättää määrätyistä asioista. Jos kommunikaatio ja joustot pelaa hyvin, niin ongelmia ei synnykään. Silti hyvissä ja huonommissakin tapauksissa vanhempien sana on lapsen asioissa laki.
""Hänellä ei siis ole minkään valtakunnan päätösvaltaa siihen, miten lasta kasvatetaan ja millaisesti vanhempien pitää lapsensa kanssa käyttäytyä."
-aloituksessani ei käy millään tavalla ilmi että edes ajattelisin noin ja olisin vailla päätösvaltaa mistään muusta kuin OMASTA TOIMINTATAVASTANI lapsen kanssa."
Siitähän juuri on kyse.. lapsen vanhemmat päättävät KUINKA lasta kasvatetaan. HE laativat säännöt, et sinä! Jos vanhemmat sanovat että lapsi nukkuu päikkärit kello kolme, niin silloin lapset nukkuvat! SINÄ et voi päättää muuta vaikka viettäisitkin aikaasi lapsenlapsesi kanssa!
Ymmärrätkö kuinka pahasti sellaiset pienetkin arjen asiat voivat sekoittaa lapsen elämää. meillä on tietyt rutiinit ja jos niistä poiketaan, saattaa seuraavat pari (joskus kolmekin) päivää olla todella sekaisin!
Huomasitko?
"jos joudutaan tilanteeseen, että isovanhemmat ja vanhemmat ovat erimieltä jostain lasta koskevasta asiasta, kuten esim. nukutetaanko lasta syliin vaiko omaan sänkyyn niin siinäkin olisi syytä käyttää maalaisjärkeä ja tajuta, että lapsen parhaaksi on se, että lapsi saa nukkua eikä se että äiti pääsee helpommalla kun vain heittää lapsen sänkyynsä. "
Että se miten sinä ajattelet on ainoa oikea tapa toimia? Sinä et näytä tajuavan! Jos äiti päättää kasvattaa lapsensa niin, että nukuttaa lapsensa sänkyyn, niin ei siihen pitäisi olla KENELLÄKÄÄN nokalla koputtamista! Siinä EI ole mitään väärää! Ota huomioon, että ei ole yhtä ainoaa oikeaa tapaa toimia ja lapsen äiti päättää siitä, mikä on parhaaksi HÄNEN lapselleen ja hänelle itselleen.
En nyt tarkoita tätä asiaa, mutta siinä ei ole mitään pahaa eikä väärää, jos joskus haluaa päästä vähän helpommalla!