Mua pelottaa... Oon jo puoli vuotta ollut tekemättä mitään. Kaikki laskut on maksamatta. ole kerännyt ne isoon laatikkoon, jonne aina lisään uudet ja uudet..
En uskalla kenellekään kertoa tästä. En tiedä miksi teen niin?
Mulle on määrätty lääkitys kaksisuuntaisen mielialahäiriön hoitoon.. mut en saa niitä lääkkeitä alas kurkustani.
Oon alkanut pelkäämään kaikkea. Ovikelloa, postimiestä, puhelinta, lääkäreitä, hoitajia... en tiedä kenelle sanoisin ja mitä sanoisin. Kerran vedin yliannostuksen lääkkeitä ja olin sairaalassa mutta jotenkin osaan olla niin vakuuttava enkä halua näyttää epäonnistunutta minääni ja huonoa oloani. vaikka he tarjosivat paikkaa osastolla... en tarttunut syöttiin vaikka mieli teki.
Ainoa jota vahingoitan olen minä itse. Kaikille muille on super-kiltti.
Kenelle mä puhuisin.... omalle lääkärillekään en uskalla, tai pysty.. tarvitsisin jonkun joka pitäisi musta vaan huolen, eikä arvostelisi sanallakaan...
En uskalla kenellekään kertoa tästä. En tiedä miksi teen niin?
Mulle on määrätty lääkitys kaksisuuntaisen mielialahäiriön hoitoon.. mut en saa niitä lääkkeitä alas kurkustani.
Oon alkanut pelkäämään kaikkea. Ovikelloa, postimiestä, puhelinta, lääkäreitä, hoitajia... en tiedä kenelle sanoisin ja mitä sanoisin. Kerran vedin yliannostuksen lääkkeitä ja olin sairaalassa mutta jotenkin osaan olla niin vakuuttava enkä halua näyttää epäonnistunutta minääni ja huonoa oloani. vaikka he tarjosivat paikkaa osastolla... en tarttunut syöttiin vaikka mieli teki.
Ainoa jota vahingoitan olen minä itse. Kaikille muille on super-kiltti.
Kenelle mä puhuisin.... omalle lääkärillekään en uskalla, tai pysty.. tarvitsisin jonkun joka pitäisi musta vaan huolen, eikä arvostelisi sanallakaan...
Vastaukset 4
Vanhimmat
Ellei sinulla ole ketään läheistä ystävää, sukulaista tai muuta jolle puhua ja jonka seurassa menisit tapaamaan sitä omalääkäriäsi, niin kyllä sinun ehdottomasti pitäisi yrittää itse sen luokse päästä.
Sinulla ei omalääkärissä ole MITÄÄN pelättävää, hän ei tee mitään, mitä et tahdo!
Hänelle voit myös puhua, avaat vain reilusti suusi ja kerrot vaikka samat kuin täällä.
Tai ota vaikka printti tekstistäsi mukaan ja ojenna se omalääkärillesi.
Hän varmasti tietää, miten helpottaa vointiasi ja miten elämää jatketaan eteenpäin.
Et varmasti ole ainoa samojen ongelmien kanssa kamppaileva.
Rohkeutta ja yritystä avun hakuun, selviät varmasti!!
HEI!
Eikö olekkin jännää kuinka voi olla niiiiin paha olla ja pystyy silti esittämään esim.lääkärissä että kyllä tässä pärjätään...
Kokemuksesta voin sanoa että minä koin valtavaa helpostusta kun sain sanottua kuinka huono olla oikeasti on. Silloin en enää välittänyt mitä minusta ajteltiin, huusin ja itkin. Tuntui helpottavalta riisua se "kyllä tämä tästä naamari". Katunut en ole päivääkään että hain apua.
Avun hakemisessa voi pelottaa sekin että silloin joutuu myöntämään itselleenkin että on sairas. Silloin ei voi enää hämätä itseäänkään. Se tekee avuttomaksi ja turvattomaksi, mutta se on se pohjakosketus, siitä ei ole kuin suunta ylös!!
Koita jaksaa, puhu tällä sivulla vaikka ensin ja hae sitten ammattiapua, jooko!!
soittaa nimettömänä ja kertoa ongelmistasi.
Sieltä kyllä osataan neuvoa mihin jatkossa mennä ja sitten noissa laskuasioissa voisit tilata ajan sosiaali-ohjaajalle. Jos haluat tulevat vaikka kotikäynnille selvittämään elämäntilannettasi.
Lääkitys kun määrätty pitäisi sitäkin noudattaa.
Jos mahdollisuus saada sairaala-hoitoa, sekin
apu olisi hyvä ratkaisu. Sairaalassa mahdollisuus
turvautua myös sosiaalihoitajan apuun noissa
maksamattomissa lasku-asioissa.
Hei
Itselleni koitti hemmetinmoisia vaikeuksia soittaa ensimmäistä kertaa aika psykologille, mutta voitettua jännitykset jotka edelsivät tuota soittoa ja sinne saapumista, olen siitä asti tuntenut suurta luottamusta ja vapautumisen tunnetta päästessäni puhumaan mieltä riepottelevista asioista asiantuntijoiden seuraan. Jotenkin siellä ollessa tuntuu nykyään, ettei oma tilanne varmastikaan ole pahin ja mahdottomin mitä he ovat kuulleet.
Ja siitä se tervehtymisprosessi sitten lähtee liikkeelle, ennen sitä se on vain samojen asioiden pohtimista loppujenlopuksi samasta näkökannasta, ja sepä ei johda mihinkään.
nim. Viisi vuotta tässä miettinyt, nyt on suunta selvempänä..