Ei oo ensimmäinen kera, kun tänne kirjoitan.. nimimerkistä siis tuttu täällä.. mutta apua edelleenkin kaipaan..
taas on tullu talvi ja pimeys.. ja siitä on alkanu taas mun masennus pahimmillaan.. ja tapahtumat, mitkä on tapahtunu.. mä en kertakaikkiaan tunne enää halua jatkaa..
oon sen verran muita kuunnellu, että käyn nyt psykologilla säännöttäin, mutta ei se auta.. siellä puhuessa tulee rauhallinen olo, mutta sen jälkeen, ahdistusta..
huomenna olisi terveydenhoitajalle aika.. saa nähä, mitä sanoo, en nimittäin suostu pahemmin syömään.. masennus vie halun syödä..
sitten eilen, kun olin kävelemässä kaverini kanssa ulkona.. olimme pimeällä tiellä, katulamppuja ei missään, ja tulimme kohtana, jossa ympärillä on pelkkää metsää.. käännyimme takaisin, mutta heti kun sen teimme, olisin halunnut jatkaa takaperin.. pimeys houkutteli minua.. ja sinne olisin halunnut kadota.. eikä ollut ensimmäinen kerta, kun noin käy.. aina käännyn pois pimeyden tullessa vastaan, ja heti haluan siihen palata..
olen niin väsynyt kokoamaan itseni.. tässä pieni runonpätkä --->
Ei tarvitse paljoo et mä kaadun..
tiesin sen.. ja just ku luulin
tulleeni vahvemmaksi,
ni rikkoudun taas..
palaset taas kerran kadotan,
ne, joista mut joskus koottiin..
ja enää en uskalla toivoa,
että kaikki vois ennalleen palata.
pitkä teksti.. mutta tämä on mun tarina..
taas on tullu talvi ja pimeys.. ja siitä on alkanu taas mun masennus pahimmillaan.. ja tapahtumat, mitkä on tapahtunu.. mä en kertakaikkiaan tunne enää halua jatkaa..
oon sen verran muita kuunnellu, että käyn nyt psykologilla säännöttäin, mutta ei se auta.. siellä puhuessa tulee rauhallinen olo, mutta sen jälkeen, ahdistusta..
huomenna olisi terveydenhoitajalle aika.. saa nähä, mitä sanoo, en nimittäin suostu pahemmin syömään.. masennus vie halun syödä..
sitten eilen, kun olin kävelemässä kaverini kanssa ulkona.. olimme pimeällä tiellä, katulamppuja ei missään, ja tulimme kohtana, jossa ympärillä on pelkkää metsää.. käännyimme takaisin, mutta heti kun sen teimme, olisin halunnut jatkaa takaperin.. pimeys houkutteli minua.. ja sinne olisin halunnut kadota.. eikä ollut ensimmäinen kerta, kun noin käy.. aina käännyn pois pimeyden tullessa vastaan, ja heti haluan siihen palata..
olen niin väsynyt kokoamaan itseni.. tässä pieni runonpätkä --->
Ei tarvitse paljoo et mä kaadun..
tiesin sen.. ja just ku luulin
tulleeni vahvemmaksi,
ni rikkoudun taas..
palaset taas kerran kadotan,
ne, joista mut joskus koottiin..
ja enää en uskalla toivoa,
että kaikki vois ennalleen palata.
pitkä teksti.. mutta tämä on mun tarina..
Vastaukset 4
Vanhimmat
Hei, tältä se aluksi tuntui minustakin. Mikään ei kiinnostanut, mikään ei tuntunut yhtään miltään. Mutta pikkuhiljaa olen nousemassa tästä suosta ja vaikka ulkona on harmaata ja ankeaa, tuntuu että aurinko jo jossain pilkottaa.
Masennus on rankka kokemus, minulle ainakin ensikertalaisena. Erakoituminen kotiseinien sisälle ja vaikeus kohdata ulkomaailmaa ovat olleet itsellenikin yllätyksiä.
Jatka hoitoja ja lääkitystä. Ne kyllä tehoavat, vaikkakin viiveellä. Varmasti saat palaset taas kokoon ja elämäsi kuosiin. Kaikki ei välttämättä palaa ennalleen, mutta masennuksen jälkeen olet todennäköisesti jossain mielessä entistä vahvempi. Olet oppinut jotain itsestäsi ja elämästä yleensä.
Toivon Sinulle myötätuulta ja vauhtia tervehtymiseesi!!
... Aivan täsmälleen samat fiilikset!
Tuo runo kolahti tosi paljon.
Mulla oli viime viikko aika hyvä sitten tuli taas uusia asioita ja nyt on tämä aamu mennyt taasen kamalassa ahdistuksessa!
Alkaa olla voimat loppu. Itkettää vaan ihan kamalasti...
Kirjoituksesi oli todella tutun kuuloisia ajatuksia. Pimeys, pako, ja toi heikkous mitä tossa runossa kuvaat koskettivat todella. Itsensä parantaminen ja paremman huomisen etsiminen on rankkaa. Sitä ei paranna selkään taputtajat, vaikkakin ne lohduttavat.
Aina toivonut että jonakin päivänä tulee parempi huominen ja kaikki on paremmin. Tuska ja ahdistus olisivat poissa. Mulla itsellä alkaa usko tuohon huomiseen mennä.
Itse jäin viime torstaina sairaslomalle kun voimat eivät enään vaan riitä. Paennut kotiin, nukkunut ja tuijotellut tyhjyyttä. Odotan pääsyä psykon juttusille. Masennuslääkkeitä oon syönyt jo kaksi vuotta. Pelottaa on ollut huomata kuinka ei vaan enään jaksa, eikä enään edes tahdo.
Voimia sinulle Shy, toivottavasti palaset joskus jäävät ehjäksi, niin että ne eivät enään rikkoudu...
Pimeys yrittää saada otteeseensa...
Melkoisen pelottavalta kuulostava toi sun kertomuksesi,
mutta ehkä sinäkin nyt sitten jo ymmärrät, että se mitä tapahtuu
meidän mielessämme, on mös aivan oma, vaikkakin näkyymätön
todellisuus, joka voi myös yrittää viedä ihmisen mennessään -myös ihan konkreettisestikin.
Ef.6:12. "Emmehän me taistele ihmisiä vastaan vaan henkivaltoja
ja voimia vastaan, tämän pimeyden maailman hallitsijoita
ja avaruuden pahoja henkiä vastaan.
13. Ottakaa siis yllenne Jumalan taisteluvarustus, niin että
kykenette pahan päivän tullen tekemään vastarintaa
ja selviytymään taistelusta pystyssä pysyen."
Tuossa mitä kerroit on siis kysymys henkivaltojen taistelusta,
jota käydään siitä että mikä saa hallita lopulta sinua,
ovatko ne nuo pimeyden henkivallat, jotka jo ovat saaneet
sinut kokemaan että pimeydessä olisi jotain puoleensa vetävää.
Näin on nyt sinun kohdallasi tilanne, hengellisessä
mielessä tarkastellen ja lyhyesti sanottuna.
Se myös, kun kerrot että "usko tuohon huomiseen alkaa mennä",
on osaltaan pimeyden henkivaltojen aikaansaaamaa epätoivoa,
jonka ne haluavat saada vietyä siihen pisteeseen, että tunnet
mielessäsi "haluavasi" alkaa luovuttamaan ts. ne
yrittävät vain saada sinut luopumaan elämästäsi.
Toivottavasti et anna noille pimeydenvoimille itse apuja kuuntelemalla
jotain kuolemaa ihannoivaa ja jopa itsemurhaan yllyttävää
blackmetalli-musiikkia tms., joka vaikuttaa mielesi alueella,
kaikkea muuta kuin masennuksesta vapautumista, ts. mm. tuollainen
musiikki vaikuttaa vain masennuksen syvenemistä ja entistä
synkempiä ajatuksia, jotka valtaavat mieltäsi ja sykistävät
sinua menttaalisesti. Ja jos joku muuta väittää,
niin minä sanon että SE on saatanan valhetta.
Oman kokemukseni perusteella en voi suositella muuta kuin
sitä ainoata, jolla on valta ja voima yli kaikkien pimeyden valtojen
ja voimien, -Jeesusta Kristusta. Hänen nimensä valo valo
antaa rauhaa ja turvallisuutta, myös masennuksen synkkyyden keskellä.
Itsekin huomaat heti sen voiman, mikä tuossa nimessä on,
kun sanot sen ääneen ja voit myös pyytää Häntä, omalle kohdallesi,
auttajaksi ja elämäsi pelastajaksi. Tuon nimen merkityksellisyys
ilmenee myös siinä, että sen sanominen voi tuntua jotenkin
vaikealta; -sekin johtuu vai siitä, että em. pimeyden voimat
vastustavat, pelkäävät ja kavahtavat tuota nimeä ja haluaisivat,
että Jeesuksen Kristuksen nimeä eivät ihmiset suustaan päästäisi.
Sitä voi itse kukin kokeilla, vaikka ei olisi masentunutkaan...
Luultavasti nuo vastustavat voimat yrittävät nyt saada jonkun
kirjoittamaan näitä minun ajatuksiani vastaan, mutta sanonpa
nyt saman tien että nämä eivät olekaan "minun ajatuksiani".
Minä nyt vain saan Jumalan armosta olla näitä tänne kirjoittamassa.
Jumala sinua siunatkoon ja valoa elämääsi...