Olen koko ikäni ollut lyhytpinnainen ihminen.Mutta nyt viimeisen vuoden tai kahden vuoden aikana olen saanut "raivokohtauksia".
Huudan,meuhkaan ja välillä paiskon tavaroita.
En huuda ihmisille jota en tunne kunnolla.En huuda työkavereille,en naapureille..jne...vaan ainoastaan perheelleni.Ja perhe on kaikkeni!!!Rakastan heitä.
Mikä mua vaivaa?
Tarviinko jotain lääkkeitä?jos niin miten jotain tabuja voi ottaa kun alkaa vituttamaan...eihän sitä ehdi,kun se menee hetkessä ohi.
Ja sit sen jälkeen itken sitä että mitä meninkään sanomaan...
Pelkään et raivospäissäni mottasen turpaan jotain läheistäni!!Enkä halua satuttaa rakkaitani!!!
*kyynel*
Huudan,meuhkaan ja välillä paiskon tavaroita.
En huuda ihmisille jota en tunne kunnolla.En huuda työkavereille,en naapureille..jne...vaan ainoastaan perheelleni.Ja perhe on kaikkeni!!!Rakastan heitä.
Mikä mua vaivaa?
Tarviinko jotain lääkkeitä?jos niin miten jotain tabuja voi ottaa kun alkaa vituttamaan...eihän sitä ehdi,kun se menee hetkessä ohi.
Ja sit sen jälkeen itken sitä että mitä meninkään sanomaan...
Pelkään et raivospäissäni mottasen turpaan jotain läheistäni!!Enkä halua satuttaa rakkaitani!!!
*kyynel*
Vastaukset 13
Vanhimmat
Rauhoittavia
olla rauhottavien aineitten mömmöissä...?
jos kerran päivässä hermostuu....en aio lääkärille ihan heti juosta..
*kyynel*
...mitään rauhoittavia, niistä ei ole mitään pitkäaikaista apua tuollaisessa tilanteessa. Parasta olisi kun juttelisit jonkun ammattilaisen kanssa vaikka vain kerrankin, se saattaisi jo auttaa, avata jonkun solmun. Minunkin läheiseni saa jotain kummallisia raivokohtauksia ihan pikkujutuista, joista "normaalin" ihmisen ei pitäisi ylikuumeta. Ei hän kuitenkaan väkivaltainen ole. Mutta tiedän että hän ei tarkoita mitään pahaa, aina pyytää anteeksi hyvin katuvana. En tiedä mistä tuollainen sitten johtuu, siihen on ehkä jollain ammattilaisella vastaus...
Voisit myös yrittää etsiä aiheeseen liittyvää kirjallisuutta. Syvällinen itsetutkiskelu on avartavaa.
puhua,kun ei osaa...tai siis...
en puhu kellekkään vieraalle ikinä mitään..vaikea puhua omista asioista mitään...kelleeen..
mistä semmoselle ihmisille voi päästä puhumaan?ihanko menen sanomaan terveyskeskukseen että tahtoisin juttu seuraa kun päässä viiraa....??
*kyynel*
Itsekin olen sellainen etten pysty edes läheisimmille ihmisille puhumaan omista ongelmistani, panttaan vain kaiken sisälleni ja itken pimeässä peiton alla. Viime keväänä tulin siihen pisteeseen etten enää kestänyt. Soitin YTHS:lle ja pyysin ajan psykologille. Kirjoitin ylös ne asiat jotka minua vaivasivat, koska en usko että olisin saanut sanaakaan suustani jos olisi pitänyt puhua. Tulostin kirjoitukseni ja ojensin sen sitten psykologille. Uskoisin, että tällainen menettely on aika tavallista näissä asioissa. Voisithan myös tulostaa nuo mitkä olet jo kirjoittanut tänne ja antaa ne luettavaksi.
Kannattaa soittaa terveyskeskukseen ja kertoa, että pitäisi päästä psykologin tai vastaavan juttusille. Pyydä nimenomaan psykologia tai psykiatria, ei mitään yleislääkäriä, vaikka sellaista tarjottaisiin. Ei niille vastaanoton tyypeille tarvitse mitään suurempia selitellä, sano vaikka että ahdistaa kamalasti. Mielenterveystoimistoihin voi myös soittaa, en kyllä yhtään tiedä miten siellä homma toimii. Mutta terveyskeskuksesta on hyvä aloittaa.
menin itse suoraan mielenterveystoimistoon, soitin vain ja kerroin että on paniikkikohtauksia ja masennusta.. sain ajan ihan seur.päiväksi psykiatrille.
minulla ei ollut silloin hajuakaan että miten pitäisi toimia! vissiin sitten ekaks mennä terv.keskukseen, mutta minä tein noin...
ajattelin että mielenterv.toimistossa on varmaankin ihan arkipäivää tuollaisten vaivojen hoito. pelkäsin enemmän tavallista terv.keskusta...
en tiedä pitävätkö nyt vielä enemmän sekona, kun suoraan "ryntäsin" mielenterv. toimistoon...
mutta tällanen kokemus mulla.
Käytätkö e-pillereitä eli sattusko merkin valinta persiilleen. Hormonaaliset asiat tuntuu ajavan ohi esim rauhoittavien jne..
Turhautumiselta kuulostaa ja masennukseenkin liittyy tuota oireistoa. Perheelle on helpompi huuta kuin vieraille, jotka eivät sitä ehkä ymmärtäisi alkuunkaan.
pillereitä.eli ei voi siitä johtua...mitä meinaat tolla turhautumisella?voihan se masennusta olla...ehkä.mutten hae mitään nappeja,kyllä se ohi menee...aika parantaa haavat.
Tunnistan tuosta sinun kuvauksesta itseni. Tosin sillä erolla, että minä raivostun myös ventovieraille. Joku kaunis päivä käy vielä niin, että tietokone lentää ikkunan läpi pihalle. On helppo sanoa, että "hillitse itsesi", mutta kun raivokohtaus alkaa, sille ei voi mitään. Minun elämäni tulee todennäköisesti päättymään, kun jonkun raivokohtauksen seurauksena hyppään junan alle tms. Toisia ihmisiä en halua lyödä. Viinaa en juo ollenkaan ja ampuma-aseet ovat minusta kauhistuttavia
Tuntuu, että sinä olet tyytymätön elämässäsi johonkin asiaan, mitä et osaa, uskalla, pysty nimeämään.
Jokin isompi asia ei ole niin kuin sen haluaisit olla. Yritä miettiä mikä se olisi ja miten voisit ongelmaa alkaa muuttamaan.
Jos et itse ymmärrä mikä on saanut sinut noin tyytymättömäksi, voisi olla hyväksi käydä juttelemassa ammatti-ihmisen kanssa. Toivottavasti se selkiinnyyttää ajatuksiasi, että pääset ongelmaan kiinni.
Usein meillä ihmisillä on alitajunnassa asioita joihin emme ole tyytyväisiä mutta kun ei osaa sitä nimetä. Opiskeluterveydenhuoltoon soitto tai mielenterveystoimistoon vaan ja ajanvaraus, siitä sitten vain purkamaan pahaa oloa ammatti-ihmiselle, ettei läheisten tarvitse kärsiä. Monasti pelkät keskustelut riittää, eikä tarvita lainkaan lääkityksiä.
tyytymätön siihen ettei voida mennä takas ajassa.en mihinkään mitä minulla nyt on,ja mitä tulee olemaan,nyt on kaikki niin hyvin kun voi edes kuvitella....tuskinpa se puhuminen mua auttaa...aika parantaa haavat *kyynel*
...kuitenkin yrittäisit sitä puhumista, vaikka sitten vain lähimmäistesi vuoksi. Et voi olla varma auttaako se jos et edes yritä...
Aika ei paranna kaikkia haavoja. Aikaisempi kirjoittaja voi olla oikeassa kun sanoi että saattaa olla kyse jostain tiedostamattomasta seikasta. Asian ei tarvitse välttämättä kuulua tämänhetkiseen elämääsi, vaan esim. lapsuudessa saatu trauma (jota et ehkä tiedosta) saattaa vaikuttaa alitajuisesti. Sellaisesta pääsee eroon ainoastaan kohtaamalla & käsittelemällä sen. Sen löytämiseen voi auttaa jutustelu asiantuntijan kanssa.
jutteleen kun kerkee ja rohkenee...ehkä tuo ystävän kuolema vaikuttaa asiaan..mut en kyl omasta mielestäni oo masentunu,eikä kukaan muukaan ole mitään sanonu..ehkäpä ne jotain sanois jos olis huomannu jotain outoa...ei mulla hätää ole..en oo kuitenkaan tappamassa itseäni,ikinä.
*kyynel*